Kaksplus.fi

MENU

lauantai 27. joulukuuta 2014

En se minä ollut vaan hormonit...

Mä olen aina ihmetellyt sitä stereotypiaa hormonihulluista naisista aina kun on "se aika kuusta". Itse en koskaan ole huomannut mielialanvaihteluita tai vittumainenakka oireita kuukautisten aikana joten olen aina pitänyt tätä hieman liioiteltuna asiana. Kanssa eläjäni toki voivat korjata jos oikeasti olenkin kauhea menkkamonsteri, mutta itse en kyllä huomannut koskaan mitään muutoksia. Vasta ensimmäisen raskauden aikana sain kokea miltä tuntuu olla nainen ja mitä niillä mielialanvaihteluilla ja hormonikilareilla oikeasti tarkoitetaankaan.

Muistan edelleen kuin eilisen ensimmäiset hormonikilarini Elviran odotusaikana. Viikkoja taisi olla kasassa jotakuinkin samanverran mitä tällä hetkellä, eli 14-15 viikon välillä. Olin lupautunut olemaan kännikuskina. Kun oli aika lähteä kotia kohti autoon olisi tarvinnut mahtua viiden ihmisen sijaan kuusi. Tämähän ei mulle laittomuuden nimissä sopinut ja kun jankkaus vain jatkui, lensi koslan avaimet komeasti pitkin kävelykatua pienen kirosanaryöpyn saattelemana. "Ajakaa !@#!!#@ ite!". Ja kohta oltiin taas ilosia, lempeitä ja rauhallisia. "Muutamat" muutkin kilarit tuli vedettyä pienistä ja kummalisista asoista sen yhdeksän kuukauden aikana mutta tämä ensimmäinen on jääny kirkkaasti mieleen, ehkä siksi että itsekin hieman pelästyin itseäni ja raivoani.

Elviran raskausaika oli henkisesti aika rankkaa juurikin tämän hormonihulluuden takia. Suutuin Tinolle mitä pienimmistä ja kummallisimmista asoista ja joka kerta kun hän sanoi että taas ne hormonit huutaa, vedin hernepellon nokkaani. Miksi en muka saa olla vihainen ilman hormoneja häh!? Vasta jälkikäteen tajusin tämän kaiken olevan hormonien puhetta ja toimintaa, silloin sitä oli kaikessa päköpäisyydessään mahdoton myöntää. Mua ahdisti kovasti kun en tuntenut enää itseäni hormonihuurujen takaa. Välillä tuntui että kaiken sanoi ja teki joku muu kuin minä. Se oli pelottavaa, en tuntenut enää siltä Lauralta joka olin 21 vuotta ollut. Ja voi Tino raukka...

Raskauden jälkeen allekirjoitan siis todellakin kaikki stereotypiat naisten hormonihulluudesta. Ja jos joku nainen muuta väittää niin ne on ne hormonit jotka puhuvat ;) Tässä raskaudessa mulla ei vielä ole ollut sen suurempia mielialanvaihteluita ja toivon ettei tulekkaan, mieleni on virkeä ja kirkas vaikka hieman olo olisikin kurja. Välillä toki pienetkin asiast nakertavat ja pahasti, mutta pistän sen tämän raskauspäänsäryn piikkiin. Sanotaan että poikia odottavat naiset ovat seesteisempiä kuin tyttöjä odottavat. Ja poikaolo senkuin kasvaa ;)


19 kommenttia :

  1. Noh, itse odotin poikaa enkä ainakaan muista et olis ollut raskausaikana mitääna hormoonihulluuksia :)
    MUTTA annas olla kun lapsi syntyi ja imetys alkoi...voi hyvänen aika. Edelleen siis imetän, 8kk imetetty ja 6 niistä täysimetyksellä. Olen ihan KREISI!!! Välillä sitä itsekkin pelästyy omaa sekoiluaan :O naisen elämä ei oo helppoo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei oo helppoa ei :D hassua miten imetyskin voi tehdä niin suurta "hulluutta" jos raskausaikana ei ole ollut, en ole tajunnut ajatellakkaan imetyksen hormonihulluutta :p

