Kaksplus.fi

MENU

torstai 24. heinäkuuta 2014

"Odota, äiti katsoo vielä nämä päivitykset..."

Teknologia ja maailma kehittyy melkein yhtä hurjaa vauhtia kuin meidän Elvira. On hienoa, että nykypäivänä google ja navigaattori ovat samassa laitteessa mistä voit soittaa siihen maalaistalon mummun lankapuhelimeen. Onhan teknologiasta suuri apu, yksi ilta tihrustin pimeässä huoneessa google asanahaulla "sininen uni lyrics" kun en muistanut Elviran unilaulun sanoja. Jokaisella asialla on kuitenkin kääntöpuolensa, niinkuin tässäkin asiassa. Tiedättekö sen näyn kun kaverukset ovat kokoontuneet kahvilaan tapaamaan toisiaan, pitkästä aikaa nähdään kasvotusten ja mitä he tekevät? Näpräävät älypuhelimiaan. Tämä on todella yleinen näky jos avaa silmänsä julkisella paikalla. Surullisen yleinen. 

Vanhempien keskuudessa älypuhelin toimii usein kiperän tilanteen pelastajana. Uhmaikäinen tai väsynyt lapsi kauppareissulla? Ratkaisu: puhelimesta piirretyt pyörimään niin kiukkuraivo on taltutettu. Eräänä päivänä näin bussissa isän, joka pisti muumit pyörimään heti kun hänen n.3 vuotias poikansa osoitti ensimmäisen kerran kyllästymisen merkkejä. Lapsellehan ei voi tässä tilanteessa puhua ja antaa huomiota? Onko sosiaalinen kanssakäyminen liian haastavaa ja puudutavaa? Helpommalla pääsee kun pirretyt hoitavat viihdyttämisen ja vanhempi saa olla rauhassa. Ja lapsihan ei saa koskaan olla kyllästynyt  vaan toimintaa ja ärsykkeitä tulee olla 24/7 saatavilla. Mistähän lapsen levottomuus voikaan johtua?

Itse vauvaikäisen lapsen äitinä en ole vielä päässyt tutustumaan angry birdseihin tai taapero ikäisten tietokoneisiin. Sen sijaan äitiyslomani aikana sosiaalinenmedia on tullut tutuksi, ehkä jopa liian tutuksi. Facebook, Instagram ja Blogger tulee tarkastettua monta kertaa päivässä. Vielä muutama vuosi sitten mun puhelimessa ei ollut edes kameraa ja nyt siiä löytyy paljon herkkuja vaikkei mikään kovanluokan älypuhelin olekaan. Nyt tuntuu että ilman nettipuhelinta en tulisi edes toimeen. Mitä mä sitten tekisin jos iskee tylsä hetki? Bussissa, Facebook. Odotan tapaamista, Instagram, Elvira nukkuu, Blogger ja blogi kirjoitus. Jokainen pieni kyllästymisen hetki korvataan somella ja virtuaaliminällä. Vaikka jokaiselle hetkelle löytyisi varmasti paljon parempaakin tekemistä.

Liian usein huomaan selavaani Facebookkia samaan aikaan kun Elvira leikkii yksinään lattialla. Instagram päivittyy nukuttamisen ohella ja päivän blogikirjoituksen tulevat selattua siinä samassa. Välillä pysähdyn miettimään kuinka paljon menetän aikaani äitinä koska roikun facessa? Kuinka monta hienoa hetkeä Elviran kanssa menee ohi koska luen blogeja? Helpommin sanottu kuin tehty, kun älypuhelimeen ja somettamiseen on tottunut, sitä on hyvin vaikea lopettaa. Surullista mutta totta.

Vaikka mä kuinka ajattelen vähentäväni somen käyttöä, eksyy kännykkä kerta toisensa jälkeen mun käteen. Miten se onkaan niin vaikeaa? Mä en halua että musta tulee äiti joka on tunkemassa lapsensa käteen viihdykettä heti kun hän alkaa kyllästymään. Mä en halua että tämä äiti selaa facebookkia samaan aikaan kun ollaan lapsen kanssa puistossa. Mä en halua että menetän tärkeitä hetkiä sen takia että "mä katson vaan nämä uudet insta kuvat ensin". Huolestuttavaa kyllä, välillä tuntuu että suurin osa äideistä on menossa tähän, ellei he jo siellä ole. Ja mä en halua,enkä aio kuulua tähän porukkaan. Mä tahdon olla äiti joka on läsnä.

