sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vuosi kotona.

Aika tarkalleen tänään tulee vuosi täyteen kotona oloa. Tasan vuosi sitten jäin selkäsärkyjen takia sairaslomalle, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Luulin että kotona olo olisi ihan pienipalakakkua, mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Takana on elämäni rakkain ja rankin vuosi.



Aluksi kotona olo sujui ihan hyvin, porskuteltiin reilu kahtakymmentäviikkoa raskaana ja kaikki oli niin kauan hyvin kun ei tehnyt mitään. Imurointi, kävely ja kaikki muu touhuilu tiesi helvetillistä särkyjen yötä kun selkä alkoi sanomaan sopimustaan irti. Ei toivoakaan että työssä käyminen olisi onnistunut, päiväkotihan on mitä ergonomisin työpaikka...Muutamat ekat viikot meni Greyn Anatomian tuotantokausia läpi kahlaten, mutta päivien kuluessa alkoivat seinät kaatumaan päälle ja pahasti. Kun asunto kävi liian ahtaaksi ja oli pakko päästä pois, jopa pieni pikavisiitti ulkomaailmaan toi mukanaan unettoman yön. Muistan, miten yritin kuuden tyynyn avulla saada nukutuksi mutta missään ei ollut hyvä. Selkä särki niin paljon että meinasi itku tulla. Ei lähdetä kuitenkaan liioittelemaan mun kärsimystä, toiset päivät olivat parempia kuin toiset. Välillä oli päiviä jolloin selkä ei särkenyt yhtään, mutta silloin yleensä erehdyin siivoamaan ja särky oli taattu. Olen saanut monesti kuulla miten helppo mun raskaus on ollut ja miten helpolla olen päässyt kun en ole edes oksentanut tai mitään. 24/7 selkäsäryt ovat kuitenkin kaukana helposta.



 Olo helpottui niin henkisesti kuin fyysisestikkin kun meidän Elvira päätti tulla ulos yksiöstään. Tekemistä riitti vaikka muille jakaa, eikä tarvinnut edes vilkaista Greyn Anatomian tuotantokausia päin. Edelleen ne samat seinät silloin tällöin muistuttivat olemassa olostaan, mutta yleensä en edes huomannut päivän kulkua ennenkuin oltiin illassa. Elämä täyttyi touhulla, mutta ennenkaikkea rakkaudella. Nautin kotona olosta täysin rinnoin, miten sain herätä oman lapsen vierestä ja omistautua kokonaan hänelle. Vaikka vauvan kanssa voi mennä ja tulla aika helposti, vietimme kuitenkin suurimman osan päivästä kotona. Vieraita kävi silloin tällöin, mutta ihan kahdestaankin meillä oli mukavaa.



Vuosi on ollut täynnä iloja ja itkuja. Uuden elämäntilanteen opettelua, oppimista äidiksi ja perheeksi. Rankkaa on ollut mutta päivääkään en vaihtaisi. Kaiholla muistelen mahankasvatusta, h-hetken jännittämistä, synnytystä ja ensimmäisiä viikkoja äitinä. Vuosi on mennyt ihan älyttömän äkkiä, tuntuu kuin takana olisi vasta kuukausi tai kaksi äitiyttä. Vuosi takana ja puolivuotta edessä, yhteensä puolitoista vuotta kotona kunnes on aika palata työelämään. Puolivuotta on pelottavan lyhyt aika joka menee ohi hujauksessa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, olen myös hieman innoissani töihin paluusta. Tuntuu, että vasta silloin alkaa oikeasti meidän perheen "arki", tämä äitiyslomalla olohan on nimensä mukaan pelkkää lomailua... 

*Valokuvat on vuodentakaisia vanhasta blogista, ajalta jolloin en omistanut järkkäriä. Pahoittelen siis laatua ;)

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.