Kaksplus.fi

MENU

torstai 5. maaliskuuta 2015

Miltä tuntuu paisua kuin pullataikina?

Mä olen toistamiseen vuokrannut mun kehoni pienelle alivuokralaiselle. Vuokrasopimus on vuokraajalle siinä mielessä aika huono, ettei vuokrattua yksiötä tule palauttaa samassa jamassa mitä se oli vuokrattaessa. Vuokralainen saa tehdä niin paljon muutoksia kuin sielu sietää ja mun vuokranantajana on vain hyväksyttävä ne kaikki. Kuulostaa ahdistavalta eikö? Ja sitä se onkin.

Mä olen aina ollut aika sinut kroppani kanssa. Lukuunottamatta tietenkään niitä teini-iän kriisivuosia. Elviran raskausaikana mättäsin yhdeksän kuukautta mitä sattui enkä oikeastaan välittänyt nousevasta numerosta vaa`alla. Naama,posket ja jenkkakahvat saivat uhkeat muotonsa ja synnärille mentäessä painoin enemmän kuin koskaan ennen, yhdeksänkymmentä kiloa. Pikkuhiljaa kerätyt kilot kuitenkin tippuivat ja niitä kahta pirullista kiloa lukuunottamatta olin aika nopeasti samoissa mitoissa mitä ennen raskautta. Jos siis katsoi vain kilolukua, kroppani ei koskaan olisi entisensä yhdeksän kuukauden koetuksen jälkeen. Siitäkin huolimatta kannoin ja kannan edelleen arpeni, löysän nahkani ja kiloni ylpeydellä, onhan kehoni tehnyt jo kerran jotain uskomatonta ja nyt tekee saman uudestaan. Kaikesta itsevarmuudesta huolimatta tällä kertaa tunnen suurta ahdistusta karttuvista kiloista ja kasvavasta kaksoileuasta.

Tähän mennessä kiloja on kertynyt noin viisi. Ei niin hirveästi mutta kuitenkin sen verran että huomaan kaksoisleukani morottavan takaisin peilistä ja vaatteiden kuminauhojen jättävän pienet painaumat ihooni. Vaatteet eivät istu ja rintaliiveistä jää pienen pienet makkarat selkäpuolelle. Toki osa näistä johtuu ihan muusta kuin karttuneista kiloista, esimerkiksi turvonneista pameloista ja kasvavasta vauvavatsasta. Silti mun on hyvin vaikea hyväksyä näitä muutoksia kehossani, ehkä siksi etten ole vielä sisäistänyt koko raskautta oikein kunnolla. Välillä on vaikea muistaa että niiden kilojen karttumiselle on olemassa maailman paras syy ja purnaan itseäni turhaan omasta syömisestäni tai liikunnan vähyydestä. Vaikka söisin kuinka terveellisesti ja liikkuisin tarpeeksi, kilot löytävät minut silti jossakin kohtaa. Näin kirjoitettuna se kuulostaa todella yksinkertaiselta ja helpolta asialta tajuta, siltikin se on niin vaikea sisäistää ja hyväksyä omassa päässään. Varsinkin kun joka tuutista kailotetaan laihdutusta ja superdieettejä. Itse senkuin vain lihoo ja lyllertää vielä monta kuukautta.

Tulen turpoamaan vielä neljän kuukauden ajan kuin pullataikina. Tulen saamaan arpia, venynyttä nahkaa ja ylimääräisiä kiloja lisää. Tissit tulevat kunnes taas menevät ja jäljelle jää hieman löysähköt nahkapussit. Kroppani ei tule koskaan näyttämään samalta mitä ennen ensimmäistä raskautta. Ei koskaan enää samalta mitä ennen tätä toista raskautta. Tälläkin kertaa tämä maailman rankin mutta palkitsevin matka jättää mun kroppaani jäljet. On ne sitten kiloja, arpia tai nahkaa niin ne on vaan hyväksyttävä ja niiden kanssa on elettävät. Välillä se tulee olemaan vaikeaa ja välillä niin kovin helppoa, onhan kehoni tehnyt jotain uskomatonta. Kertaa kaksi. Vaikka kuinka ajattelen näin niin kyllä mä siltikin kadehdin niitä naisia joista ei kahden viikon päästä synnytyksestä huomaa merkkiäkään raskaudesta. Mä en vain valitettavasti ole yksi heistä.