Vaikka mua huolestuttaa oma someriippuvuuteni välillä, voin helpotuksekseni ja kauhukseni todeta etten ole edes sieltä pahimmista päästä. Mun kännykässä netti ei edes ole päällä ellen sitä käytä. Juurikin sen takia ettei kännykkä eksyisi käteen heti kun facebook ilmoittaa uudesta tykkäyksestä tai kaveripyynnöstä. Kyllä ne siellä somen kätköissä pysyy vaikken niitä heti katsokkaan. Mä haluan opettaa Elviralle ettei ole ok tuijottaa puhelintaan jos tapaa toisen kasvotusten. Mua ainakin itseäni loukkaa jos seuralaiseni näprää puhelintaan kokoajan ja hädintuksin keskittyy meidän keskusteluun. Mulla itselläni on asiassa myös paljon petrattavaa. Ehkä mä rupeankin jossain kohtaa hetkelliseen somelakkoon ja vaihdan puhelimeni vanhaan Nokiaani jossa ei nettiä voi käyttää.

Omaa someriippuvuuttaan voi olla vaikea myöntää, saatika huomata. Kehotankin kiinnittämään yhden päivän ajan huomiota siihen miten kauan somea käytätte. Tulos voi olla aika ällistyttävän suuri, mun ainakin oli. Ei sitä itse edes tajua kuinka usein se älypuhelin käteen eksyy. Teknologia värittää ja rikastuttaa elämää, mutta huolestuttavasti se vaikuttaa myös hallitsevan sitä.
Onkohan tulevaisuudessa katkaisuhoidossa huumeriippuvaisten lisäksi Someriippuvaisia? En yhtään ihmettelisi tätä.

Nyt tämä äiti lupaa kiinnittää omaan someriippuvaisuutensa huomiota ja keskittyä ihan oikeaan elämään. Teethän sinäkin samoin?

15 kommenttia :

  1. Tosiaankin! Ärsyttävää, kun tapaa jotain kaveria, jonka näkee ehkä kerran tai kaksi vuodessa, niin toinen näpertää vain puhelinta, kun haluaisi jutella ne puolen vuoden kuulumiset! Eikö silloinkaan sitä puhelinta voi jättää sivuun?

    Poistin itse kaikki ylimääräiset sovellukset omasta älypuhelimesta. Mitä enemmän siellä on kaikkea "kivaa" tekemistä, sitä enemmän sitä puhelinta näpertää jatkuvasti. Jätin vain Instagramin, Facebookin, karttaohjelmat ja sääjutut. Kaikki pelit ja muut ylimääräiset härpäkkeet lähti pois. Eihän asioita sitä paitsi tarvitse tarkistaa heti netistä eikä sitä tarvitse aina olla ihan välittömästi tavoitettavissa. :) Joskus tuntuu, että sellainen vanha puhelin ilman ylimääräisyyksiä olisi niin paljon parempi muun elämän kannalta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, raivostuttavaa :D!!! mulla niinkään ei tuo pelaaminen ym. vie aikaa vaan nimenomaan kaikki some jutut :/

      Poista
  2. Niin hyvä kirjoitus! Itse oon kanssas samoilla linjoilla!

