Kaksplus.fi

MENU

lauantai 16. elokuuta 2014

Lapsikuume.

Voisin tällä hetkellä sanoa potevani lievää vauvakuumetta. Elvirasta on kovaa vauhtia kehittymässä taapero, ja näin ollen meidän taloudesta tulee "vauvaton". Uusi tulokas olisi siis hyvinkin tervetullut, mutta ihan rauhallisilla mielelillä ollaan. ( Joopa joo...) Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, en voi rehellisesti sanoa potevani vauvakuumetta, enemmänkin lapsikuumetta. Haluaisin toisen lapsen, mutta voisin melkeinpä hypätä suoraan n.8 kuukauden ikään. Vauva-aika ei vaan ollut mun juttu.

Muistan alkuaikojen väsymyksen. Kaikki oli uutta, kaikki stressasi. Vauva nukkui suurimman osan päivästä ja hereillä ollessaan söi ja möllötti. Haastavin asia koko vauva-arjessa oli vuorovaikutuksen puute. Vauva ei oikein antanut mitään merkkejä että tiedosti ympärillä olevasta maailmasta tuon taivaallista. Saatika että vauva näyttäisi tietävänsä että olet se henkilö jota kutsutaan äidiksi.
 Ensimmäinen minulle tarkoitettu hymy oli aika mahtava juttu: Hei, sehän tietää kuka mä olen!
  Ehkä ensimmäiset kuukaudet olivat vuorovaikutuksen puutteen takia pieni pettymys, jos näin voi sanoa. Olin odottanut että saisin heti sellaisen "olen äiti, olen maailman tärkein jollekkin"-fiiliksen mutta sitä ei vain kuulunut. Tämä fiilis on muodostunut oikeastaan vasta nyt, kun Elvira osoittaa teoillaan kiintymystä minua kohtaan. Vaikka tiedostin että äiti on syntymästä asti todella tärkeä vauvalle, niin en kuitenkaan uskonut asiaan ihan täysin, koska en saanut mitään todisteita asiasta. Tiesin että musta oli tullut äiti, mutten saanut sitä fiilistä että olisin THE Äiti. Vaikea selittää, mutta uskon että ainakin ne ymmärtävät jotka ovat kokeneet samanlaisia tunteita.

 Oikeastaan tämä THE Äiti fiilis on alkanut muodostua vasta nyt viime kuukausina. Elvira osoittaa kiintymystä minua kohtaan halaamalla, itkemällä perään, haluamalla syliin ja monella muulla tavalla. Äidin syliin rauhoitutaan ja joskus jopa nukahdetaan. Se tunne, mikä tästä tulee on ihan sanoinkuvaamatonta. Olet tärkeä, olet rakas, olet THE Äiti.

Näin jälkeenpäin hieman harmittaa etten osannut nauttia kaikesta ihan täysin rinnoin. Pohjimmiltaan tähänkin löytyy ihan yksinkertainen selitys: stressi. Stressaisn ja pelkäsin ensimmäiset kuukaudet kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Tämä on kuitenkin varmasti aika yleistä esikoisen kohdalla. Kaikki on niin uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Menettämisen pelko oli myös ensimmäisinä kuukausina vahvasti läsnä ja pelkäsin karman kostavan jos olisin liian onnellinen. Kel onni on se kätkeköön tai onni otetaan pois. Jotakuinkin näin. Luulen ja toivon, että seuraavan lapsen kohdalla (jos meille joskus toinen suodaan) osaan nauttia myös niistä ensimmäisistä kuukausista. Luulisin ainakin osaavani, koska kaikki on jo tuttua ja kerran tehtyä. Uskoisin ettei seuraavan kohdalla stressaaminen ole yhtään niin suurta kuin Elviran kohdalla. Toivon todella kovasti että asia menee niin! Sitten kun vielä saisin sen ajatuksen iskostettua päähäni että kyllä se pieni vastasyntynyt nyytti tiedostaa kuka olen. Yhdeksän kuukautta mun suoliston ääniä ja sydämen sykettä on kyllä tehnyt tehtävänsä. Haluan pystyä joskus nauttimaan täysin rinnoin myös niistä ensimmäisistä kuukausista.
Ja toivon että tähän mulle vielä suodaan mahdollisuus. 

6 kommenttia :

  1. Itelläki oli vähän samoja fiiliksiä ekoilla kuukausilla. Odotin tosi paljon sitä vuorovaikutusta ja nyt kun Eetu on jo 11kk, ottaa kontaktia ja sanoo Äittä, tunnen ittenikin paljon enemmän Äidiksi :).

    ps. Liityin vihdoinki lukijaksi,monesti oon lukenu blogiis mut oon unohtanu klikkasta :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tervetuloa!! :) jep, uskon että viimeinen "Äiti" silaus tulee siinä kohtaa kun kuulee ensimmäisen kerran sanan äiti :')

      Poista
  2. Just tänään puhuin ystävän kanssa tuosta samasta, että osaisin ehkä olla rennompi toisen lapsen kansssa. Niin paljon stressasi turhasta tuon esikoisen vauva-aikana. Meillä stressiä toki lisäsi myös neidin pitkä ja voimakas keltaisuus, jonka takia juostiin sairaalassa kaksi kuukautta. Vauva- ja lapsikuume olis mullakin, mutta monien syiden vuoksi taitaa jäädä vain kuumeeksi.

    VastaaPoista
  3. Toivon todellla paljon että sinäkin saisit pian samanlaisia uutisia kuin minä! Meidän neiti on nyt päälle 9 kk ja nyt olisi toinen tulossa, plussa tuli keskiviikkona. Toivottavasti pysyy mukana niin ensivuonna meidän perhe onkin nelihenkinen <3 Ajattelin että ei varmasti voi mennä yhtä helposti raskautuminen kuin ensimmäisellä kerralla, joten plussa oli todella yllätys. Olisi mukavaa taas seurata sinun raskauttasi täällä blogissa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oih, onnea teille!!! :)<3 ja kiitos ihanista sanoista, toivon itse samaa! <3 voitaisiin sitten yhdessä fiilistellä täällä meidän raskauksia ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3