Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Usko, Toivo & Rakkaus



Juhlapyhät saavat minut aina miettimään uskontoa ja sitä, miten haluan sen Elviran elämään mukaan tuoda. Me olemme Tinon kanssa molemmat kristittyjä, ja kuulumme evankelis luterilaiseen kirkkoon. Siitä, miten uskonnollisia ja uskovia oikeasti olemme, en tiedä. Rehellisesti sanoen emme ole edes Tinon kanssa keskustelleet tästä aiheesta, ja haluankin painottaa että kirjoitan pelkästään omasta puolestani tätä kirjoitusta. Uskonto ja uskominen on kuitenkin kaikkien oma ja henkilökohtainen asia. Olen kyllä ihmetellyt että miksi me suomalaiset olemme niin sulkeutuneita uskonto ja uskomis asioissa? Olen töissä päiväkodissa jossa on todella paljon monikulttuurisuutta, ja muissa kulttuureissa ollaan paljon avoimempia sen suhteen mihin uskotaan, näytetään ja jopa puhutaan siitä. Mutta ehei, emmehän me jöröt suomalaiset voi niin tehdä, emmehän?

Myönnän, en minäkään mielelläni puhu uskon asioista, uskon mihin uskon ja se on oma asiani. Siksi kirjoitan siitä nyt, on mukava kitjoittamalla hieman pohtia uskoa ja sen opettamista Elviralle.

En ole mikään esimerkki uskoja. En tykkää käydä kirkossa ja uskonnostani tiedän sen verran mitä uskonnontunnilla ollaan käsitelty. Olen kyllä käynyt rippukoulun ja isostoiminnassakin ollut mukana, mutta niinkuin arvata saattaa, 15 vuotias teini menee kyllä molempiin mukaan ihan kavereiden takia. Olemme perheen kanssa käyneet joulukirkossa joulupäivänä, ja vaikka vapaa päivänä klo 6 herätys ei houkuttanut, oli se silti ihan kiva perinne. Rehellisesti tiivistäen, uskon että tuolla ylhäällä on joku nimeltään Jumala, mutten koe olevani mikään kovinkaan harras kristytty. Uskon omalla tavallani ja se kelpaa minun Jumalalleni, kuten myös homoavioliitot (revi tästä Räsänen!!) Silloin kun Elvira oli ihan pieni vastasyntynyt, rukoilin Jumalalta että kätkyt kuolema ei osuisi kohdallemme. Niin suuri oli menettämisen pelko, ja oli lohduttavaa kun kaikki ei ollutkaan "omissa käsissä". Muuten olen laiska rukoilemaan vaikka nuo perinteiset Isä Meidän rukoukset ja Uskontunnustukset sujuvatkin kuin vettä vaan. 

Miten sitten haluaisin opettaa Elviralle uskontoa? Miten haluaisin sen näkyvän meidän arjessa ja elämässä?

Lähdetään siitä että Elvira on kastettu. Elvira on virallisesti siis liitetty meidän kirkkoon ja uskontoon. Kastettu siihen. Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä niitä jotka kastavat lapsena pelkän nimen takia, koska on mahdollisuus järjestää myös nimiäiset jos ei halua uskontoasioita mukaan. Toisaalta, minun Jumalani suojelee myös niitä, jotka eivät virallisesti kirkkoon kuulu, joten Elvira olisi turvassa ja hyvässä hoidossa vaikka häntä ei kastettu olisikaan. Näin minä uskon. Kuitenkin kastaminen ja kirkkoon liittäminen tuntui hyvältä ja turvalliselta ajatukselta, joten Elvira sai perinteisen kasteen.

En oikein tiedä miten sitten kuitenkaan uskontoa lähtisin käsittelemään tulevaisuudessa Elviran kanssa. Minun lapsuudessani on ollut ruoka- ja iltarukoukset, mutten näe itseäni rukoilemassa Elviran kanssa ääneen. Haluan kertoa Elviralle Jumalasta ja taivaasta, haluan että nämä asiat helpottavat pienen ihmisen mieltä jos ja kun, Elvira kyselee kuolemasta ja mitä se tarkoittaa. Laulan Elviralle virsiä ja rippikoululauluja, ihan vain siitä syystä että ne ovat ripariajoilta juurtuneet päähäni ja muistan ne edelleen kuin vettä vaan. Mutta onhan tämäkin jo lähtökohta uskontokasvatukselle vai mitä? Haluan kuitenkin antaa tulevaisuudessa Elviralle vapauden kyseenalaistaa ja kysellä. Vaikka minä uskon, se ei tarkoita että Elviran tarvitsee uskoa. Ei ketään voi pakottaa uskomaan mihinkään. Tärkeintä kuitenkin on, että Elvira saa itse tehdä tämän päätöksentä jotta elää sen kanssa sulassa sovussa.

