Kaksplus.fi

MENU

maanantai 12. tammikuuta 2015

Takaisin sorvin ääreen.



Täällä on hieman väsyneet fiilikset joten jos teksti on sekavaa tai päätöntä muuten vaan niin antakaa anteeksi. Tänään oli nimittäin mun ensimmäinen työpäivä ja Elviran ensimmäinen hoitopäivä! Kokonaan uusi arki alkoi tänään ja kyllä varmasti hetki menee ennenkuin tähän tottuu.

Elvira jäi aamulla hoitoon hienosti ja reippaasti. Luulen ettei hän edes oikein tajunnut että äiti lähtee,joten ehkä se siksi meni niin kivuttomasti. Päivä oli mennyt kuuleman mukaan ihan kivasti, aamun pientä itkuisuutta lukuunottamatta. Tino kävi hakemassa Elviran melkeinheti päiväunien jälkeen, mutta silti päivän pituudeksi tuli seitsemän tuntia. Eli vauhdilla alkoi heti, harmittavaa kyllä mutta näin se on vaan pakko. Huomenna Elviralla on vapaapäivä isin kanssa joten sentään hieman pehmeämpi lasku. Toivotaan että loppuviikko sitten sujuu myös ihan hyvin! Ja hei, mäkin selvisin ilman itkua koko päivän, jopa hoitoon jättäminen meni ilman kyyneleitä! Tosin kun saavuin kotiin ja naurava ilopilleri oli vastassa meinasi hanat aueta jälleennäkemisen riemusta...




Mä en jännittänyt omaa ensimmäistä päivääni ollenkaan, siellä oli samat vanhat tutut työkaverit vaikka lapsista suurin osa olikin ehtinyt vaihtua mun äp loman aikana. Hetki toki menee ennenkuin tähän uuteen rytmiin tottuu ja saa päivärytmin paikoilleen. Ja vaikka ei olo kovin odottavalta tunnu, niin varmasti tämä raskauskin verottaa omat voimansa. Toivon kuitenkin että mun kroppa jaksaa toukokuuhun asti olla töissä, ihmisten ilmoille on ihan kiva päästä pitkästä aikaa! Ja oli ihanaa kun joku muu oli tehnyt lounaan valmiiksi ja sai vaan nauttia siitä ruoasta ;) 

Vaikka tähän uuteen arkeen totuttelu vie oman aikansa niin nautin joka hetkestä töissä. On kiva kun mulla on se "Oma juttu" enkä ole pelkästään se kotiäiti. Nautin kotona olosta ihan täydestä sydämestäni, mutta nautin myös työnteosta. Toki minua harmittaa laittaa Elvira hoitoon, mutta sellaista se elämä on. Ja eihän tässä ole kuin neljä kuukautta, sitten saamme taas olla kotona koko konkkaronkka. 



Ainut asia mikä mua tässä tilanteessa vaivaa, on uskon puute Elviran hoitajaan. En tunne koko ihmistä kunnolla, oikeastaan yhtään ja silti mun pitää antaa vastuu Elvirasta hänelle. Mä olen aivan varma että siellä tapahtuu jotain ja tämä hoitaja ei osaa hoitaa Elviraa. Mulla ei ole tähän ajatukseen mitään perustaa ja pohjaa, muutakuin äidin huoli ja rakkaus. Tiedän että näin varmasti ajattelee todella moni vanhempi, kuinkahan moni mun työpaikan vanhemmista on ajatellut näin kun on lapsensa mulle jättänyt... Toivon sydämeni pohjasta että kaikki sujuu hyvin näinä ensimmäisinä viikkoina jotta saisin rakennettua luottamusta hoitajaa kohtaan. Koska ei hän ole tätä epäilystäni omalla toiminallaan ansainnut. se nyt vaan on mun päässä. Aivan varmasti tulen huomaamaan että oikein pätevä ja mukava hoitaja onkin, se nyt vaan ottaa aikansa, Koska jos ihan rehellisiä ollaan niin en luottaisi Elviran hoitamista melkeinpä kenenkään käsiin. Ja nyt mun on pakko antaa ohjat vieraalle naiselle..Huhhei tätä ajatusten ja tunteiden vuoristorataa!

Nyt mä oikeasti lopetan tän päättömän lätinän ja painun nukkumaan! Postauksen kuvat on kännykästä kaivettu, voimat ei riittänyt kameran nostamiseen :D Ainiin, ja eilen taas poksuttiin raskausviikoissa, 17+0!

 Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!<3


6 kommenttia :

  1. Tuo on ihan normaalia, ettei haluis jättää lasta kellekään tuntemattomalle hoitajalle:) Ajan kanssa varmasti helpottaa ja perhepäivähoito voi olla paljon helpompi lasku arkeen tuollaselle pienelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jepp! :/ :) on varmasti juu lapselle helpompi, mulle vaan vaikeempi kun kukaan ei ole vahtimassa hoitajaa :D

      Poista
  2. On varmasti aina vaikeaa jättää lapsi vieraalle hoitoon. Eihän sitä koskaan voi ketään täysin tuntea. Saman ongelman edessä ollaan myös me ensi syksynä..apua.

    ps. ihana masu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) ja niinpä, ei sitä voi toista tuntea täysin eikä tiedä miten esimerkiksi paineen alla käyttäytyy :/ stressaavaa aikaa tämä hoidon aloittaminen! Tsemppiä teilee jo ensi syksyyn, kyllä se hyvin menee <3

      Poista
  3. Oi että kuinka mäkin tahtoisin töihin :-D Kyllä sitä aikunen ihminen tarvitsee vuorovaikutusta aikuisten ihmisten kanssa!
    Mun täytynee koittaa nyt vain hakea sitä jostain muualta.. Ja nauttia tästä vauva-arjesta, tämä kun ei kauaa kestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on kyllä ollut ihan mahtavaa palata töihin vaikka toisin luulun! Ja juurikin tuon vuorovaikutuksen takia! jep, kannattaa nauttia täysin rinnoin <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3