Kaksplus.fi

MENU

tiistai 5. elokuuta 2014

Meillä kasvaa pieni tyttö.

"Ruotsin akatemia on päättänyt ottaa sukupuolineutraalin hen-pronominin sanakirjansa seuraavaan painokseen. " 

Iltalehti uutisoi tästä viimeviikolla. Sukupuolineutraali kasvatus on aika uusia asia, ainakin mulle. Olin alkuvuodesta koulutuksessa jossa käsiteltiin aihetta ja edelleen se herättää musssa todella ristiriitaisia tunteita. 
Ylilyönti vai hyvä juttu?

Antaa kaikkien kukkien kukkia on ensimmäisen positiivinen ajatus joka sukupuolineutraalista kasvatuksesta tulee ensimmäisenä mieleen. Lapsi saa olla oma itsensä, koska kasvatuksella ei aseteta sukupuolirooliin kohdistuvia paineita eikä lokeroida lasta tietyn tyyppiseksi sukupuolensa takia. Tyttö saa olla räväkkä ja menevä olematta poikatyttö, ja poika voi leikkiä barbeilla tuntematta häpeää tai saamatta nössöhomo leimaa. Jota tuskin (ainakaan toivottavasti ei) esiintyy vielä päiväkoti-ikäisten keskuudessa. Lapsen ei tarvitse olla tyttömäinen tai poikamainen koska tätä käsitystä kyseinen kasvatustapa ei tunne. Sukupuolineutraalissa kasvatuksessa tuen ajatusta että jokainen lapsi on yksilö ja ainutlaatuinen, jokaisella on niin omat kiinnostuksen kohteensa kuin luoteensakkin. Mutta liika on liikaa.

Tuen sukupuolineutraalia kasvatusta pienissä määrin, on hienoa että lapsi saa olla oma itsensä ja valita kiinnostuksen kohteensa sen mukaan mikä häntä kiinnostaa. Ei sen mukaan mikä miellettään hänen sukupuolellensa sopivaksi. En kuitenkaan ymmärrä täysin "sukupuoletonta" kasvatusta. Meistä jokainen syntyy joko naiseksi taikka mieheksi. Ellei sitten henkisesti niin ainakin fyysisesti. Meidän kroppamme määrittelee kumpaan kastiin kuulumme. Miehillä on pippelit ja naisilla pimpit (vai pitäisikö sanoa etupyllyt;) ) emmekä tätä faktaa pääse pakoon vaikka kuinka haluaisimme. On totta että yhteiskunta asettaa naiselle sekä miehelle paineita, odotuksia ja normeja. Jo pienestä asti lapset oppivat äideiltään ja isiltään mikä on naisten ja miesten ero, miten heidän kuuluu käyttäytyä ja mitä heiltä odotetaan. Hyvä tai huono asia, mutta miettikää lasta joka ei näitä esimerkkejä saa? Kotona ei ole naisen eikä miehen rooleja, on vain yksi ihminen omassa persoonassaan. Lapsi viimeistään päiväkodissa ihmettelee, miksi muut ovat tyttöja tai poikia mutta hän on sukupuoleton. Hän ei tiedä onko tyttö tai poika, mitä nämä sanat edes tarkoittavat? Miten sekaisin pienen ihmisen mieli voikaan mennä? Erilaisuuden tunne on varmasti aika hurja. Eikö tässä kohtaa mene mönkään sukupuoltineutraalin kasvatuksen ajatus: ei lokeroida ihmisiä. Valitettavasti muut lapset lokeroivat, hän jolla ei ole sukupuolta on erilainen kuin muut. Erilaisuus on rikkaus, mutta valitettavan usein johtaa syrjintään ja kiusaamiseen. Tätä faktaa ei voi kiertää eikä kaartaa, surullinen totuus. Ja puhun tässä nimeenomaan siitä ääripäästä joka ei kerro lapsensa sukupuolta kenellekkään ja nimeää lapsensa niin ettei nimestä tiedä onko hän tyttö vai poika. 

