Kaksplus.fi

MENU

torstai 4. syyskuuta 2014

Kun toinen lapsi tuli taloon.



Eilen alkoi mun lyhyt, mutta ytimekäs työura: minusta tuli "perhepäivähoitaja". 
Lainausmerkeissä siksi, ettei kyseessä ole mitään virallista vaan ihan kaverin lapsen hoitoa arkisin. Uraputki ei ole kovinkaan pitkä, vain pari kuukautta mutta varmasti todella antoisa ja mukava! On ihanaa että Elvira saa leikkikaverin sekä minä vähän lisää puuhaa kotona. 
Ettei ihan laiskistumaan pääse;)

Hoitolapsi ei tosiaankaan ole siis mikään vieras minulle, päinvastoin. Heillä on Elviran kanssa kuukausi ikäeroa joten sitä on enemmän ja vähemmän tultu vietettyä aikaa tässä äitiysloman aikana. Vaikka lapsi onkin tuttu niin tuohan hän mukanaan aina pientä jännitystä: miten kaikki hoidettiinkaan ja miten lapsi käyttäytyy kun ei se rakas äiti olekaan mukana. Pienestä jännityksestä huolimatta kaikki meni eilen kuitenkin paremmin kuin hyvin, ja voisinpa melkein sanoa että kaksi menee siinä missä yksikin ;) Ainakin kahdeksan tuntia päivässä. Ja näin kilteillä lapsilla! Odotin innoissani miten Elvira reagoisi kun taloon tulisi toinen lapsi. Mitä käy kun äidillä onkin toinen vauva sylissä ja hän ei saakkaan täysin jakamatonta huomiotani? Elvira on nimittäin osoittanut jo aiemmin pientä mustasukkaisuutta esimerkiksi koiraa kohtaan: jos pallutan ja silittelen perheen karvavauvaa niin neiti rientää paikalle valoittamaan äidin sylin. 
Miten niin omistushaluinen lapsi...



Elvira on meidän esikoinen, ensimmäinen ja ainoa lapsi. Hän ei ole siis ollenkaan tottunut jakamaan aikuiselta tulevaa huomiota toisen kanssa. Ja sen kyllä huomasi eilen. Elvira on aina ollut todella taitava yksinleikkijä, eikä leikkiseuralla ole miltein koskaan tarvetta. Eilen kuitenkin Elvira kiehnasi ja kehräsi koko ajan minun sylissä tai sylin läheisyydessä. Jos leikkikaveri itki tai halusi minun syliini, Elvira konttasi kovaa vauhtia jalkojeni juureen kitisemään ja hamuamaan syliini. Mustat sukat pilkisti miltein joka välissä, vaikka yritin huomioida heitä molempia ihan yhtä paljon. Lapset onneksi nukkuivat eriaikaan päiväunet, joten sain vuorotellen annettua täyden huomioni aina toiselle. Sen sijaan että meidän pieni prinsessa olisi nauttinut huomiosta toisen päiväunien aikana, hän leikki yksinään olohuoneen lattialla eikä kaviannut syliä sitten alkuunkaan. Ihan niinkuin "ennenvanhaan". Kuitenkin heti leikkikaverin herättyä päiväunilta, alkoi kitinä ja kiehnaaminen äidin jalkojen juuressa. Ja kun leikkikaverin hoitopäivä päättyi, kitinä ja kiehnaus stoppasi kuin seinään.
Mustis mikä mustis.

Onhan se imartelevaa ja söpöä kun taas huomaa kuinka tärkeä Elviralle olen. Kuitenkin ottaisin mieluusti myös vastaan sen iloisen ja leikkisän pikkutytön joka reippaasti touhuaa itsekseen jos äidillä on kädet täynnä. Luulen kuitenkin että tämä helpottuu ajan myötä, eilen oli vasta ensimmäinen päivä joten ei sen perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tähän tilanteeseen: Elvira saa leikkikaveri ja seuraa ja minä saan täytettä päiviini. Ja mikä parempaa harjoitusta olisikaan tammikuussa alkavalle päivähoidolle kun joutuu tottumaan siihen ettei olekkaan ainoa lapsi ja saa aikuisen jakamatonta huomiota.
Ja pikkukakkosta varten on hyvä totutella toisena lapsena oloon.
 Sitten joskus tulevaisuudessa ;)


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3