Onneksi tässä nyt on kuitenkin muutama vuosi aikaa vielä pohdiskella!

Miten teillä kotona näkyy uskonto, vai näkyykö ollenkaan?
Herättikö kirjoitus jotain ajatuksia?


13 kommenttia :

  1. Meillä ei koskaan ole ollut kotona mitään uskonnollista. Minä itse kuulun kirkkoon ja en edes haluaisi olla kuulumatta. En osaa sanoa uskonko Jumalaan mutta aina olen ollut sujut sen asian kanssa, että uskonto on elämässäni. Aleksi eli mun mies taas ei kuulu kirkkoon. Meillä ei ollut kummempaa vääntämistä asiasta kastetaanko Evelyn eli kuuluuko Evelyn kirkkoon. Sanoin Aleksille, että kun Eve on isompi hän saa mielestäni päättää itse haluaako kuulua kirkkoon vai ei :) Aleksille se sopi hyvin.

    Itse kuitenkin toivon, että Evenon sujut asian kanssa :)

    Ainut mistä on ollut vääntämistä on nämä kirkko häät :D Mä haluan mennä kirkossa naimisiin ja jos en pääse niin en mene ollenkaan. Aleksi kyllä on lupautunut konfirmoimaan itsensä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on kyllä kiva että lapsi saa sitten itse päättää haluaako kuulua kirkkoon vai ei! :) ja tuo kirkkohäät on myös mun toivelistalla sitten joskus tulevaisuudessa :p :D

      Poista
    2. Mun mielestä niin on parasta, ettei tule isompana mitään sanomista siitä, että olis pakotettu uskomaan johonkin mihin ei halua :)

      Ja joo se on mun seuraava toive, toisen lapsen lisäksi mutta katotaan nyt mitä tässä tapahtuu :D

      Poista
  2. Kaikkeapientä, kirkossa saa siunauksen vaikkei toinen kuuluisikaan, mutta virallista vihkimistä ei saa. Varalta jos miehesi ei susostukaan liittymään ;)

    Itse haluan puhua tyttärellemme enkeleistä jotka suojelee, ja siitä että kuoleman jälkeen näkee toiset kuolleet, koska se on mielestäni niin lohduttava ajatus :) Voihan moneen kysymykseen vastata, ettei tiedä mutta itse uskoo, että...

    Mielenkiintoinen aihe kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, mielenkiintoista on! :) ja ihanasti puhuttu kuolemasta! :)

      Poista
  3. Ja meillä siis myös perinteenä joulukirkko, viime jouluna oli tyttö 3kk ja kirkossa mukana :) Varmasti jatkossa käydään myös yhdessä haudoilla. Mummolassa soi usein sunnuntaisin joku kirkko aamuisin, joten sillä tavalla tyttö saa myös kuulla kirkonmenoja. Muuten ei oikeastaan meillä omassa kotona näy, paitsi tytön sängyn päällä enkeli ja myös muutama enkeliaiheinen koriste olohuoneessa.

    Myös mulla on tapana rukoilla siunausta tytölle iltaisin, ja myös tuolta kätkytkuolemalta rukoilin ja kiitin terveestä lapsesta. Jossain ohjelmassa sanottiin että rukoilu tuo hyvän energiakentän ja parantaa yöunia, joten aloin taas rukoilla hyvät yöt meille ja tytölle ja vanhemmilleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanalta kuulostaa! :) meiltäkin löytyy enkeli tauluja jakoristeita, unohdin ihan niistä kirjoittaa! :)

      Poista
  4. Mä olen taas ylpee ateisti! Ja aion myös kasvattaa poikani niin, mutta jos ite haluu ni saa hurahtaa mihi hurahtaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa että ppojallasi on vapaus olla uskomatta tai uskoa! :)

      Poista
  5. Meillä ei sitä näy juurikaan, mutta ehdottomasti miehenkanssa haluttiin kastaa lapsi kirkkoon. Kummatkin "uskoo", tai pienestä on opetettu siihen uskoon ja se on sitten iskostunut päähän. Vaikka en oikeen itsekkään tiedä että uskonko oikeasti niin on paljon kivempi kertoa lapselle kuolemasta niin että pääsee rakkaitten luo taivaaseen, kun taas niin että haudataan mullan alle ja mädännytään pois... Tietysti kaikki juhlapyhien merkitykset tullaan kertomaan ainakin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana tuo kuolema vertaus:D mutta nimenomaan tuohon kuolema asiaan saa uskonnon varjolla paljon lohdutusta pienelle lapselle! :)

      Poista
  6. Mamma pitää Elviralle sitten pyhäkoulua hih :D Ja käskythän meni niin: Tottele isääsi ja äitiäsi, älä kiusaa siskoa, vai mitä Laura :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mamma saa pitää ;) :) no niinpä, niihän ne meneekin ;) mut maria ei kyllä tuota kiusaamis käskyä ole koskaan totellut ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3