10 kommenttia :

  1. Mulla on enää kuukausi laskettuun aikaan ja olen hämmästynyt siitä, että kroppani ei ole juurikaan muuttunut, mitä nyt painoa on tullut ja masu kasvanut :) Mietinkin, että vieläkö kerkiän tässä kuukauden aikana lörähtää ihan täysin vai tapahtuuko synnytyksessä jotain, joka runtelee kroppani hetkessä tunnistamattomaksi? Ja olen nyt raskausaikana rakastanut kroppaani enemmän kuin ikinä ja kokenut olevani kauniimpi ja jopa seksikkäämpi kuin ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla tuli tuo oman kropan rakastaminen vasta oikeastaan raskauden jälkeen :) ihanaa että sun kroppa on luotu raskauteen! :)

      Poista
  2. Osui ja upposi. Tosin täällä päässä yritetään palautua esikoisen synnytyksen jälkeen. Vatsalihakset ei ole vielä niin palautuneet että kunnon reenin voisi aloittaa (sormet humpsahtaa navan yläpuolella olevaan rakoon ihan heittämällä) mutta pää ei kestä tätä löysänpehmeää olomuotoa. Synnytyksestä nyt lähes 3kk aikaa, kiloja raskausaikana keräsin jopa 20 ja vauva oli syntyessään reilut 4,5kg. Kuten sanoit, palkinto mitä parhain mutta olisihan se mukava katsoa peiliin ja olla edes vähän tyytyväinen näkemäänsä. Huoh. Naisen monimutkainen mieli ja hormonit on aina toimiva yhdistelmä.. -khsak

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oot ihan oikeassa, voi naiset taas! mutta se vaatii kyll' totuttelua että on tyytyväinen muuttuneeseen vartaloonsa, muistan varsin hyvin miten palautumisen olisi pitänty tapahtua heti eikä hetken päästä!

      Poista
  3. Koko raskauden ajan multa putos paino.. Mut eihän se nyt missään näkyny, päinvastoin! Eniten ahistaa nämä läpyskät rinnassa.. Oli todella tyytyväinen pyöreisiin D koon tisseihin! Nyt tekis mieli vaan itkeä kun tissit ovat löysät C koon riippukivet :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. feel you! Mun tissit koki koko kropasta sen suurimman muutoksen ja kieltämättä nää nahkapussit on aika YÖK! :D

      Poista
  4. oo onnellinen että niitä kiloja on tullut vain viisi! täälä tupsahteli kiloja kuin tyhjästä jo ekan 3kk aikana. ja arvet sun muut on pientä kun joutuu kärsimään peräröörissä kiusoittelevista pukamista joita miettii et pitääkö niitä hävetä sit synnärillä :( onnea loppu raskauteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voih, kuulostaa kyllä kurjalta! :/ kyllä näitä kiloja varmasti tänne ehtii vielä siunaantumaan tuplasti ellei sitten triplasti! ja kiitos ! <3

      Poista
  5. Mulle kiloja tuli melkein 20, ja niistä onneksi puolet jäi synnärille. Nesteitä oli siis kehossa paljon! Mä en kovasti jaksanut stressata, tosin pidin kyllä 80kg kipurajana, ja sekin lopulta paukkui. Nyt ovat kilot jääneet junnaamaan paikoilleen, tosin ei sitä tämä jatkuva pullan ja kakun syönti helpota. Aloitan terveellisen elämän huomenna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla jäi elvirasta myös 8 kiloa synnärrille, turvotukset oli kieltämättä aika kovat loppuvaiheessa! Ja hei feel you, huominen on aina hyvä päivä alottaa;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3