Kaksplus.fi

MENU

torstai 12. helmikuuta 2015

Kasvatuksen kivinen tie: Fyysinen kurittaminen.

Fyysinen kurittaminen tuntuu olevan tänä päivänä suuren suuri kirosana, ja hyvä niin. Kuitenkin vielä minun lapsuudessani kuulin juttuja kavereilta miten isi oli lyönyt vyöllä takamukselle tai raahannut hiuksista jonnekkin. Valitettavaa kyllä, fyysinen kurittaminen ei ole kadonnut mihinkään vaikka sitä niin näkyvästi ei enää mainostetakkaan. Suljettujen ovien takana tapahtuu kaikenlaista.

Niinkuin ensimmäisestä tekstiosiosta voi päätellä, olen todellakin fyysistä kurittamista vastaan. Lyöminen, retuttaminen ja lapsen kaikenlainen satuttaminen on oksettavaa. Tai oikeastaan kenen tahansa ihmisen tahallinen satuttaminen, iästä riippumatta. Fyysisestä kurittamisesta on kuitenkin olemassa nämä "lievemmät" keinot kuten tukistaminen, nippailu ja luunapit ja tiedän näitä käytettävän edelleen. Väitän, että näihin keinoihin turvautuessa vika on siellä narun toisessa päässä, eli vanhemmassa. Jos vanhemman auktoriteetti ei riitä lapsensa komentamiseen se ei ole lapsen vika. On olemassa muitakin keinoja, muttei missään nimessä fyysisiä. Paitsi holding terapia, jonka kannattaja olen ehdottomasti. 

Tiedättekö sen sanonnan kuin kiusa se on pienikin kiusa? Tämä sopii kuin nenä päähän fyysisen kurittamisen kanssa. Ihan sama miten kovaa fyysistä kurittamista käyttää, se on ihan yhtä kiellettyä jokatapauksessa. Lapsen tulee saada kasvaa turvallisessa ympäristössä jossa hänellä on oikeus fyysiseen koskemattomuuten, oli miten tottelematon hyvänsä. Enhän minäkään voi mennä nippasemaan räkivää teiniä korvaan tai tukistamaan suuta soittavaa mummelia kauppajonossa. Miksi voisin nämä samat sitten tehdä lapselle? Lasta on kuultava ja kunnoitettava ihan samalla tavalla mitä meitä aikuisia.

Vanhempi joka tukistaa lastaan käyttää vanhemmuuden valtaansa väärin. Olet fyysisesti isompi muttet saa käyttää sitä tällä tavalla eduksesi. Sinun pitää pärjätä lapselle muulla tavalla kuin satuttamalla, on raukkamaista takertua tähän keinoon koska se on sinun vikasi jos et muka muuhun pysty. Vanhemmalta on löydyttävä viisautta, selkärankaa sekä keinoja sanalliseen kasvatukseen. Vanhempi, joka kasvattaa lapsensa lyömällä on laiska kun ei viitsi käyttää muita keinoja. Hän menee sieltä mistä aita on matalin. Todellisuus jonka toivoisin jokaisen tajuavan on kuitenkin niin ettei lapsia ei kasvateta väkivallalla vaan rajoilla sekä rakkaudella. 

4 kommenttia :

  1. Totta joka sana. Itse en hyväksy väkivaltaa missään muodossa. Olen toki itse saanut lapsen luunappeja, tukistamista.. Eikä ole mitään traumoja jäänyt, se on ollut normaalia jos ei ole uskonut puhetta :-D
    Mutta samahan se on koiran kanssa, koira ei opi jos vain kielletään tai lyödään. Oppi tulee koulutuksen ja palkinnon kautta :-)

    VastaaPoista
  2. Olen ihan samaa mieltä. Olen tässä myös noiden taaperon kiukkukohtauksien aikana miettinyt, että miten kukaan pystyy lastaan satuttamaan? Minulla ainakin nousee vain suojelunhalu, vaikka lapsi kiukuttelee. Tottakai välillä hermostuu itsekin, mutta en voisi kuvitellakaan satuttavani lasta. Silloin kasvattaisi pelolla, ja meinaan ruveta itkemään jos näen lapseni pelkäävän jotain.

    Ja minulle tuli myös mieleen tuo koira vertaus, koska koirianikkn koulutan positiivisen kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en myöskään ymmärrä että mikä ajaa ihmisen siihen lyömiseen ja miten joku pystyy :/ luulisi jokaisen vanhemman suojeluvaisto olevan niin vahva ettei oman lapsen satuttaminen tulisi kuuloonkaan!

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3