Kaksplus.fi

MENU

torstai 8. tammikuuta 2015

Ja minähän imetän!



Ensimmäiset maitotipat valuvat öisin mahaani pitkin ja se on saanut mut pohtimaan imettämistä ja sen tärkeyttä tällä toisella kierroksella. Elviran kanssa imetys ei ottanut tuulta alleen, kolmen viikon jälkeen maidon tulo väheni vähenemistään kunnes hiipui kokonaan. Tytön paino ei noussut, joten jouduimme tarttumaan korvikepulloon. Tai jouduimme ja jouduimme, mulla ei ollut mitään tavoitteita tai paineita imetyksen kanssa joten toisaalta se oli se ja sama kunhan tyttö saa syödäkseen. Kun imetys lähtee käyntiin, on se kuitenkin monin verroin helpompaa kuin maidon lämmittäninen mikrossa ja ainainen pulloharjalla pelleily. Tällä kertaa aion siis tehdä kaikkeni että imetys onnistuisi. Ja aion saada sen onnistumaan. 

Muistan viime kerrasta miten maito nousi hyvin ja maitoa valui solkenaan heti synnytyksen jälkeen. Imetys oli aluksi haastavaa koska tissit olivat niin kovat ja olo kuin Pamelalla konsanaan mutta muuten homma sujui ihan kivasti. Olen pohtinut imetystäni tai oikeastaan sen epäonnistumista paljon ja miettinyt mitä voin tällä kertaa tehdä toisin. Olen aika varmasti löytänyt kaksi asiaa jotka olivat mun kompastuskiviä imetyksen onnistumisessa.

Maidon pumppaaminen. Koska maitoa tuli yli Elviran tarpeiden, pumppasin kotona pahimman pingoituksen pois. Pakastin maitoa, mutta aina silloin tällöin tarjosimme Elviralle rintamaitoa myös tuttipullosta. Oli kiva kun Tino pystyi osallistumaan myös neidin syöttämiseen. Virhe. Pikkuhiljaa Elvira tajusin että pullostaa saa maitoa paljon helpommin mitä rinnasta ja alkoi hylkiä rintaa, imetyksestä tuli kamalaa tappelua eikä se sitten loppujen lopuksi onnistunut kuin todella harvoin ja hyvällä tuurilla. Jatkoin pumppaamista mutta eihän pumpulle heru maitoa niin hyvin mitä imettäessä.

Tällä kertaa aion jättää pumppaamisen siis kokonaan pois. En aio hankkia rintapumppua ollenkaan ja jos maitoa tulee todella paljon ja olo on tukala, lypsän käsin (haha, oikea meijerilehmä termi) suurimmat pois ja suoraan viemäriin. Tai sitten tutustun äidinmaidon luovuttamiseen joka olisi  paljon parempi vaihtoehto mutta jos maitoa ei tule suuria määriä yli tarpeiden, niin en tähän hommaan lähde. Tuntuu pahalta heittää kallisarvoista äidinmaitoa pois, mutta eihän se pakkasessakaan säily niin kauan että saisimme sen sitten käyttöön. Mitä lähemmäksi soseiden aloitusta tullaan niin sitä varvemmin alan myös pakastamaan maitoa, toivon tosin että siinä vaiheessa maidon tulo olisi jo tasaantunut vauvan tarpeiden mukaiseksi. 

Toinen kompastuskivi oli syömättämyys. Olin todella väsynyt synnytyksen jälkeen enkä juurikaan jaksanut touhuta mitään ylimääräistä. En jaksanut liikkua yhtään joten myös ruokahalu oli kadoksissa. En tajunnut väkisin syödä tarpeeksi usein, joten kropan energia ei riittänyt maidon tuottamiseen. Tällä kertaa aion muistaa syödä vähintään kolmen tunnin välein, edes jotain pientä. Syön vaikka väkisin ja yritän mahdolisimman nopeasti päästä hieman liikkumaan jotta ruokahalu ei katoaisi tällä kertaa.

Vaikka tahdon onnistua imetyksessä todenteolla, en aseta itselleni mitään paineita sen suhteen. Teen kaikkeni, muttei minun maailmani kaadu jossei imetys sittenkään onnistu. Mennään tilanteen mukaan ja katsotaan mitä vauva-arki tuo tullessaan. Haluan imettää, mutta tiedän että myös korvikkeilla kasvaa aivan yhtä täydellisiä lapsia. Jos kuitenkin jokin tavoite pitäisi imetykselle asettaa niin halulaisin täysimettää sinne 3-4 kuukauteen saakka ja sitten soseet imetyksen tueksi. Katsotaan miten tällä kertaa käy mutta toivotaan parasta! Tärkeintä kuitenkin on että vauva saa syödäkseen enkä aio kiusata meitä kumpaakaan jos imetys ei ota tuulta alleen. 


