Kaksplus.fi

MENU

maanantai 29. joulukuuta 2014

Älä tule paha uhma...



...tule hyvä uhma: Jos nyt uhmaikä voi olla hyvä? Meillä nimittäin on aloitettu pienet uhmat äitiä ja isää kohtaan.

Elvira on pienestä asti ollut todella kovatahtoinen tapaus. Hyvänä esimerkkinä toimii meidän kävelyharjoitukset. Jos häntä ei sillä hetkellä juuri huvita niin jalat vedetään spagetiksi eikä liikuta senttiäkään kävellen. Pienen huudon ja kitinän säestämänä tottakai. Kovapäsitä tyttöä osasin jollakin tapaa odottaa koska me vanhemmatkin olemme aika päköpäitä. Nyt kuitekin tämän kovapäisyyden rinnalle on myös noussut aivan selkeästi uhma, ei kovin paha vielä mutta kuitenkin niin selkeä että sitä voi uhmaksi jo kutsua.

Elviran uhma tuli esiin pienin askelin. Aluksi neiti hakkasi päätä lattiaan jos jokin asia ei miellyttänyt tai hän ei saanut tahtoaan läpi. Tämä oli aika pientä ja meni ohi jos sitä ei huomioinut. Kun katseen käänsi pois yleensä myös päänhaakkaaminen loppui. Toki välillä sattui ihan oikeasti ja syliä tarvittiin lohduttujakasi mutta siinä vaiheessa se ei enää ollut uhmaa vaan ihan oikeaa kipua. Nyt uhma on ottanut uuden, epämiellyttävämmän suunnan nimittäin toisten satuttaminen. Olen ehkä julma tämän ajatusmaailmani kanssa, mutta senkus itseään suutuspäissään satuttaa mutta toisiin ei kosketa. Ehdoton ei toisten satuttamiselle.

Satuttamisen kohteena ei onneksi ole ketään muu (vielä...) kuin minä tai Tino. Elvira lätkii, raapii ja nipistää. Enemmän minua, mutta joskus myös isäänsä. Kun häntä kieltää, hän toistaa ensin AIAIAI ja sitten EIEIEI. Tasan tarkkaan siis tietää että se sattuu ja että sitä ei saisi tehdä. Näissä tilanteissa olen yleensä ottanut Elviraa kädestä kiinni ja kieltänyt. Jos muutama kielto ei ole tepsinyt (yleensä hän vain nauraa päin naamaa ja jatkaa...) nostan Elviran kauemmaksi itsestäni ja käännän huomion pois. Harvoin tehoo mutta sallittakoon se, kyseessä kuitenkin vielä niin pieni ihminen joka ei ymmärrä. Siihen päälle vielä uhma...Seuraavaksi kokeilen ehdottomasti huomiotta jättämistä, siirrän Elviran pois tilanteesta mutten kiinnitä sen enempää huomiota. Tuntuu että tämä voisi tehota meidän kohdalla paremmin kuin kieltäminen. Tällä hetkellä ainakin kiellot menevät kuuroille korville.

Olemme Tinon kanssa molemmat aika ehdottomia näissä asioissa. Meidän perheessä ei toisia satuteta eikä meidän lapset sellaista tee. Tai siis toki tekee eikä sitä voi estää, mutta pyrimme kasvatuksellamme kitkemään tälläisen käytöksen heti alusta. Rajojen kokeileminen, kieltojen uhmaaminen ja kaikenlainen kiukuttelu kuuluu ikään johon Elvira on juuri tulossa. Uhmaikä alkaa meidän perheessä näköjään hyvissä ajoin ja mikäs siinä, kiva päästä testaamaan itseään kasvattajana sekä rajojen asettajana tiukan paikan tullen. Esikoinen on aina koekappale, vai mitä? Suurimmaksi osaksi tämä pieni uhmatuhma on kuitenkin maailman aurinkoisin ja iloisin tyttö!

"Hymyile äidille kauniisti niin äiti ottaa kuvan!"


8 kommenttia :

  1. Jep. Meillä samanlaista käytöstä ja mielessä käynyt että josko olis jonkin asteista uhmaa. Meillä neitiä kielletty toisia satuttamasta ja nykyään tajuaa itse jos tullut nipistettyä/raavittua muita ja samantien pyytää anteeksi halaamalla tai silittämällä.

    P.s. Ihana lukea blogiasi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kauniista sanoista ja ihanaa että tykkäät lukea mun juttuja! :) meillä tuota anteeksipyyntöä ei ainakaan vielä näy... :D ehkä ajan kanssa sitten :p

      Poista
  2. Tutulta kuulostaa nuo uhmaamiset, vaikka meillä ne on jo onneksi eka lapsen kohdalta mennyt hieman ohi (tai muutaneet muotoaan erilaiseksi :D ). Juurikin tuon nipistelyn ja lyömisen kanssa kannattaakin olla ehdoton heti alusta pitäen, ettei sellainen käytös jatku, koska sitä voi olla paljon hankalampaa saada myöhemmin kitkettyä pois. Mutta pitäähän se pienen kokeilla rajojaan! :) Voi että miten voi ollakaan suloiset kuvat neidistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin mäkin ajattelen että heti alusta tiukkalinja ettei ole ongelmat edessäpäin sitten joskus :/ :) ja totta, täytyyhän sitä kokeilla vaikka mitä! Ja kiitos paljon <3

      Poista
  3. Haha nyt on hyvä ja iso hymy kuvassa!! :DD <3
    En tiedä kuinka saan itseni koulutettua, jotta en anna samoja 'rangaistuksia' kuin itse olen saanut. Silloinhan kun olen ollut pieni, on ollut täysin normaalia saada tukkapöllöä ja luunappeja yms. Nykyään kun ei saisi kuin keskustella pienten kanssa jos he tekevät väärin. Mutta vähän epäilen, että millasia hulttioita suomeen kasvaa kun ei saa enää kunnon kuria pitää :o
    En kyllä itsekään perusta tullapöllöstä, tai piiskasta. Mutta ääntä tulee varmasti ihan vahingossakin korotettua :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jeps :D niinpä, tuo on vaikee kyllä jos itse on tottunut aivan erilaiseen kasvatukseen mikä on tällä hetkellä "sallittua". Mun mielestä äänen korottamisessa ei ole mitään väärää, aikuinen saa osoittaa vihastumistaan ihan siinä missä pienikin ihminen. Toki rajojen kanssa mutta kuitenkin :)

      Poista
  4. Affektikramppeja odotellessa, sillä ne kulkee suvussa :D Vahvat pienet pärjää aina! Onneksi Elvira on mamman luona aina vieraskorea hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanopa muuta... :D ja niinpä, mamman muru feikkaa vaan aina kylässä ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3