 Äärimmäinen sukupuolineutraalisuus ei ole hyve vaan päinvastoin. Pelkkää haittaa pienelle ihmiselle. Olisi aivan eriasia jos olisi olemassa maa, jossa asuisi pelkästään sukupuolettomia ihmisiä. Kaikki olisivat samalla lähtöviivalla eikä yhtään erilaisia sen takia että sukupuolesta ei puhuta eikä sitä välitetä. Silloin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. 
Ymmärrättekö mitä tarkoitan? 

Meidän yhteiskunta menee päiväpäivältä hyväksyvämpään suuntaan joka on hieno asia. Nykyään me naiset saadaan käydä töissäkin! Ja äänestää, käyttää jopa housuja sekä kasvattaa yksin lapsia ilman että olemme pohjasakkaa. Koko ajan menemme enemmän siihen suuntaan että kaikki kukat saavat kukkia, mutta onko kaikki aina pakko vetää sinne ääripäähän? Tulevaisuudessa sukupuolten välinen ero tulee olemaan pieni, ehkä jopa olematon, mutten henkilökohtaisesti usko että yhteiskunta olisi koskaan ihan valmis luopumaan sukupuolen asettamista eroista. Eikä pidäkkään. Naiset saavat olla miehekkäitä olematta kuitenkaan sitä sekä päinvastoin. Mutta joku roti tähänkin asiaan, on oltava sekä miehiä että naisia. 

Summasummarum, minä olen väliinputoaja. En kumpikaan ääripää: mun tyttäreni saa leikkiä poikien leikkejä mutta siltikin meillä kasvaa pieni tyttö. Voin toki pukea lapseni siniseen ja autoihin, mutten väkisin yritä tehdä hänestä poikamaista. Miksi pitäisi? Mulla on maailman ihanin ja kaunein tytär josta mä olen ihan älyttömän ylpeä, miksi mun pitäisi yrittää peittää hänen sukupuolensa? Muille lapsille se selviää viimeistään päiväkodin vessareissulla. Mä kasvatan lapseni tytöksi, naiseksi ja ehkä tulevaksi äidiksi. Mä opetan että myös nainen voi tehdä ns. miestenjuttuja ihan samalla tavalla, vaihtaa renkaita ja olla kiinnostunut jääkiekosta. Haluan opettaa kuitenkin myös sen, että on hienoa olla nainen, omistaa tissit, olla joskus tahallaan hieman avuton ja  hormonien nimissä olla hieman hullu sillointällöin. 
Ihan vain siksi koska on nainen.

10 kommenttia :

  1. Hienoa tekstiä Laura, oon ylpeä susta <3

    VastaaPoista
  2. Mulla ei ole lapsia, eikä kasvatusasiat ole sinänsä mulle ajankohtaisia, mutta olen jotenkin ymmärtänyt, että sukupuolineutraali kasvatus on lähinnä juuri tuota "nais- ja miestapaisuuden" (sukupuolentutkimuksen termejä hienosti lainaten :D) häivyttämistä tai korostamattomuutta, ei sitä, etteikö lapselle kerrottaisi, mitä sukupuoli on ja mitä se tarkoittaa. Menemättä tässä nyt siihen miten ihmiskunnastakin löytyy esimerkkejä siitä, että se biologinenkin jako naisiin ja miehiin voi olla todella häilyvä ja keinotekoinen. Mutta siis sukupuolineutraalin kasvatuksen ydin on mun nähdäkseni siinä, että poikalapselle ei osteta pelkkiä sinisiä vaatteita ja leluautoja ihan vaan koska pippeli ja tyttölasta ei ohjata vain prinsessaleikkeihin vain koska pimppi. Ja myöhemmin lelut ja vaatteet lapsen oman kiinnostuksen ja maun mukaan, ei sukupuoliroolien. Ja vielä myöhemmin kotitöiden opettamista sukupuolineutraalisti, eli poikakin voi olla pyykkäri ja ruoanlaittaja ja tyttö vaihtaa lamppuja ja autonrenkaita. Eli siis tasapuolisesti asioita molemmista sukupuolikategorioista, ei lapsen vääntämistä "vastakkaisen sukupuolen" rooliin.