11 kommenttia :

  1. Hieno asenne :) Imetyksestä ei pitäisi ottaa suuria paineita, hienoa jos se onnistuu, mutta stressaamalla siitä ei kyllä ainakaan helpota urakkaa. Kuten sanoit, korvikkeella kasvaa aivan yhtä täydellisiä lapsia <3 Kirjoitin itse juuri omia ajatuksia imettämisestä tänne: Ihana KAMALA imetys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) nimenomaan, stressaaminen vain lisää mahdollisuutta epäonnistua! Kiitos vinkistä, käynkin lukemassa! :)

      Poista
  2. Mulla on kauheet paineet imetyksen suhteen, maksasin vaikka miljoona kuhan imetys onnistuis.. :/ vähän jänskättää mut toivotaan parasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jännitti kans imetys enemmän ku synnytys! Sit vielä vauva oli syntymän jälkeen happikaapissa ja sain ekan viikon aikana imettää vaan 5 min kerrallaan, sillä sairaalla lapsella ei ollut voimia imeä<3 sitkeästi lypsin pieniä määriä ja eka kuukaus oli sellasta aikaa, että meinas usko loppua... Ei tää mun maito riitä! Mutta tyttö sai 1v 1kk rintaa ja maitoa riitti täydellisen hyvin :) joten usko itseesi, samoin Laura :) se on paitsi taloudellista, myös valtavan ihanaa yhdessä oloa( vaikkei ensimmäiset 2 kk sitä uskoisikaan :D)

      S&S

      Poista
    2. Toivotaan Teija että imetyksesi onnistuu mutta älä ota turhia paineita <3

      S&S: jep, aluksi voi tosiaan tuo usko loppua mutta toivottavasti jaksan uskoa itseeni ja imetys onnistuu! :) sitä lährisyyttä nimenomaan jäin kaipaamaan, vaikkakin toki pullo lapsen kanssa sitä iho kontaktia voi syöttöjen aikana myös tehdä :) ei vaan se silti ihan sama ole :)

      Poista
  3. Meillä aika sama juttu esikoisen aikaan imetyksen kanssa. Tuolloin en imettänyt kuin kuukauden verran. Tälle meidän toiselle tulee ikää pian kaksi kuukautta ja täysimetän yhä. :) esikoisen aikana maito nousi heti sairaalassa ja sitä ruiskusi tulla ihan kokoajan. Rinnat olivat tosi kovat ja kipeät. Toisen kohdalla olin päättänyt pyrkiä täysimettämään mutta maito ei kuitenkaan vielä sairaalassa noussut kunnolla. Sitä kuitenkin tuli niin että vauva sai syödäkseen. Pelkäsin kuitenkin sitä ettei maito nousisi ollenkaan ja täten ei riittäisi vauvalle kun kasvaa. Pari päivää kului ja maito kuitenkin yllättäen nousi. :) edelleen maitoa tulee sen verran että hyvin riittää vauvalle ja oon niin tyytyväinen. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa että tällä kertaa on maitoa tullut paremmin! :) olen iloinen sun puolesta että oelt onnistunut! :)

      Poista
  4. Mä ajattelin esikoista odottaessa että imetän jos se onnistuu mutta paineita en ota. Imetys lähti hyvin käyntiin mutta päättyi Lotan ollessa 4 kk ikäinen kun hän kieltäytyi rinnasta. Nyt oon huomannut että otan aiempaa enemmän paineita imetyksestä koska haluaisin niin paljon sen onnistuvan. Mutta pitää katsoa sitten tilanteen mukaan, eihän sekään ole kenenkään edun mukaista että väkisin yrittää imettää jos siinä joku ei vaan suju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sulla on ollut hyvä asenne ja on edelleen! :) ei niitä paineita kannata tehdä itselleen kun niitä saa ihan riittämiin täällä äiti maailmassa!

      Poista
  5. Mahtava asenne sulla, ja hienoa, että olet tiedostanut ne edellisen kerran kompastuskivet! Suosittelen myös liittymään Imetyksen tuki ry Facebook-ryhmään. Toinen hyvä ryhmä on iHmetys-sosiaalisen median imetystukiryhmä. Näistä saa paljon vertaistukea ja reaaliaikaista apua tarvittaessa. Uskon, että tällä kertaa onnistut! Asenteesta se on monilla kiinnikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ja kiitos vinkistä, olenkin tuossa ryhmässä jo mutten sen tarkemmin ole kerennytvielä perehtymään tarjontaan! :) Tuo ihmetys ryhmä on ihan uusi tuttavuus, täytyy liittyä ehdotttomasti, kiitos vinkistä! :) ja toivotaan parasta!

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3