Kaksplus.fi

MENU

maanantai 21. lokakuuta 2013

Eilen meidän neiti täytti jo 2 viikkoa <3 Hui, kun aika menee nopeasti. Ihan kuin oltais vasta eilen lähdetty Tyksiä kohti lapsi vedet lorahdellen!
 
 
 
Neiti on kahdessa viikossa kasvanut jo ihan huimasti. Ei ole ollenkaan enää niin pieni vastasyntynyt pallero, mitä oli vielä reilu viikko sitten. Päätä täällä jaksetaan kannatella jo hienosti, kun ollaan mahallaan patjalla tai roikutaan isin tai äidin olalla. Varovainen saa olla, meinaan välillä voimat loppuvat kesken ja pää rojahtaa alas. Onneksi on usein pehmeä patja tai peitto alla. Paino on lähtenyt hienosti nousuun, tai ainakin luulen niin. Viime viikollä kun käytiin neuvolassa, niin painoa oli tullut liian vähän, enää ei ole huolta ettei paino nousisi! Kerralla neiti syö jo n.100ml ja kaksoisleukaa on alkanut muodostumaan söpösti tuonne leuan alle, äidin tyttö ;) Hirmusen eron huomaa myös neidin seurallisuudessa. Alussa vaan nukuttiin ja syötiin, nyt neiti jaksaa jo hetken aina killutella hereillä ruokailujen ja unien välissä. Eilenkin killuteltiin tyytyväisen melkein tunti ennen kuin uni tuli taas. Neiti on aika helppo vauva (koputan puuta), syliä ei tarvita hereillä olessa, vaan viihdytään myös muualla joten äitin ja isin on helppo touhuta koti askareita samalla!
 
 
 
Tukka on kasvanut ihan hurjaa vauhtia, tällä menolla saadaan oikein soma rusetti päähän ristiäisiin! Sanotaankin Tinon kanssa neitiä peikkotytöksi, tukka sojottaa milloin mihinkin suuntaan ja on ihan syötävän suloisen näköinen<3 Kynnetkin kasvaa aika vauhtia, nyt kun neiti on 2 viikkoa niin uskaltaisikohan niitä jo vähän leikata...Ettei pieni raavi itseään! Kyllä ne kynnet aika terävät on, mullakin on pieni naarmu ranteessa kun neidin kynsi osui siihen. Lapaset ei pysy kädessä kun täällä huidotaan niin paljon, sukkia on myös kokeiltu eivätkä nekään pysyneet. Onneksi suurin osa vaatteista on vielä niin isoja että ylipitkät hihat suojaavat teräviltä kynsiltä!
 
 
 
Ja suuri tuleetuksen aihe: MEILLÄ EI OLE MASUVAIVOJA! Korvikkeen vaihto Nannista Tutteliin auttoi, ja nyt ollaan niin tyytyväisiä! JEE! D vitamiini tipat aloitettiin eilen, joten jännätään nyt sitä sitten...Päätin kyllä lopettaa tän stressaamisen ja murehtimisen, murehditaan sitten jos niita vaivoja tulee ja nautitaan nyt kun niitä ei ole! Maha ei neidillä toiminut melkein 2 päivään, mutta eipä se näyttänyt häntä haittaavan joten ei stressiä. Eilen D vitamiini tippojen jälkeen kyllä toimi kahden päivän edestä. Meinasi äidin taju lähteä vaipanvaihto hommissa! Vaikka mä olen lähihoitajan työssäni tottunut vaihtelemaan vaippoja, vauvojen ja vanhusten, niin eilen oli lähellä ettei äidin puklu lentänyt...
 
Yöt meillä menee todella hyvin tällä hetkellä. Aluksi väännettiin ja käännetiin nukkumisjärjestelyiden kanssa monta yötä, parhaiten neiti nukkui meidän kanssa perhepedissä, mutta silloin äiti ei nukkunut koska pelkäsin koko ajan että minä tai Tino kierähdetään neidin päälle. Omassa sängyssä neiti nukkui tunnin tai pari, ja sitten heräsi kitisemään eikä rahoittunut kuin vasta sylissä. Päätettiin kokeilla, josko siirrettäisiin pinnsänky meidän sängyn viereen "jatkopalaksi". Laskettiin laita alas, ja nyt meillä on ns. jatkettu perhepeti ja kyllä toimii! Mä saan rauhassa nukuttua kun ei ole pelkoa että kierähdän neidin päälle, ja neiti rauhottuu todella hyvin kun on isi tai äiti lähellä. Jos ei meinaa uni tulla, niin äiti tai isi silittää vähän masua tai päätä hetken niin varmasti nukkumatti tulee! Eikä tarvitse vanhusten nostaa edes omaa pyllyä sängystä, kätevää ;) Öisin neiti herää ruokailemaan n. 3-4 tunnin välein. Yöllä meillä tehdään näin: pullo suuhun, maito mahaan ja takaisin sänkyyn! Hienosti osaa neiti nukahtaa samantien uudestaan unille. Voikohan tämän ikäinen oppia jo jonkinlaisen päivärytmin? Päivisin nukahtaminen vie aikaa, mutta öisin se tapahtuu nopeasti ja helposti, ihan kuin neiti tietäisi että nyt kuuluu nukkua. En tiedä. Tätä edesauttaa varmasti se, että meillä ei nukuta päivisin pinnasängyssä ollenkaan. Sänky on yöunia varten ja päivisin nukutaan milloin missäkin : sitterissä, patjalla, sohvalla...Nytkin neiti tuhisee tässä äidin vieressä sohvalla!
 
