perjantai 11. heinäkuuta 2014

Muutto Elviran silmin.

Takana on nyt Elviran elämän
 ensimmäinen muutto. Stressasin hieman miten Elvira suhtautuisi äkilliseen muutokseen mutta ihan turhaan, aika kivuttomasti on maisemanvaihdos sujunut!



Aluksi Elvira oli hieman itkuinen ja ahdistunut. Johtuen varmaan siitä, ettei päässyt kunnolla liikkumaan koska pahvilaatikoita oli joka puolella. Kokoajan myös sai olla repimässä hänen kädestään jotakin joka ei sinne kuulu, ja tästä harmitus vain lisääntyi.Elvira oli todella huomion ja sylin kipeä, joka teki meidän muuttohommista välillä todella haastellista ja hermoja vaativaa.
Tämä asia on kuitenkin nyt helpottunut kun suurin osa laatikoista on purattu ja tavarat alkavat olla paikoillaan.

Kun laatikoita saatiin purettua ja liikkumatilaa tuli lisää,
 Elvira oli ihmeissään että mihin ollaan nyt jouduttu. Hän ei vieraassa ympäristössä osannut oikein liikkua paikasta toiseen, varoen tutkiskeli ja tarkkaili ympäristöään. Heti jos äiti tai isi katosi näköpiiristä, alkoi itkuparku joka loppui vasta kun syliin päästiin. Ennen niin taitava yksin leikkijä muttui pariksi päiväksi kunnon sylivauvaksi. Lelut eivät kiinnostaneet lainkaan ja Elvira oli todella aikuisenkipeä. Yöunille meno oli pelleilyä ja harmitusta, eilen esimerkiksi nukuttamiseen meni melkein tunti. Luulen myös että mun stressaaminen on vaikuttanut Elviraan,. Olen ollut muuttostressin takia levoton ja kireä, ja uskon sen myös vaikuttaneen Elviraan. Hän on huomannut ettei äidillä ole kaikki hyvin joten ei hänelläkään ole. Rauhaton äiti ei mielestäni voi vaatia rauhallista lasta, joten otan osasyyn niskoilleni tässä asiassa.



Tänään on kuitenkin tapahtunut käännekohta: Elvira on viihtynyt todella hyvin lattialla, mennyt ympäri asuntoa ja tuhonnut kaiken mikä tielle sattuu! (tämä on tässä kohtaa hyvä, vaikkakin einiinmukava asia!) Elvira nukahti myös yöunille todella helposti, liekö osasyy kuitenkin se että nukuttajana toimi isukki. Isin tyttö! Kuitenkin voin tulla siihen tulokseen että Elviran kotiutuminen vei kolme päivää, loppupeleissä neiti taitaa olla meistä ensimmäinen kotiutuja! Vahtikoira on ainakin aika ulapalla vielä että missä sitä ollaan...Saimme leikkelepalan kanssa houkutella hänet rappusia pitkin yläekertaan koska rappuset ovat superpelottavia! Ha ha.

Nyt on melkein kaikki laatikot purattu ja kohta tavarat voi pakata takaisin piiloon remontin edestä, surkuhupaisaa :D


2 kommenttia

  1. Meidänkin koira pelkäsi rappusia hoitopaikassa, mutta kun tajusi ettei niissä ole mitään ihmeellistä, niin se ravasi niissä edestakaisin vaikka kuinka kauan. :D Elvira on kyllä niin suloinen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!! :) <3 meilläkin nyt kun on opittu niin ravataan aika ahkeraan rappusia :D:D:D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.