Kaksplus.fi

MENU

maanantai 8. syyskuuta 2014

12 kaunista kuvaa.

Sain järjestelmäkameran noin viikko ennen Elviran syntymää. Olen edelleen aiva innosta piukeena tuosta hienosta (ja monimutkaisesta...) vehkeestä jolla tulee toinen toistaan parempia kuvia. Vaikken ole edes harrastekuvaajan tasolla, tykkään ottaa kuvia ja saan suurta mielihyvää kun joku kuva on omasta mielestäni todella onnistunut. Voitte siis vain kuvitella, että meidän Elviran vauvavuosi on aika tarkasti taltioitu kovalevylle ja albumeihin. 

Mä olen sellainen kuvaaja että räpsin kuvia miten sattuu. Voin ottaa niitä viisikymmentä taikka sata ja koneella katson parhaat päältä. Huonoa kuvaamisessani on se, että unohdan yleensä poistaa ne huonot ja tärähtäneet kuvat ja siirrän suoraan kaiken ulkoiselle kovalevylle ja sinne ne sitten jää. Fiilistelin hieman kulunutta vauvavuotta ja uppouduin äskön vanhojen kuvien ääreen. Samalla poistelin niitä epäonnistuneita ja tärähtäneitä kuvia. 
Aloin kuitenkin pohtimaan, että mikä sitten tekee kuvasta epäonnistuneen? 

Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen että minulle kuva ei ole epäonnistunut vaikka se olisi kuinka tärähtänyt tai epäselvä. Epäonnistunut kuva on kuva, jossa ei ole mitään tarkoitusta. Kuva johon ei liity minkäänlaista muistoa tai tunnetta. 
Kuva jolla ei ole merkitystä.

Monet lukijat pitäävät yhtenä hyvän blogin kriteerinä laadukkaita kuvia. Totta, onhan kunnon kameralla otetut kuvat paljon parempaa katseltavaa kuin suhruiset kännykkäkuvat. Kuitenkin itse pidän tärkeämpänä kuvien liittymistä aiheeseen. Tunnetta, joka välittyy kuvista. Pidän kuvista joilla on tarkoitus. On ne sitten suttuisia ja epäselviä.

Päätin erotella jyvät akanoista ja esitellä teille 12 lempikuvaani jotka olen Elvirasta näiden yhdentoista kuukauden aikana ottanut. Homma oli helpommin sanottui kuin tehty, koska kuvia on kerääntynyt tuhansia. Vaikka teki tiukkaa, sain poimittua ne parhaat ja rakkaimmat otokset muiden joukosta. 


Tämän kuvan tärkeyttä tuskin tarvitsee lähteä enempää avaamaan.
Ensihetket äitinä.


Meidän pieni peikkotyttö. Pienessä ruskeassa mummomekossaan.


Ja hän sai nimekseen Elvira Maria Helena.


Elämän ensimmäiset aurinkolasit.


Aamun ensimmäiset minuutit on parhaita kun toinen on vielä ihan pysähtynyt ja unenpöpperössä.


Meidän pieni prinsessa.


Ensimmäisi keinuilureissuja. Pienen keinujan riemu oli jotain uskomattoman hellyyttävää. Oman lapsen onni on maailman paras asia.


Ensimmäisen vapun vappuasu.



Ensimmäistä kertaa laivalla ja pallomeressä.


Pikkudiivan ensikosketus nurmikkoon.
"Hyi! Yök! En koske!"


Pikkuturisti Puolan Gdanskissa. Ensimmäinen lomamatka!


Viimeisempänä muttei todellakaan vähäisempänä: Vaahteramäen Elvira pääsi salakavalasti isin vanukkaan kimppuun..

Nämä kaksitoista kuvaa ovat täynnä muistoja. Naurua, hymyä ja iloa. Ja kerta toisensa jälkeen ne saavat minut onnelliseksi ja hymyn huulilleni. Ei niitä kaikkein laadukkaimpia kuvia, mutta sitäkin tärkeämpiä ja rakkaimpia.


23 kommenttia :

  1. Oih, ihania kuvia! Tuo nurmikkokuva on jotenkin erityisen suloinen, ihanan epäluuloinen neiti siinä tarkkailee voikukkia :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mi!!! <3 vähän sillä ilmeellä että "äiti mihin sä olet mut laittanut!" :D

      Poista
  2. On kyllä kauniita kuvia ja voihan upeus noita tytyn silmiä!! 8) <3 <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! :) Teidän vastasyntynyt on ollut ihan söpö!

    Meille kävi ton nurmikon kanssa samalla tavalla. :D

    VastaaPoista
  4. Mikä kamera sinulla on?

    Aivan ihastuttavia ja ikimuistoisia kuvia teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ! :) nikon d3200 ja objektiivina jokin mitä en nyt muista tähän hätään :D:D:D:

      Poista
  5. Tää oli ihana postaus ja mä en ehkä oikeesti kestä tota teidän tyyppiä!!<3

    VastaaPoista
  6. Suloisia kuvia! :)) Aivan ihana tuo nurmikuva!

    http://iinaneloa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. joo hahah, me naurettiin ihan kippurassa tuota neidin touhua :D:D:D

      Poista
  8. Hahaa, mikä toi kieli on :D <3 ihania! Tuli tosst nurmikkoon koskemisest mieleen, et miten se elviran maahan astuminen? Ku yhes vaihees ei tahtonu niin laittaa painoa.... Menikö se vaihe nopeasti ohi?
    -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä :D:D kiitos ! <3 meni joo aika nopeasti, alkoi itse pikkuhiljaa astua kun oli sihen valmis :) jonkun verran tosin harjoiteltiin mutta loppujen lopuksi luulen että tuli silloin kun aika oli kypsä! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3