Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ja kupla sanoi POKS!

Yksitoista kuukautta vauvakuplassa on takana. Yksitoista kuukautta plus raskausaika on mun elämän pyörinyt enemmän tai vähemmän Elviran ympärillä. Luulen ja tunnen, että nyt on tullut se hetki kun tämä kupla sanoo POKS.
Tervetuloa takaisin Laura!

Olen alusta asti ollut todella riippuvainen äiti. Pieniä irtiottoja lukuunottamatta olen roikkunut vauvassani kuin takiainen. En kaivannut sitä kuuluisaa omaa aikaa juuri ollenkaan, en vain raaskinut päästää vauvastani irti. Kaksi tuntia erossa Elvirasta tuntui ainakin kahdelta päivältä. Tai viikolta. Vaikka joka kerta tiesin Elviran olevassa hyvissä käsissä ja kaiken olevan hyvin, stressasin ja murehdin kaikesta. Ikävä raastoi heti kun ovi sulkeutui meidän välistä. Tällä viikolla musta on vihdoin tuntunut että tämä takiaisaika on ohi. Ja kyllä, käytän sanaa vihdoin ja olen rehellisesti sanottuna helpottunut. 
Suurin osa stressistä on poissa ja rento arki voi alkaa!

Olemme ensi lauantaina menossa juhlimaan siskoni syntymäpäiviä. Elviralla on edessään yökylä reissu mammalaan. Kuukausi sitten minusta olisi tuntunut todella pahalta viedä neiti yökylään, varsinkin kun viime reissusta ei ole montaa viikkoa. Nyt kuitenkin odotan lauantaita kuin kuuta nousevaa, on ihana päästä juhlimaan pitkästä aikaa rakkaan siskon kanssa ja on ihanaa koska minua ei ahdista. Tiedän että olen ainakin 12 tuntia erossa pienestä tyttärestäni, mutta olen tyyni ja luottavainen että kaikki menee hyvin. Ennen olisin stressanut monta päivää aikasemmin miten kaikki sujuu, vaikka sisimässäni aina tiesin kaiken sujuvan mallikkaasti. Totta kai edelleen tulen ikävöimään Elviraa koko ajan kun olemme erossa, mutta ehkä hieman rauhallisemmalla mielellä. Voin kyllä myös melkein taata sen että lauantai yöllä tulee tirautetta kyynel jos toinenkin Elviran perään, varsinkin muutaman caipiroskan jälkeen heh.

Kuplan puhkeaminen on samaan aikaan ihana ja haikea asia. Ihana, koska stressaaminen voi vähentyä mutta niin haikea, koska taas yksi aikakausi on takana päin. Vauvani on jo niin iso, että olen vihdoin ymmärtänyt hänen pärjäävän hetken myös ilman äitiä. Kamalaa mutta samalla niin rentouttavaa. Vauvakuplasta poistuminen ei kyllä tule näkymään arjessa millään tavalla. Olen edelleen äitiyskuplassani ja jatkan kotona nyhväämistä, kakkavaipoista puhumista sekä vauva-arjesta nauttimista. Kuplan puhkeaminen vaikuttaa enemmänkin mun sisäiseen olotilaan, olen tainnut vihdoin löytää sen kuuluisan rauhan. Ainakin hetkeksi. Nautin edelleen täysin rinnoin arjesta Elviran kanssa, mutta ehkä nyt saatan nauttia jopa siitä omasta ajasta aina silloin kun sitä sattuu kohdalle. Murehtimatta ja vilkuilematta kännykkää minuutin välein. 

Kyllä Elvira pärjää hetken ilman äitiä. Ja nyt ehkä äitikin selvii hengissä.


14 kommenttia :

  1. Mun vauveli on 6kk ja mummi on syntymästä asti hössöttäny vauvan yökyläilystä... Viel en oo raaskinnu antaa ees pariks tunniks hoitoon kelläkkään :D katotaan joulukuussa, ku sillo ois mahdollinen meno ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla on taas niin että muutama tunti menee aika helposti mutta siitä pidemmät tekee tiukkaa :p

      Poista
  2. Ihana toi hänen neule! <3 ja tyttö kans! Mä oon ihan samanlainen äiti. Ahdistun siitä, kun en oo lasten kanssa ja siitä, jos en saa omaa aikaa. Pitäis opetella ottamaan rennommin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! <3 :) jeps, ehkä ajan kanssa oppii ottamaan rennommin! :)

      Poista
  3. Oon itkeskelly nyt viikon tässä sitä että huomenna poika menee päiväkotiin. Vuosi ja 3kk enkä oo ollut yhteensä vuorokauttakaan erossa lapsesta. Hoitoon meno taitaa meidän perheessä olla mulle itselle kovin paikka, kun siellä ollaan käyty leikkimässä on äiti ja isi unohtunut samantien. Toisaalta on kiva saada keskittyä omaan tulevaisuuteen ja kouluun, onhan se myös esimerkki omalle lapselle ja tietty parempia raha-aikojakaan en pistä pahaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yleensö se meneekin juuri noin että vanhemmille hoitoonmeno on kovapaikka ja lapsi ei ole moksiskaan:D ja tsemppiä sulle opiskeluihin <3 ja juu, äitiysloman/hoitovapaan rahoilla ei paljon luksustella :D

      Poista
  4. Musta tuntuu ihan samalta! En enää stressaa siitä, kun lähden kotoota pois, sillä tiedän että Lilian on aina hyvissä käsissä. Niin vaupauttavaa :)

    VastaaPoista
  5. Siis just kirjottelin itekin ihan samoista tuntemuksista!! En voi käsittää, miten sitä kiintyykin niin tiukasti lapseen, ettei vaan millään raaski. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyykin käydä lukemassa, kiitos vinkistä! :) niinpä, äidinrakkaus on ihmeellistä!

      Poista
  6. Jännä kun oot kuitenkin monta kertaa jo raaskinut toisen yökylään laittaa. Mutta varmaan kova ikävä ollu!? Itse en kykenis nukkumaan ollenkaan, ellei näkisi illalla viimeisenä toista! Toki lapsi juo rintaa vielä, niin on eri juttu pidempiä hoitoja miettiä vaikka onkin jo pian taaperoiässä :) sit on napanuora pidempi ku tissittelyt loppuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on ikävä ollut tottakai! :) ja yökylä reissut on ollut "pakollisia" oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta, olen äiti joka kaipaa joskus tuulettumista vaikka sydäntä raastaakin olla erossa toisesta! :) toisaalta, sitä sitten jaksaa taas paremmin kun saa hetken ikävöidä! :) ja tuo imetys on kyllä asia joka rajoittaa aika paljon! :)

      Poista
  7. Tervetuloa takaisin! Kyllähän ne lapset yleensä pärjää, äideistä ei niin varma;) sitä nauttii niin erilaisia kotona olemisesta kun pääsee joskus ikävöimään sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ! :) nimenomaan, nauttii paljon enemmän kun joutuu hetken kärsimään vieroitusoireista :p

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3