Kaksplus.fi

MENU

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Miltä näyttää hyvä äiti?

Kerron teille pienen tarinan, joka saa minut pohtimaan miltä näyttää hyvä äiti, kuka sen määrittelee?

Olimme kerran siskoni kanssa kauppareissulla. 
Ulkonäöltään siskoni on hieman "hillitympi" kuin minä. Ei vahvaa meikkiä, luonnollinen tukka ja hillityt vaatteet. Ei lävistyksiä tai tatuointeja. Kyseinen kuvaus kuvastaa sitä, miltä hän näytti tämän kauppareissun aikana. Minä sen sijaaan olin varustautunut mustiin tekonahkalegginseihin ja korkokenkiin. Meikattuna ja laitettuna kera lävistysteni. 



Kun siskoni kantoi Elviraa sylissä, sai hän osakseen hymyjä ja kannustavia katseita. Kun kanto vuoro vaihtui minuun, Elviran äitiin, katsottiin minua paheksuvasti ja päästä varpaisiin. Itse en edes huomannut tätä, mutta siskoni huomautti ja kertoi asiasta minulle. Ihmisten arvostelevat katseet kertoivat että he pitivät minua huonona äitinä, arvostelivat äitiyttäni ja uskoivat etten missään nimessä osaisi kasvattaa tuosta pienestä kapalosta yhdyskuntakelpoista kansalaista. Mutta mikä sitten tekee minusta niin epä äitimäisen ihmisen?

Lävistykset? Hiukset? Vaatteet? Naama?
Mikä!?



Luulen, tai oikeastaan tiedän etten ole ainoa äiti joka saa näitä paheksuvia katseita. Miksi ihmiset tuomitsevat huonoksi äidiksi ulkonäön perusteella? Miten voit toisen ulkonäöstä päätellä osaako hän kasvattaa lapsensa hyvin, tehdä makaroonilaatikkoa ja pukea puhtaat vaatteet päälle? Osaako vain tietyn näköiset äidit rakastaa ja huolehtia lapsistaan? Miten joku voi ajatella että lävistykset tekevät minusta huonon äidin? Tai nahkalegginsit? Housuillahan minä ne lapset kasvatankin...

Myönnän, että miettisin synnytyksen jälkeen että menenkö laittamaan lävitykseni takaisin. Voinko enää tehdä niin koska olen äiti? Hetken mietyttäni nauroin jo pelkälle ajatukselle että jättäisin sen tekemättä koska olen äiti. Äitiydestä tuli osa minuuttani, ei koko minääni. Lävistykseni ovat osa minuuttani, joten en aio luopua niistä äitiyden takia. Minä olen äiti mutta olen myös minä. Ja näytän minulta. En miltään kiiltokuvat mutsilta kera permanentin ja esiliinan.

Sitä paitsi, eikö olisi aika tylsää jos kaikki olisivat veistetty samasta puusta? Miksi erilaisuus on aina pahasta? Miksi aina tuomitaan toiset tuntematta? Miksi ei saisi olla oma itsensä? 

Joka kerta kun saan osakseni arvostelevia katseita, ne antavant minulle lisää voimaa ja tahtoa olla oma itseni. Näyttää, että minä olen hyvä äiti vaikka en niin hillitty olekkaan. Arvostelu myös vahvistaa haluani näyttää juuri siltä miltä itsestäni tuntuu. Haluan näyttää Elviralle että jokainen ihminen saa näyttää juuri siltä miltä haluaa, ilman arvostelua. Ilman tuomitsemista. Haluan että Elvira uskaltaa tulevaisuudessa toteuttaa itseään, haluan että hän uskaltaa olla vapaasti oma itsensä. 

Minä olen lävistetty. Minä olen tatuoitu. Minä olen äiti. 
Minä olen hyvä äiti.


14 kommenttia :

  1. Hyvä kirjoitus :) Mulla on samoja ajatuksia myös lävistyksieni ja ylipolvensaappaiden ja minihameideni kanssa :D kaupassa tuntemattomat tulee paljon herkemmin lirkuttelemaan vauvalle jos satun olemaan vaikka lenkkivaatteissa kuin laitettuna! Toisaalta oon kyllä ylpee siitä etten näytä "nuhruiselta kotiäidiltä" ihan kaiken aikaa vaikka tulis paheksuvampiakin katseita ;)

    VastaaPoista
  2. hyvä teksti ja asiaa! Monet kattoo meitä kaupungilla jos ollaan mammaporukalla, koska kaikki on aika nuoria. Sillon se ei ahista ku tietää, että muut on yhtälailla katseen alla, mut yksin kun menee, ni tuntee oikeen kaikki katseet selässä ja kyljissä ja varpaissa ja kaikkialla :D
    mut ainaki läheiset tietää, että on hyvä äiti ja blogistakin voi päätellä sen, niin ei huolta meillä, vaikka jotkut tuntemattomat väähän katteliski :) (vaikka se on ERITTÄIN ahdistavaa toisinaan..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, on kyllä helpompaa kun on joku muukin katseen kohde mukana ! :) ja hei, ainahan me voidaan ajatella että ne tuijjottaa meitä koska ollaan niin kuumia äitejä ;)

      Poista
  3. Huippu teksti jälleen kerran! Ja niin totta! Miksi pitäisi muuttua ja olla ulkoisesti jotain muuta, vaikka sattuukin olemaan äiti? Vaikka kyllä nykyään tulee välillä lähdettyä nuhjusissa vaatteissa lähikauppaan kauheella kiireellä mitä ei aikasemmin ois tehny ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos !:) joo en minäkään kyllä enää niin paljon jaksa laittautua kuin ennen :p

      Poista
  4. Asiaa! Itsellä oli raskausaikana paineita näyttää vanhemmalta ja "äidiltä". Loppuraskaudessa sitä tajusi kuinka suuri osa se oma tyyli kuitenkin on itseäni, vaikka näin vauva-arjen keskellä se onkin muuttunut käytännöllisempään suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, kylläse tyyli kielttämättä vähän on muuttunut vauvan myötä. käytännöllisyys menee kaiken edelle! :)

      Poista
  5. Oi voin niin samaistua tähän tekstiin!!
    On se kyllä kumma miten paljon oikeesti ihmisiä arvostellaan pelkän ulkonäön takia, tai varsinkin tehdään päätelmiä siitä onko sitten hyvä äiti vai ei..
    No onneksi me itse tiedetään, että ollaan hyviä äitejä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, ja me ollaan <3 inhottavaa kyllä saada niitä katseita aina, vaikka parhaani mukaan yritän olla välittämättä! :)

      Poista
  6. No ei noi lävistykset äitiyteen liity, mut mä, sun äitis sanon yäks tolle kielilävistykselle, muut sun jutut ok, vaikka itse en kyl nahkalegginksiä käyttäis ikinä :D :D Mut onneksi Elviran voi pukea mammakin hih!

    VastaaPoista
  7. Hyvä teksti! Äitiyden ei todellakaan tarttee muuttaa ihmisen ulkonäköö! Miullaki on tatskoja,lävistyksiä, käytän meikkiä joka päivä ja panostan vaatteisiin. Se ei tee huonoa äitiä, vaan pikemminkin paremman. Ite ainakin voin paremmin kun näytän omalta iteltäni, enkä aina miltään pieruverkkari mutsilta.Äiti saa panostaa myös itseensä. Kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi on kyllä ihan totta että itsellään on paljon parempi olo kun näyttää itseltään! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3