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus. Mä oon pohtinut tosi paljon juurikin tätä samaista asiaa. Kuinka helposti sitä nappaa tuon kännykän tuosta, ottaa kuvan hauskasta tilanteesta ja pakkohan se on heti laittaa instagrammiin! ja facebookkiin! HETi! :D Olen myös yrittänyt tietoisesti vähentää puhelimen käyttöä silloin kun poika on hereillä jotta olisin enemmän läsnä. En halua menettää mitään. <3

    Krista newmaam.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjotus! :) Oot varmaan nähnytkin sen "Look up" videon joka tosi pysäyttävästi ja koskettavasti esittää saman ongelman. Juuri täs yks päivä olin poikaystävän kanssa syömässä ja samaan ravintolaan saapui perhe jonka isä yritti viihdyttää lapsia ja nauttia perhe päivällisestä samalla kun perheen äiti tuijotti puhelintaan koko sen puolituntisen mitä ko. perhettä sivusilmällä seurasin....todella surullista kun lapsetkin yritti jutella ja äiti vaan hymähteli jotain epämääräistä vastaukseksi. Lopuksi vanhempi tytärkin otti puhelimen esiin ja isä ja nuorempi lapsi jäivät yksin keskustelemaan normaalisti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itseasiassa en ole, täytyykin katsoa ! : ) surullisen kuulosta tuo esimerkkisi :/

      Poista
  5. Asiallinen kirjoitus!! Meillä Vilppu on laittanut stopin meikäläisen datailuille --> jos erehtyykin istumaan tietokoneen ääreen silloin, kun pikkumies on hereillä, alkaa nipistely, raapiminen ja mielenosoitus :D Ihan hyvä, tulisi muuten nimittäin istuttua liikaa koneella.

    Nykyään saa todellakin kiinnittää lasten kanssa huomiota siihen, että keksii muksuille muutakin virikettä kuin tietokoneen tai telkkarin ääressä istuminen. Se on helppo, mutta pitkässä juoksussa petollinen ratkaisu - omassa lähipiirissäni on jo muutama alaikäinen tietokoneRIIPPUVAINEN nuori. En halua Vilpusta samanlaista :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, tietokoneita ei mun mielestä lapsi tarvitse ennen kouluikää, ja silloinkin vain niihin koulujuttuihin! :) tomera pikku´mies pitää huolta ettei äiti saa levähtää ;)

      Poista
  6. Toi on jännä juttu, kun itse en koskaan ole älypuhelinta hommannut, kohta kaiketi pakko kun kuvaviestejä ei voi lähettää tai vastaanottaa... Sääliksi melkein jo käy somettajia, esimerkiksi työpaikan kahvipöydässä kun kukaan ei siellä muuta tee kun räplää puhelintaan. Mulle lähetetään facebookin kautta viestiä niinkuin tekstiviestiä, samoin jos jotain esim. myy facebookin kirppiksellä, joku saattaa jotain siellä kysyä ja kun tunnin-parin sisään ei ole tullut vastausta niin alkaa huhuilu. Pitäisi varmaan laittaa statuspäivitykseksi ja lisätiedoksi myynti-ilmoitukseen "minulla ei ole älypuhelinta, käyn facebookissa ainoastaan kun olen kotona iltaisin." Kyllä muutenkin aina ihmetellään miten mulla ei ole sitä älypuhelinta. Tykkään kun sitä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla älypuhelin on, ja muutamat kvaverit ovat ihmetelleet miksi mulla ei ole nettiä siinä päällä koko ajanjotta mut saisi facebookista kiinni koko ajan. Juurikin siksi! :p ilman älyuhelinta pärjää varmasti mainiosti, välillä tekisi mieli kaivaa oma vanha nokia kaapista jossa hädintuskin taitaa kamera olla ja vaihtaa siihen! :)

      Poista
  7. Olen pohtinut ihan samanlaisia ajatuksia. Haluan myös olla läsnä, enkä selata kännykkää, kun olen lapsen kanssa. En haluasi olla niin riippuvainen. Vannoin pitäväni netittömän päivän, mutta se on jäänyt, kun on ollut kaikkea niin "tärkeää", etten ole voinut. Pitäisi vain oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja olla ilman päivä tai kaksi. Niinkuin pieni katkaisuhoito. Sen jälkeen sopia itsensä kanssa selkeät pelisäännöt siltä, milloin ja missä ja kuinka paljon nettiä saa käyttää. Ja todella, minäkään en halua aina viihdyttää lasta kännykällä tai koneella, en halua hänestä jo pienestä pitäen riippuvaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. katkaisuhoito olisi täälläkin tarpeen! :) hyviä ajatuksia sinulla! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3