Kaksplus.fi

MENU

maanantai 4. marraskuuta 2013

Vuosisadan rakkaustarina

Tänään, 4.10 tulee kuluneeksi tasan kymmenen kuukautta siitä, kun Meidän tarina alkoi. 10 kuukauden aikana on tapahtunut paljon. Vielä vuosi sitten meistä ei kumpikaan Tinon kanssa olisi ajatellut että vuoden päästä oltaisiin tässä, että me seurusteltaisiin, saatika että meillä olisi yhteinen lapsi. Miten tämä kaikki sitten alkoi?
4.1.2013 oli se päivä kun Meidän tarina alkoi. Oli Tinon ohion362 päivä, eli hän oli juuri päässyt armeijasta. Tietenkin pojat lähtivät juhlimaan tjnollaa, ja mä olin lupautunut olemaan kuskina. Lyhykäisyydessään kaikki meni näin: hain Tinon kaupungilta ja raahasin hänet yksinäisen tytön seuraksi kotiini ja sillä tiellä ollaan edelleen! Toki koti on vaihtunut, mutta silti. Siitä sitten neljä viikkoa eteenpäin ja pissasin plussat. Huh huh..Yksi mitä muistelen aina naureskellen oli Tinon kommentti kun kerroin olevani raskaana: Noh, jokos me seurustellaan? Oltiin puhuttu kyllä seurustelusta, mutta oltiin edelleen siinä kuuluisassa "tapailuvaiheessa" ja puhuttu että edetään hitaasti, ei mikään kiire, katsotaan nyt mitä tapahtuu..Suunnitelmat pissi ja pahasti!
Raskausuutiseni jälkeen rupesimme sitten miettimään mitä tekisimme. Mä en hetkeäkään, en sadasosasekuntiakaan miettinyt aborttia, tiesin että pitäisin lapsen ja musta tulisi äiti. Sitä en sitten vielä tiennyt tekisinkö sen yksin, vai jäisikö Tino? Annoin Tinon valita, saa lähteä karkuun jos haluaa. Mutta eihän hän lähtenyt<3 Sovittiin että yritetään, mutta jos ei tule mitään niin sitten ei väkisin olla yhdessä. Ei ole kenenkään etu jos olemme vain lapsen takia yhdessä, tappelemme ja huudamme koko ajan toisille. Siinä kärsisi lapsi sekä me itse.
Siitä me sitten pikkuhiljaa lähdimme rakentamaan parisuhdetta ja tulevaa perhettä. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan olisi yhteinen asunto. Tino oli juuri päässyt armeijasta ja asui vielä kotona. Mulla oli oma pieni yksiö, mutta 45 neliötä olisi aivan liian pieni kolmelle ihmiselle ja koiralle. Siitä sitten asunto myyntiin ja kauhea stressi päälle. Asunto meni paremmin kuin hyvin kaupaksi: ensimmäisen näytön jälkeen meille annettiin niin hyvä tarjous että oli pakko hyväksyä se. Ainut JAIKS oli, että asunnon tulisi olla tyhjä kuukaden päästä. Ei siinä mitään, mutta uusi asunto vielä puuttui. Kuumeisesti aloitimme koluamaan kaikki ilmoitukset ja etuovet ja jokakodit läpi päivittäin, ja löytyihän tämä meidän koti aika nopeasti! Onneksi..Itseasiassa kun allekirjoitin kauppakirjat, Tino ei ollut vielä edes nähnyt koko asuntoa. Hän oli töissä, kun kävin asuntoa katsomassa. Sanoi että kyllä hän mun makuun luottaa! Näki ensimmäisen kerran kotinsa vasta silloin kun muutettiin, hih.
Raskausaika oli aika rankkaa aikaa meidän parisuhteelle. Mä skitsosin jokaisesta pienestä asiasta, tapeltiin, huudettiin, kinasteltiin ja mökötettiin paljon. Sitten taas minuutin päästä oltiin maailman onnellisimpia ja rakastuneita... Mulla mielialat vaihteli tiuhaan tahtiin, olin väsynyt, kiukkuinen ja kipeä ja tottakai purkasin kaiken Tinoon. Tino teki pitkiä päiviä töissä, oli myös väsynyt ja sitten kotona odotti aina kiukkuinen akka! Rankkaa oli mutta kaikki me kestettiin ja yhdessä ollaan edelleen. Jollain tavalla pidän tätä etuna, vauvavoden sanotaan olevan rankkaa aikaa parisuhteelle mutta meille se voi olla "helpotus" raskausajan jälkeen. Ainakin nyt siltä tuntuu, kun olen taas oma iloinen itseni enkä kiukkuinen hormonihirviö.
Tinokin totesi mulle muutama viikko synnytyksen jälkeen: Nyt kun sut tuntee ilman hormoneita, niin sähän olet ihan kiva! Pilke silmäkulmassa tietenkin!
Nopeasti on kaikki siis tapahtunut, vielä vuosi sitten sanoin etten hanki lapsia ennen kuin olen kolmekymmentä. Nyt en voisi kuvitellakkaan elämääni ilman neitiä tai Tinoa. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Nyt kun tuota pientä nyyttiä katsoo tuossa vieressä, ei voi muuta kuin tirauttaa pari onnenkyyneltä ja miettä että, vau, me ollaan tehty jotain noin upeaa<3


10 kommenttia :

  1. Herran jestas, oli kyllä mielenkiinoinen ja liikuttava tarina teillä :) Inspiksenä, voisin itsekkin kirjoittaa tuon tyylisen meidän parisuhteen alkukynnyksistä tähän päivään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kannattaa, näitä on tosi kiva lukea eli kerro kun oot kirjottanu ;)

      Poista
  2. ihana tarina teillä <3 Meillä on melkein samanlainen, kun oltiin seinänaapureita (muutin 2012 lokakuussa), sitte oltiin unikavereita ja uudenvuoden jälkeen alko tuleen vähän romantiiikkaa peliin. Sitte helmikuussa plussasin kun tauko pillereistä vaan veny ja veny ja menkkoja ei missään, ja olin ihan shiiiit, miks nyt kun kaikki menee niin loistavasti, mutta päätös oli mulle helppo( ja myös ainoa vaihtoehto, koska aborttiin en olis pystny...)
    Jatkettiin sitte kuitenki omaa tarinaamme yhessä, vaikka mies suhtautu huonosti raskuateen ja kesäkuussa sanoin, että joko/tai ja mies jäi meijän matkaan :) JA todella tuntuu, että se matka jatkuu vielä piiiiitkään<3

    Ihanaa, kun teilläkin aika samanmittanen suhde ja asiat tapahtunu yhtä rytäkällä ja silti asiat on niin hyvin kun voikin olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ihanaa että teilläkin menee hyvin nopeasta toiminnasta huolimatta :) ;) ja yleensä sitä aatellaan että jos on nopeeta toimintaa niin ei varmasti tule parisuhde kestämään, mutta me voidaan todistaa että väärä luulo ;)

      Poista
  3. Voi että!! :) ei ihan perinteinen rakkaustarina, mutta iiihana :-) en tiedä syyttäisinkö hormooneita, mutta saatoin hitusen liikuttua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ! :) ja ne hormonit on juu ihania, kaikki itkettää ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3