Kaksplus.fi

MENU

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Diagnoosina Äitiys.




Aiemmin kirjoittelin raskausajan aivoista, jotka saivat minut tekemään epätavallisia juttuja. Postauksen voit lukea täältä. Nyt pohdiskelen taas aivoja, tai oikeastaan niiden puuttumista. Äitiys on pehmentänyt pääni aivan totaalisesti!

Yksi päivä olin lähdössä kauppaan. Ovesta ulos pääsemisessä meni reilu 10 minuuttia ja sinä aikana hävitin auton avaimet kolme kertaa. Lopulta löysin ne roikkumasta ovenkahvasta.
Aamulla tavallisen kuitulisäni sijaan lisäsin mehulasiin lusikallisen korvikejauhetta.
Tein jauhelihakiusausta ja unohdin lisätä ruokakerman kokonaan. Oli aika kuivaa kiusausta...
Tavarat hukkuu, unohdan mitä olin tekemässä tai sanomassa. Mikä päivä mahtaa olla? Mitä kello on? Missä mun puhelin on? Ai, se olikin mun taskussa...

Kuulostaako tutulta?

Kotona oleminen ja äitiysloma on aivan ihanaa aikaa, mutta siinä on varjopuolensa. Nimittäin pään pehmeneminen! Viimeiset yhdeksän kuukautta olen saanut olla kotona tekemättä mitään. Tekemättömyydellä en suinkaan tarkoita etteikö hommaa olisi, päinvastoin. Tarkoitan sitä, etten viimeisen yhdeksän kuukauden aikana ole varmaan kertaakaan haastanut aivojani pähkäilyyn, hädintuskin ajattelen, hah. Tekemistä on kyllä riittämiin, mutta voiko kukaan väittää että pyykkienpesu tai vaipanvaihto olisi jotain ydinfysiikkaa? Niinpä. 

Kuten naiset yleensä ( ;) ) minäkin osaan tehdä samaan aikaan montaa eri asiaa. Äitinä se taito harjaantuu ja moninkertaistuu todenteolla. Syöttäminen, syöminen ja siivoaminen hoituu samaan aikaan kuin vettä vaan! Tee sitä, tee tota ja ainiin tuokin oli vielä kesken.

"Syötetään lapsi tässä välissä ja jatketaan sitten tätä pyykkien lajittelua."
" No imuroidaan nyt ensin kun tuo imuri tossa sattuu lojumaan."
 "Ensin kuitenkin pyyhitään pölyt."
" Jaa no, voisihan nuo tiskitkin tuosta vielä samalla laittaa. "
"Ainiin ne pyykit.."

Pystyn keskittymään miljoonaan asiaan samaan aikaan, mutten pysty enää antamaan täyttä keskittymistäni asialle. Olen hajamielinen, asiat karkaavat kovaa vauhtia ja kauas ennekuin edes huomaan. Keskityn, mutten kuitenkaan ole ihan tässä maailmassa. Tarkkaavaisena saa toki olla koko ajan, mutta ei äitiys kuitenkaan mistään aivojumpasta koostu.
Lähinnä sydäreistä ja shokeista mitä tuo pieni ihme aiheuttaa..;)

Kuulostaako yhtään tutulta? Onko jonkun muun pää päässyt pehmenemään äitiysloman aikana?

Onnea vaan työkaverit kun tulen takaisin töihin, voi olla että pieni järkytys ja kaaos saattaa vallita muutaman kuukauden ennenkuin totun taas keskittymiseen...

6 kommenttia :

  1. Tunnistan niin itseni tästä, vaikka toi muksu on vasta 3 kuukautta vanha. :D tuhat asiaa täytyy hoitaa samaan aikaan ja samalla kaikki tavarat hukkuu ja hermot kiristyy kun täytyy kaiken muun ohella etsiä esim. kadonnutta tuttia tai kännykkää :D millainenkohan tilanne on muutaman kuukauden päästä.. ;D

    VastaaPoista
  2. Niin totta :D! Kyl on aivot niin pehmeet. Jos nään kavereita ni en osaa sanoo enää mitää, ku tottunu vaa puhuu Kodalle jotain "avaatko rakas suun?noni hieeenosti avasit. Kiitos. Avaa suu, hienosti avattu, kiitos..." Siis ku puheenaijeet pyörii ja kiitä muutenki ihan kokoaika kaikkia huomaamattani, ju tottunu aina kodalle sanoo kiitos jos se tottelee :D heti ku lapsi nukkuu ni en osaa olla, ku pää lyö niin tyhjää "mitä mä nyt teen". No sit oon just josssin äityleissä eikä sekään yhtään sen rakentavampaa hommaa aivoille ole :D!
    Mut ehkä tää tästä ku kohta paluu koulunpenkille, ni joutuu taas miettimään muitaki ku sitä, että paljos aikaa siitä viimesestä syötöstä nyt olikaan :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meinaan myös usein lässyttää kavereille .... :D voi mennä sulla hetki ennenku totut siihen opiskeluun ja "oikeaan" aivotyöhön :p :D

      Poista
  3. Oi voi, mitenhän hapertunut mä olen lopulta aikuisten elämään palatessani:D Nimimerkillä jo 4,5v kotona ja 2v tulossa..... Yhtään äidiksi muuttumatonta aivosolua ei oo varmaan jäljellä!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3