      Poista
  2. Miulla ei raskausaikana ollu hirmukohtauksia, mutta nykysin ei-paksuna on aina viikko ennen menkkoja :D!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvin tutulta ja yhdyn täysin tekstiisi :D Itse sain tässä viimeisimmässä raskaudessa ihan kamalia kilareita ja välillä tuntui, että koko maailma romantaa niskaan ilman mitään järkevää syytä. Ja sitten toinen kamala vaihe oli synnytyksen ja imetyksen lopettamisen jälkeen, kun oli taas aivan kamalan hormonimyrskyt. Voi kaikkia raukkoja, jotka niinä päivinä minua joutuikaan kestämään :`D Toivottavasti pääset nyt helpommalla ja olo pysyisi tasaisena loppuun asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska lopetit imetyksen? Mulla tyttö 1v1kk... nyt 5 pvä imettämättä( vähentänyt oon jo pidemmän aikaa) ja o kummallinen olo. Ei siis kilareita, mut ei tee mieli syödä mitään ja syömisen jälkeen tulee huono olo. Tässä on ollu muitakin muuttuvia tekijöitä, kuten kriisi parisuhteessa, joten voi olla et se johtuu siitä. Mutta tuntuu, et jotenkin mieli meni maahan imetyksen lopettamisen jälkeen erityisen vahvasti...
      S&S

      Poista
    2. Jasmiina: mulla tuo sama tunne että maailma romahtaa, ihan yks kaks ilman syytä :D itse en huomannut imetyksen lopettamisen aiheuttavan mitään, tosin imetin vain niin vähän aikaa että taisi mennä vielä synnytyshormonien piikkiin jos jotain oli :) toivotaan että tällä kertaaon helpompaa :p

      S&S: tsemppiä jaksamiseen ja toivotaan että saatte kriisit selvitettyä<3! Uskon että tuo imettäminenkin voi vaikuttaa paljon koska imetit niin kauan, toivotaan että hormonit siitä tasaantuu nopeasti ja mieliala kohenee! todella kurjaa :/ <3

      Poista
  4. Mä olin ihan jäätävä kun odotin oliveria!! Että se siitä leppoisesta poikaodottamisesta...tosin Oliver onkin aika draamakuningatar että sekin voi selittää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ounou, siinä meni mun uskomus sitten :p meidän neiti myös aikamoinen draamalaama joten ehkä se johtui siitä ;) :D

      Poista
  5. Mä en muista, että edellisessä raskaudessa olis ollut mtn kauheita raivopuuskia, mutta nyt!!!! Joskus viikoilla 7-11 oli koko ajan hermot kireellä. Ärsytti kaikki asiat ja itsekin tajus että hormooneista johtuu! Nyt on vähän ollut paremmalla tuulella pari viikkoa. 😊

    VastaaPoista
  6. Raskaus aikana en kertaakaan vetäny kilareita. Eilen tuli ekan kerran! Neidin syntymästä 12pv, ja vedin koko vaatehuoneen alas. Tosin enempi syytin väsymystä.. Nyt taitaa tulla tämä lamaväsymys, josta hoitajat varottelivat sairaalassa.. :( kaikki vituttaa, vaikka mies auttaa, silti tuntuu että teen kaiken yksin. Jopa neidin itku saa mut hermostuneeks ja tekis mieli huutaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. väsymys kyllä pahentaa hormonipuuskia todella paljon, ainakin mun kohdalla! Tsemppiä jaksamiseen ja toivotaan että mielialasi paranee <3

      Poista
  7. Tuntuu että olin wiljamista rauhallinen mutta tässä raskaudessa saan järkyttäviä kilareita ja raivopuuskia :D huhhuh välillä kyllä tuntuu ettei edes tunne itseään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tiedän ton tunteen.. :D ja hei ehkä siellä siis tällä kertaa on tyttö ;)

      Poista
  8. Hei ihana blogi, luin muutaman postauksen äsken ja täytyy loputkin lukea, kunhan saan pojan nukkumaan! Jään seurailemaan! :)

    VastaaPoista
  9. Uusi lukija täälläkin hei! :) mulla oli kyllä pojastakin kilareita ja nyt tämän toisenkin pitäisi olla poika ja kiukuttaa silti. :D Minua taas ärsyttää, kun mies ei usko hormoneihin ja niiden vaikutuksista mielialaan, vaan olen vaan tosi vaikea nyt hänen mielestään. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, tervetuloa! :) <3 no ehkä sinä olisit rauhallinen tytön kohdalla ;) hei meillä oli kyllä välillä ihan tuota samaa!!!!! :D että ei se raskaus kuulemma vaan voi vaikuttaa niin kovasti vaikka kuinka muka hormonit heittelee :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3