Kaksplus.fi

MENU

perjantai 17. lokakuuta 2014

Mitä vanhemmat edellä, sitä lapsi perässä...



Vaikka meidän neitinäpsäkkä on vasta reilu vuoden ikäinen, hänestä huomaa hyvin että lapset oppivat vanhemmiltaan. Elvira ottaa paljon esimerkkiä meidän käyttäymisestä ja tavoista: hän osaa esimerkiksi "rasvata kätensä" eli hieroa niitä yhteen samalla tavalla kun äiti tekee rasvaa levittäessään. Eilen naureskelin pikkulikkaa pleikkarin ohjaimen kimpussa ja tänään aamulla hän veteli "aamukahvit" mun tyhjästä kupista kuin vanha tekijä. Nämä kaikki saivat mut miettimään että olenko tai oikeastaan ollaanko me hyviä esimerkkejä Elviralle? Mä en tahdo että mun lapsesta sanotaan joku päivä että onpas hänellä ollut huono kasvatus. Tai että Elvira pohtii aikuisena miten paljon hän vanhempiaan muistuttaa, negatiivisessa mielessä. 

Meidän vanhempien tehtävänä on opettaa Elviralle miten kohdellaan muita ihmisiä. Tässäkin asiassa parhaiten toimii oma esiemerkki: jos toimit itse päinvastoin miten opetat, ei homma vain voi toimia. Me opetamme myös miten kuuluu käyttäytyä tietyssä tilanteissa, miten on soveliasta puhua ja mitkä niitä rumia sanoja ovat. Me opetamme miten toimitaan jos elämää potkii päähän ja miten vastoinkäymisistä pääsee yli. Mitä tehdään kun harmittaa? Entäpä kun ollaan tosi iloisia? Miten kylässä käyttäydytään ja miksi kuuluu pyytää anteeksi jos toista loukkaa? Ja kaikkein tärkein: miten sinua kuuluu kohdella, opettaa se että olet äärettömän arvokas. Opettaa itsensä sekä muiden kunnioittaminen.

Näihin esimerkkeihin voi lisätä vielä vaikka mitä. Tai oikeastaan ihan kaikki. Pelottavaa, mutta totta. Yksinkertaisesti Elvira tulee oppimaan meidän esimerkin aivan kaikesta. Se että seuraako hän oppimaansa tietä kasvaessaan, on hänen oman päätöksensä takana ja loppujen lopuksi me voimme antaa vain parhaan madollisen pohjan tälle valinnalle. Kaikkeen me vanhemmat emme voi vaikuttaa, mutta pelottavalta tuntuu jos oikeasti miettii millaiset paineet ja odotukset tässä on vanhemmuuden myötä tullut. Mun pitäisi ihan oikeasti pystyä kasvattamaan tuosta pienestä ihmisenalusta kunnon kansalainen? Kun hädin tuskin oma kasvuni on saatettu loppuun...Oma esimerkkini on suurempi juttu mitä luulen ja tämäkin aiheuttaa paineita. Entä jos en huomaa tekeväni jotain väärin tai ihan vahingossa aiheutan hallaa Elviran tulevaisuudelle? Kaipa se on pakko vaan laittaa sormet sekä varpaat ristiin ja toivoa parasta. Ja toivoa että Elvira ei huomaa jos äiti ja isi silloin tällöin kompastelee kasvattajan kivisellä tiellä...





4 kommenttia :

  1. Samoja juttuja mäki oon miettiny ja just on luonnoksissa saman tapanen postaus ku tää sun :p haha

    VastaaPoista
  2. Siis ihan täsmälleen samoja asioita oon miettinyt ! Vanhemmuus on ihan saakelin pelottavaa :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3