Kaksplus.fi

MENU

torstai 6. marraskuuta 2014

Ei sittenkään päiväkotiin.

Mulle iski tiistaina ihan hirveä ahdistus. Kävin töissä juttelemassa tammikuun suunnitelmista töihin paluun suhteen ja tajusin kuinka vähän aikaa on enää jäljellä. Kaksi kuukautta ja mun pitäisi palata työelämään. Ei siinä mitään, mutta se tarkoittaa Elviran joutumista päiväkotiin. Mua ahdistaa ajatuksin että joudun jättämään mun pienen tytön jonkun muun hoiviin. Eihän kukaan muu kuin minä osaa täyttää Elviran tarpeita, ei kukaan muu häntä osaa hoitaa. Entä jos muut lapset kiusaavat, tönivät, repivät hiuksista? Entä jos Elvira saa suhuunsa jotain sinne kuulumatonta kun hoitajat eivät kiireessään kerkeä katsomaan koko ajan perään? Entä jos Elvira ei saa nukutuksi päiväunia ilman äitiä. Jos, jos ja jos. Pelottaa ja ahdistaa.



Tänään havahduin siihen ettei Elviran päivähoitohakemusesta ole kuulunut mitään vaikka hoidon aloittamiseen on alle kaksi kuukautta. Eikun puhelin käteen ja soittelemaan perään. Ja muuten, tähän asti luulin että Kelan puhelinpalvelu on kaikkein hitain, mutta tänään tein jojotusmusiikin kuuntelu ennätyksen: 45 minuuttia! Kun vihdoin ja viimein puhelimeen vastattiin, sain kuulla ettemme saa hakemaamme paikkaa. Tässä kohtaa meinasin toivottaa hyvää jatkoa, lyödä luuri kiinni ja olla Elviran kanssa kotona ainakin ala-asteikään saakka. Jes, ei hoitopaikkaa joten "pakko" jäädä kotiin! Puhelu tietenkin jatkui, ja puhelintäti kertoi meille olevan näillä näkymin paikka perhepäivähoitajalla. Mykistyin ja ajattelin että voihan vehnäleipä..Tästä kirjoituksesta voitte lukea mun ajatuksia sekä pelkoja perhepäivähoitoon liittyen sekä syyn, miksi mielummin haluaisin lapseni päiväkotiin. Tiesin kuitenkin että on tyydyttävä kohtaloon, paikka on annettu ja koska päiväkodit ovat aika täynnä niin turha lähteä sähläämään ettemme vaan jää ilman paikkaa. Kiitin kauniisti tätiä tiedoista ja suljin puhelimen. 



Hetken asiaa sulateltuani ahdistus alkoi kadota ja tajusinkin että hei, ehkä tämä olikin hyvä juttu. Elvira on ihan älyttömän arka ja pelokas muita lapsia kohtaan. Tämä oli yksi syy miksi minua ahdisti koko päiväkodin aloitus. Perhepäivähoitajalla olisi paljon vähemmän muita lapsia, yksi sama tuttu hoitaja joka päivä sekä vähemmän menoa ja meininkiä. Taakka alkoi pikkuhiljaa pudota mun harteilta ja aloin luottavaisin mielin odottamaan tulevaa pph paikkaa. Uskon ja toivon että meidän kohdalle sattuu aivan ihana hoitotäti joka osaa pitää Elvirasta hyvää huolta sillä aikaa kun olemme Tinon kanssa töissä. Uskon että Elvira tulee tottumaan nopeasti uuteen arkeen ja rytmiin. Ja minä saan ilman sen suurempaa syyllisyyden tuntoa palata työelämään hoitamaan mun "työlapsia". Nauttimaan niistä muutamista sosiaalisista kuukausista työkavereiden kanssa ennen uutta äitiyslomaa. Tunnin päästä täti soitti taas ja varmisti ettei meitä haittaa jos hoitotädillä on koira.

 Nojuu, ei haittaa. 
Ja paikka oli meidän.