 
 
Isiukkeli Tino meni tänään taas töihin. Ihan hassua olla 4 viikon jälkeen yksin kotona. Tai yksin ja yksin, mutta ilman juttu seuraa. Olen kyllä kieltämättä aika hyvä puhumaan yksin, että ei täällä hiljasta ole..Koskakohan sitä itse alkaa tajuumaan ettei ole enää raskaana? Huomaan edelleen, miten varon koko ajan kolauttelemasta mahaa mihinkään ja suojelen sitä kaikin tavoin. Jos makaan mahallani jossakin, havahdun välillä paniikissa että apua, mun vauva litistyy mun alle! Mietin myös usein mitä voin syödä ja mitä en kunnes tajuan että hei haloo...Ei ole helppoa 9 kuukaden jälkeen palata taas "normaaliin". Ja yksi mitä odotin koko raskauden aikana on taas täällä; SAAN NUKKUA MAHALLAAN<3
 
Synnytyksestä on nyt kaksi viikkoa, ja pakko myöntää että päivä päivältä tulee mulle enemmän hinku lähteä vähän "tuulettumaan" pitkästä aikaa. Ajatukset tähän on todella ristiriitaiset : haluaisin kovin lähteä, mutta sydäntä särkee ajatellakin että joutuisin olemaan erossa neidistä monta tuntia. Tiedän itse, että hermojeni ja mielenterveyteni takia olisi hyvä jos pääsisin hetkeksi rentoutumaan ja höpöttelemään tyttöjen juttuja tyttöjen kesken. Ensi perjantaina olisi tiedossa erään ystäväni tuparit, ollaan alustavasti juteltu Tinon kanssa että menisin sinne muutamaksi tunniksi, joisin muutman siiderin ja rentoutuisin hieman. Taitaa isäntäkin olla huomannut että äidin hermot on vähän kireällä...Tiedän tämän jakavan mielipiteitä paljon: onhan synnytyksestä silloin vasta alle 3 viikkoa. Ite en koe huonoa omatuntoa asiasta ollenkaan jos päätän mennä, onhan neiti silloin isin kanssa joka on ihan yhtä tärkeä kuin äitikin. En ajattele myöskään olevani huono äiti, päinvastoin. Rentoudun muutaman tunnin, jotta jaksan olla maailman paras äiti maailman ihanimmalle tyttärelle. Siltikin, vaikka yritän olla ihminen joka ei muiden mielipiteistä välitä, mietin mitä muut ajattelee? Ajattelevatko ihmiset minun olevan huono äiti jos lähden muutamaksi tunniksi viettämään aikaa kavereiden kanssa? Saako tämä kauhean kakka myrskyn aikaan mun seläntakana? En tiedä, enkä haluaisi välittää mutta välitän silti.
 
Mites te äidit siellä, koska te olette ekan kerran lähteneet hetkeksi tuulettumaan ja poditteko huonoa omatuntoa?

10 kommenttia :

  1. Aada oli ekaa kertaa koko yön mummolassa 3kk ikäisenä, mutta aikasemmin oli kyllä välillä päivällä muutamia tunteja, että välillä sai itekkin hengähtää :) Jos siltä tuntuu, että haluaa mennä ja hetken hengähdyksen arjesta, ni kannattaa mennä! :)

    VastaaPoista
  2. Mä oon jo niin vanha, että en muista koska menin tulettumaan eka kertaa synnytyksen jälkeen. Tais kyl mennä muutama kuukausi kun en pystynyt istumaan kahteen kuukauteeen :D Ja Maria roikku kyl tississä kolmen tunnin välein, joten olin tuulettumassa varmaankin hän mukana :D

    VastaaPoista
  3. Amelia oli reilun kuukauden, kun raaskin jättää sen hetkeksi isimiehen kanssa yöunille ja itse lähdin kuplivan ja tanssimusiikin perään kavereitten kanssa :)

    VastaaPoista
  4. Jesse oli kans alle 3 viikon ikäsenä muutamia tunteja ilman mua! Kävin kampaajalla, kaupassa ja työpaikan kekkereissä, tosin en juonu mitää ku en uskaltanut :D. Samahan se on ootko jossakin kavereiden kanssa muutaman tunnin juttelemassa vai kaupassa muutaman tunnin tekemässä ostoksia ;)

    VastaaPoista
  5. Mä menin kun meidän sälli oli 1,5 kk. Mietin kans sillon hirveästi että mitä muut ajattelee.. Mutta kannatti mennä, piristi nimittäin oikeasti tosi paljon! Ja nyt kun sälli on 2,5kk niin tuntuu etten pysty enää edes lähteä kun en halua jättää sitä kellekkään muulle! Vaikka vannotin itelleni että mulle ei sitten saa käydä näin. ;) Suunnitelmissa olis parin viikon päästä lähteä toisen kerran jonnekkin. Jos vaan pystyy. :p

    VastaaPoista
  6. Rohkeasti meet vaan heti ku tuntuu siltä :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kannustavista kommenteista!:) nyt vaan kerään rohkeutta että pääsen perjantaina tuulettumaan, taitaa meinaan ikävä iskeä pikkutypyä kohtaan heti kun astun ovesta ulos!:)

    VastaaPoista
  8. Käytä ihmeessä mahdollisuus hyväksi kun sulla on noin hieno mies että se on lapsen kanssa :) Meillä ei toi isäntä oo viäkään ollu pikkuneidin kans kaksin ja pikkuneiti sentään on jo yhdeksän kuukautta.. Onneks on isovanhemmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi harmi :/ kyllä mulla kieltämättä on käynyt hyvä tuuri isi ihmisen kanssa, niin myyty on Tino pikkuneidille että hädin tuskin äiti saa osallistua vauvajuttuihin kun isi on niin innoissaan ja hoitaa kaikki :p :)

      Poista
  9. Ihana blogi. Lue mun?
    http://www.mysteerityton.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3