Kaksplus.fi

MENU

lauantai 17. tammikuuta 2015

Miten meni Elviran ensimmäinen hoitoviikko?



Maanantaina Elvira oli ensimmäistä päivää hoidossa. Jännitin ensimmäistä kertaa todella paljon ja stressasin miten hoitoonjättäminen onnistuisi. Olimme paikalla ajoissa, jouduin loppumatkan hidastelemaan jotta emme seisoisi oventakana ennen kuin hoitajan työvuoro alkaisi. Riisuin Elviran, höpöttelin Elviran tottumuksia ja tapoja hoitajalle samalla. Hyvästelin Elviran ja annoin hoitajan syliin ja lampsin ovesta ulos. Helpottuneen, olihan ensimmäinen kerta mennyt helposti. Koko päivän odotin että kello tulisi 14:00 ja Tino hakisi neidin kotiin sekä pistäisi mulle viestiä miten päivä oli mennyt. Päivä oli mennyt hyvin, hieman itkuisesti aamupäivä mutta muuten ihan reippaasti. 

Tiistaina Elviralla oli vapaa päivä koska Tinollakin oli. Äiti sai olla rauhassa töissä ilman stressiä...



Keskiviikkona Elvira jäi hoitoon reippaasti, ei katsonut äidin perään yhtään vaan kiinnostui heti leikkikavereiden seurasta. Aamupäivällä oli taas ollut pientä itkuisuutta, mutta muuten oli sujunut ihan kivasti. Elvira oli syönyt sekä nukkunut. Iloinen tyttö oli ollut isiä vastassa kun hoitopaikan ovi oli avattu.

Torstai aamu oli huonompi. Tapani mukaan riisuin Elviran ulkovaatteet ja hyvästelin tytön. Elviran mennessä hoitajan syliin kääntyi naama väärin päin ja kyyneleet täyttivät silmät. Puin reippaasti takin ylleni ja poistuin ovesta (hoitotätinä tiedän että reipas ja empimätön lähtö on helpoin sekä lapselle että aikuiselle vaikka itku tulisi). Ulko-oven sulkeuduttua mulla nousi kyyneleet silmiin kun näin sen lohduttaman pienen rusinaman katseen: äiti älä mene! Selvisin kuitenkin ilman itkua, vaikka tiukkaa teki. Päivä oli huonosta aamusta huolimatta mennyt onneksi hyvin! 



Perjantaina Elvira jäi huutamaan. Kurkku suorana. Mun oli pakko jäädä ulko-oven taakse kuuntelemaan rauhottuisiko neiti ja kyllähän se itku katkesi melkein heti kun äiti poistui näkyvistä. Onneksi, mun sydän olisi särkynyt jos olisin kuunnellut lohdutonta itkua oven takana enkä missään nimessä voisi palata takaisin sisälle. Päivä oli mennyt taas ihan kivasti ja huokaisimme koko perhe helpostuksesta, me selvittiin ensimmäisestä viikosta.

Kotona Elvira on reagoinut hoidon aloitukseen aika voimakkaasti. Äitiä ei päästetä hetkeksikään silmistä kun se vihdoin on kotiin työpäivän jälkeen saatu. Torstaina olin lähtemässä pikapikaa koiran kanssa ulos mutten ehtinyt saamaan edes takkia kiinni kun pieni huutava taapero roikkui lahkeessa: äiti älä taas lähde! Hiljattain alkanut uhma on myös saanut voimakkaampia piirteitä, Elvira lätkii, repii ja puree paljon enemmän nyt kun hoito alkoi. Osoittaa ihan selkeästi mieltään koko touhusta. Henkisesti hoidon aloitus on ollut rankaa meille molemmille vaikka kuinka reippailta näytämme ja tunnumme. Puolitoista vuotta symbioosissa ja nyt yhtäkkiä pitäisi pärjätä ilman sitä maailman tärkeintä. Ei helppoa, muttei myöskään mahdotonta. Aika auttaa!



4 kommenttia :

  1. ihANA Elvira <3

    Meillä oli kamalaa tuo hoidon aloittaminen, Poika jäi huutamaan varmaan vielä kuukausi aloittamisesta. Onneksi sitten ajan kanssa reipastui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos emmi <3 voih, toivotaan että seuraavien kanssa pääsette helpommalla! :) onneksi aika auttaa tälläsissä asioissa!

      Poista
  2. Ihastelen aina Elvirasta otettuja kuvia, niin söpö tyttönen! :)

    Itse saan vielä nauttia kotona olemisesta, mutta mukava lukea mitä ensi vuoden alusta on ehkä luvassa kun päivähoito alkaa.

    Laia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos <3 :) ihanaa "kotilomailua" sulle, nauti joka hetkestä <3 toivotaan että teillä menee aloitus kivasti! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3