Kaksplus.fi

MENU

torstai 2. lokakuuta 2014

#Tb 2.10.2013

"Huomenna on se päivä, jota on odotettu tammikuusta lähtien. 2.10, meidän laskettu aika<3 Hui kamala, kohta oikeasti murunen on täällä! Mitään merkkejä ei kuitenkaan ulos tulosta ole tänäänkään ollut, ei edes kipeitä supistuksia, joten varmasti menee vielä ainakin viikko! Vadelmanlehtiteetä on nautittu tänään jo 3 kuppia ja iltalenkille ajattelin koiran kanssa lähteä, joten jospa edes muutama supistus saataisiin aikaseksi! Tino lähti kavereiden kanssa katsomaan jääkiekkoa (fanaattinen Tps fani), joten mulla on aikaa hääräillä ja touhuilla täällä. Toki flunssa verottaa voimia edelleen, mutta jotain on pakko tehdä, käy tylsäksi tämä odottaminen! 

Vaikka synnytys lähenee päivä päivältä, on jotenkin niin outoa ajatella että voin minä hetkenä hyvänsä olla pusertamassa tätä möykkyä maailmaan. Jotenkin toivon että synnytys lähtisi käyntiin vesien menolla (meidät kehotettiin heti synnärille jos vedet menee, Möhkiksen pää niin alhaalla että voi tulla vauhdilla), vesien meno olisi jotenkin selkeä merkki synnytyksen käynnistymisestä, eikä tarvitsisi kellottaa supistuksia ja stressata että joko mennään! Koko päivän aina mietin ja toivon että joko tämä olisi se päivä, mutta illalla olen aina niin poikki että ajattelen: ei tänä yönä, haluan nukkua, katsotaan aamulla uudestaan! Tilastojen mukaan monet synnytyksistä ikävä kyllä käynnistyvät yöllä. Raskasta se tulee olemaan, on nukkunut tai ei."


Yllä oleva teksti on raskausajan blogistani.
(Joka on kylläkin kirjoitettu jo 1.10)
 Tänään on tasan vuosi meidän Elviran eräpäivästä. Vuosi sitten jännäiltiin koska meidän "Möhkis" tulisi maailmaan ja meistä tulisi vanhempia. Vuosi sitten tiesin tasan tarkkaan ettei syntymäpäivä tulisi olemaan 2.10, eihän ne koskaan laskettuna synny ;).
Jokainen vihlaisu ja jomotus oli mukamas merkki synnytyksestä ja vaikken uskonut synnyttäväni moneen päivään ajattelin kuitenkin; mitäpä jos sittenkin...?
Henkisesti olin jokatapauksessa varautunut vielä kahden viikon odotukseen ja jopa käynnistykseen. Olisi ollut niin mun tuuria!

Nyt kun näistä raskauden viime metreistä on vuosi, muistelen aikaa haikeudella. Miten jännittävääkään oli joka aamu herätä fiilikseen: ehkäpä jo tänään! Ja toisaalta niin kovin turhauttavaa oli mennä illalla nukkumaan fiiliksellä: Ei sitten tänäänkään...
Jännitys ja malttamattomuus oli ihan käsinkoskelteltavaa, ja uutuuden viehätys oli ihanaa kun ei yhtään tietänyt mitä tuleman piti. Samalla taas jännitys ja pelko kolkutti takaraivossa, entäpä jos kaikki ei menisikään hyvin?

2.10.2013 aamulla kun heräsin, tiesin ettei tämä olisi se päivä kun meistä tulisi vanhempia...
En kuitenkaan osannut arvata miten lähellä jo oltiin!




8 kommenttia :

Kiitos kun kommentoit <3