12 kommenttia :

  1. Elviran täti oli muutamia kuukausia ennen sun syntymää perhepäivähoitajalla ja tykkäs kun pienimpänä hemmoteltiin ja oppi isommilta hurjaa vauhtia. Hyvä Elvira, sanoo mamma, joka ei ymmärrä isoja lapsiryhmiä :D

    VastaaPoista
  2. Mun vanhemmat tytöt oli aikanaan perhepäivähoitajalla ekat 'hoitovuotensa' ja hienosti meni. Hoitaja oli ihana, eikä mitään eroahdistuksia ollut. Nyt nuorimman kanssa on vähän kinkkisempää.. Hän aloitti kaksi viikkoa sitten vuoropäiväkodissa - tosin mieheni ja mun vuorot ovat niin näppärästi menneet ristiin, että on vasta kolme päivää ehtinyt olla hoidossa. Siltikin, koville ottaa - sekä äidille että lapselle.. Hän ei syö siellä. Päiväunia nukkunut yhteensä puoli tuntia. Itkee ja istuu sylissä. Kolmannella hoitokerralla pieni edistysaskel: oli hetken leikkinyt lattialla ja seuraillut muita lapsia. Kun menen hakemaan lasta, niin syliin tultuaan on kuin ei mitään. Esittelee paikkoja, höpöttää omiaan ja vilkuttaa täteille, että "moi moi, mä lähen kotiin!". Meijän tyttö on kuitenkin muuten ns. rohkea ja innokas tutustumaan muihin lapsiin, joten en etukäteen edes hirveästi hoidonaloitusta jännittänyt. Nyt kyllä olo on vähän surkea - lauantaina taas hoitopäivä, joten toivotaan että pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voih, tsemppiä teille!<3 toivotaan että helpottaa kun aikaa kuluu ja hän tottuisi hoitoon! :)

      Poista
  3. En ole aikaisemmin kommentoinut sun blogiin, mutta kerta se on ensimmäinenkin :)

    Mun justiin vuoden täyttänyt Joona-poika aloitti kolme viikkoa sitten perhepäivähoidon. Kävin läpi samoja tunteita kuin sinä; ahdisti ja stressasin hulluna. Murehdin kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta kaikki menikin hyvin. Ihana hoitaja, turvallinen hoitopaikka ja poika viihtyy. Ilman muuta aluksi oli eroahdistusta, mutta se helpottui jo ekan viikon aikana.

    Kaikki siis järjestyi, vaikka aluksi panikoin :) Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn ja tsempit hoidon aloittamiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivotaan että meillä menee yhtä hyvin kun teillä! :) ja kiitos, hyvää syksyä teillekkin <3

      Poista
  4. Varmasti tuntuukin kamalalta, onhan hän vielä kovin pieni hoitoon. Parempi kuitenkin perhepäivähoitoon kuin päiväkotiin. Nykyään kun valitettavasti säästetään myös lapsissa, mikä näkyy esim hoitajien puutteena ja kiireenä, jolloin ei ehditä ottamaan jokaisen lapsen tarpeita huomioon! Ja mitä pienempi lapsi niin sitä paremmin ja nopeammin hän sopeutuu uusiin tilanteisiin ja hoitajiin. Alle vuoden vanhatkaan eivät osaa kaivata vielä omia vanhempiaan kuin hetken. Tsemppiä teille, kaikki menee varmasti hienosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, niin pieni :/ ja kiitos tsempeistä <3 päiväkoti tätinä tiedän että nopeasti se ikävä unohtuu, mutta jotenkin sitä oman kohdalla pelkää ja stressaa paljon enemmän vaikka tietää sen menevän hyvin!

      Poista
  5. Meidä poika on saman ikäinen ja meillä ihan sama homma edessä tammikuussa eli hoitoon meno. Minäkin olen stressannut tätä jo vaikka kuinka kauan ja nyt olen jo suunnilleen kauhusta kankeana. Huolestuttaa miten poika pärjää kun vierastaakin vielä, lähinnä aikuisia. Lapsista tykkää ja on kovin kiinnostunut. Toisin kuin te, me oltais nimenomaan haluttu hänet pph:lle mutta saas nähdä. Soittelin juuri tällä viikolla sinne toimistolle ja sieltä ei osattu sanoa vielä mitään. Mutta kyllä asiat menee lopulta varmasti hyvin niin siellä kuin täälläkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivotaan että saatte paikan pph:lle ja että hoidon aloitus menee hyvin! :) uskotaan ja toivotaan että molempien lapset tottuvat nopeasti ja viihtyvät hyvin <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3