keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Oon ehkä pieni mutten silti heikko...

Meidän päivä on ollut tänään jokseenkin hankala, kauniisti sanottuna. Elvira nukkui yönsä huonosti ja päiväunia on nukuttu kahdet, kahdenkymmenen minuutin mittaiset. Joten voitte kuvitella että sekä äiti että vauva ovat hieman väsyneitä. Väsyneen ja kärttyisen päivän kruunasi meidän iltapuuro hetki.

Elvira on ottanut tavakseen pyöriä ja hyöriä ympäri syöttötuolia jonka tuloksena jokatoinen lusikallinen on yleensä jossakin muualla kuin suussa. Tänään Elppi keksi aivan uuden jutun: syöttötuolin pehmuste ja selkänoja maistuvat aivan mahtavalle! Kun puuro ei maistu, syö puuta! Puoli lautasellista puuroa  ja monta harmaata hiusta myöhemmin luovutin syöttämisen suhteen ja annoin neidin säheltää ja mutustella syöttötuoli rauhassa. Joskus ei vaan jaksa. 


Loppujen lopuksi koko iltapala fiasko päättyi siihen kun Elvira tunki sormet liian syvälle kurkkuun ja puolet iltapuurosta lensi kaaressa ulos..Olin jo ihan valmis itkemään kunnes neiti aloitti hirveän röhönaurun ja sai äidinkin mielen paremmaksi. Molemmat siinä sitten naurettiin ja hihiteltiin hetki ennenkuin siirrytiin pesemään puurot pois hiuksista, seinästä, korvasta...jne...

Tähän vielä reilu puolentunnin "olen yliväsynyt en varmasti nukahda vaan huudan" tappelu ja vihdoin neiti nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. AHH! 
Voittajafiilis!!

Ennen iltapuuroilun alkua Elvira huusi ja kitisi viisi minuuttia tuolissaan kun ei saanut koskea lattialla tallustelevaa koiraa..Mä olen oikeesti ihan ihmeissäni miten näin pienellä voi olla noin suuri tahto? Hermo menee ja lujaa, jos Elvira ei saa jotain mitä haluaisi. Mä kun jotenkin odotin tälläisen " MINÄ TAHDON!!!" vaiheen tulevan vasta paljon myöhemmin. No, me Tinon kanssa ollaan aika voimakastahtoisia joten mitäpä voi odottaa...Tai Tinon sanoja lainaten, perusnainen: hermo menee jos ei saa sitä mitä haluaa ;) Elvira on kyllä todella kiltti lapsi. Kiltti mutta voimakastahtoinen. Innolla ja pelolla odotan kyllä uhmaikää että mihin me tämän pienen vaahteramäen Elviran kanssa joudutaan...

Äitin ja isin pieni kiukkupussi ilopilleri<3


Vaikka päivä olisi ollut täynnä vastoinkäymisiä ja kiukuttelua niin kaikki unohtuu viimeistään siinä kohtaa kun näkee pienen tuhisemassa tyytyväisenä omassa sängyssään. Nukkuvalapsi on maailman kaunein näky<3 Ja valehtelematta helpottava näky tälläisen päivän jälkeen...Nyt kun olen hetken saanut hengähtää ja istahtaa, niin en voi muuta kuin nauraa meidän pienelle pippurille! 

Kolttosia, kepposia ja karkkihyllyraivareita odotellessa meidän pieneltä ja voimakastahtoiselta vaahteramäen Elviralta.<3

Äitiys on täynnä haasteita ja laskemista nollasta sataan, mutta kaiken kaikkiaan niin mahtavaa ja palkitsevaa<3

10 kommenttia

  1. Pakko sanoa mut Elvira on vaan ylisöpö :D Meidänki poitsul on tullu tuo oma tahto. Jos jotakin ei saa niin sitten huudetaan kunnon, oikein esittämäl, ylidramaattinen karjaisu :DDD
    Ja meilläki on muutamat ruuat lentäny kaaressa (sanon sitä manaaja-oksennukseksi koska näyttää iha siltä) just kun oot saanu syötettyä hirveellä vaivalla! Kummasti ne ihanat hetket silti vaa peittoo noi vastoinkäymiset ja hyvät muistot jää paremmin mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kiitos! :) hahahaa nauroin tuota manaaja kuvausta koska sopivampaa ei voi olla :D:D:D niin totta!!!! :D

      Poista
  2. Meijän neiti, ikää pian 7kk on aina (tähän asti) syöny kaikkea mitä olen antanu toooodella hyvällä ruokahalulla. Nyt on iskenyt joku 'vaihe' päälle, huoh. "Lentokone lentää", "mitä kissa sanoo" ja "katopas tänne äitiin päin" - ei mitään tehoa.. Neiti katsoo aivan eri suuntaan ja naureskelee. :) Silloin kun sattuu kääntymään ns. oikeaan suuntaan, on suu vedettynä aivan viiruksi niin ettei tarvi toivoa sinne menevän edes puolta lusikallista ruokaa.. Toiveissa on, että vaihe olis jotain ohimenevää.. Eli tiedän tunteen ;) Toisaalta aivan ihana huomata, että omia piirteitä ja luonnetta alkaa tulla esiin :)))

    Mukavaa kevättä teille! Oon melko tuore lukija ~ kirjoitat kivasti, joten on tosi mukava lueskella teijän kuulumisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinkuin sanoit niin oman luonteen näyttäminen on kyllä mahtava juttu! :) ihana seurata kun pienen vauvan alta paljastuu pikkuhiljaa uusi (ja sitkeä...:D) persoona! :) ja tervetuloa sekä kiitos, ihana jos tykkäät mun kirjotuksista! :)

      Poista
  3. Ahahah voieii:D Nyt jaksaa viel nauraa nuille itsepäisyys raivareille, mutta katotaan sitten vuoden iässä, kun oikeesti se uhmaikä iskee. Voi olla että loppuu itseltäkin huumorintaju aika nopeesti ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no niinpä, sanoppa muuta :D välillä meinaa nytkin olla huumorintaju kateissa h hetkellä, kyllä se vielä jälkeenpäin löytyy :p :D

      Poista
  4. Minullekin tuli ihan yllätyksenä, että ihmisen "uhmaikä" voi alkaa jo puolivuotiaana hahaha :D omaa tahtoa löytyy RUNSAASTI myös meidän huushollista, etenkin sieltä nuorimmasta päästä. Huhhuh sitä tahtojen taistoa välillä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jepjep, ei olisi mulla tullut ikinä mieleen että VAUVALLA voi olla omaa tahtoa näin paljon :DD

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.