    Tietysti sukupuolineutraalikasvatus ei ole ihan pelkästään vanhemmista kiinni, koska tämä yhteiskunta nyt vaan jaottelee meitä miehiin ja naisiin, ja kovasti myös tuputtaa meille tiettyjä rooleja ja tapoja sen perusteella. Esim. juuri päiväkoti ja koulu tekevät tätä, vaikka kaikki lapset olisi kasvatettu sukupuolineutraalisti. Mutta täytyy silti sanoa, että ainakin tällä hetkellä ajattelen, että jos mulla joskus on lapsia, niin toki lähipiirini saa tiedon vauvan sukupuolesta, mutta myös ohjeistuksen siihen, että jos haluaa lapselle leluja/vaatteita/muuta tavaraa antaa, ajattelee ostaessaan muutakin kuin mukulan haaraväliä. Lapsen kasvaessa on tietysti sitten vielä helpompi esittää toiveita sen mukaan, minkälaisista leikistä hän pitää.

    Huh, tulipas paasattua vaikka ei pitänyt olla mulle ajankohtainen aihe. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yleensä ja parhaimmassa tapauksessa sukupuolineutraali kasvatus onkin juuri tuota erojen häivyttämistä, mutta aina löytyy niitä jotka vetää kaiken överiksi, esimerkiksi juuri sillä ettei kerrota lapsen sukupuolta :) hyvä komentti, kiitos siitä! :)

      Poista
  3. Hyvä teksti! Ja enimmäkseen olen ihan samaa mieltä! :)) mä luulen, että lapsen itsetuntokin muovautuu paremmin kun hänen antaa olla sellainen kuin on. Ilman mitään koska olet poika sun pitää olla tällanen -juttuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ! :) niinpä, lapsi saa varmuutta olla juuri sellainen kuin tahtoo! :)

      Poista
  4. Minusta pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että poika saa leikkiä "tyttöjen leikkejä" ja tyttö "poikien leikkejä" :D Ei se muuta lapsen seksuaalista suuntautumista tms, jos tämä leikkii "väärän sukupuolen leikkejä" :D Lapsen seksuaalinen identiteetti ei myöskään kärsi siitä, jos hänet puetaan "toisen sukupuolen väreihin" tai annetaan leikkiä "toisen sukupuolen leikkejä", päinvastoin seksuaalisuus asiana saattaa parhaimmassa tapauksessa jopa avartua ja monipuolistua. Toisaalta kuitenkin liian sukupuolineutraali meininki esim. pukeutumisessa saattaa hämmentää lasta - hän ei tiedä, kumpaa roolia kantaa, miehen vai naisen. Etenkin siinä vaiheessa, kun ymmärrys sukupuolien eroista ja niiden pysyvyydestä kehittyy. Tässä tilanteessa vanhempien tulisi kuunnella lastaan tosi tarkkaan ja tarvittaessa joustaa omista mielipiteistään ja periaatteistaan...

    Tässä, niinkuin monessa muussakin asiassa, kannata sitä kultaista keskitietä :) Ääripäät harvemmin kuljettaa missään asiassa ihmisiä kovin pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen ihan samaa mieltä ja pidän sitä melkeinpä itsestään selvyytenä että lapsi saa leikkiä myös niitä "vastakkaisen sukupuolen" leikkejä! :) hyvä kommentti!

      Poista
  5. Musta tästä on nykyää tehty hirvee haloo.. Jo kauan aikaa pojatkin ovat saaneet itkeä, tyttö pelata jäkistä, poika harrastaa tanssia jne.. eikä häntä oo pidetty yhtään sen vähemmän poikamaisena tai tyttömäisenä. Nykyää vaa iha joka asiasta täytyy tehdä numero, vaikka jo meidänkin sukupolvi on kasvatettu juurikin näin. Eikä pojille oo toitotettu "Oot poika, pojat ei itke" jne.

    Hyvä teksti Laura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ! :) niinpä, ei sitä ennen lokeroitu ihmisiä ihan samalla tavalla kuin nykypäivänä!

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3