Kaksplus.fi

MENU

torstai 12. maaliskuuta 2015

Positiivisen paksuja raskauskuulumisia!



Viimeinen raskauskolmannes kolkuttelee jo oven takana. Tällä hetkellä viikkoja on kasassa 25+4 ja hieman voi jo huokaista helpotuksesta; jos juhannusvauva päättäisi nyt syntyä, olisi hänellä mahdollisuus selvitä mahan ulkopuolella tehohoidon avulla. Toivon kutenkin hartaasti että päästään ainakin sinne 37+ viikolle.

Pitämättömien lomapäivien takia töitä on jäljellä enää kuukauden verran. Hassua ajatella että kuukauden päästä jään taas 1,5 vuodeksi kotiin. Tällä kertaa kaikki tulee olemaa aivan erilaista kuin viime kerralla. Vastasyntyneen kanssa ei vaan enää olla ja levätä, vaan jaloissa pyörii touhukas isosisko joka pitää huolen että äiti nousee aikaisin aamulla ylös. Rankempaa tulee aivan varmasti olemaan mitä viime kerralla mutta myös mukavampaa: Elvirasta on seuraa ensimmäiset kuukaudet kun vauva vaan on ja möllöttää.

Vaikka odotan kovin jo pääseväni eroon tästä kummusta niin en voi väittää edelleenkään potevani sen kummoisempaa vauvakuumetta. Ajatus toiseta lapsesta tuntuu paremmalta kuin hyvältä, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin en kovin innokkaasti odota sitä pikkuvauva aikaa. Voisi samantien synnyttää taaperon ja skipata koko vauvavuoden. Vaikka vastasyntynyt nyytti on aivan ihana ja luttana pakkaus niin onhan se aika tylsää aikaa. Vauva syö, nukkuu ja kakkii. Siinä se. Voi olla että tällä kertaa osaan nauttia enemmän vastasyntyneestä koska kotona hyörii jo tämä yksi energiapakkaus josta on seuraa. Haluaisin niin kovin osata nauttia myös tästä ajasta koska tämä saattaa hyvin olla viimeinen kerta. Ainakin tämän hetkisten fiilisten mukaan.

Juhannusvauva viihtyy sekä perätilassa että raivotarjonnassa. Tarjonnassa ollessa selkä vaivaa ja jomottaa, perätila aiheuttaa taasen aika maagiset potkut virtsarakkoon. Valivali, aina on huono olla! Mutta sehän kuuluu tähän raskauden "hehkuun". Vaikka yritän nauttia pallomahasta niin kyllä sen verran kyrsii että haave kolmannesta lapsesta kaikkoaa jonnekki hamaan tulevaisuuteen. Tai ihan sinne mielikuvitusmaahan saakka.

Maha on tuplasti isompi mitä Elviran aikana vaikka kasvu tuntuu nyt hieman tasoittumeen. Masu kasvaa tällä hetkellä enemmänkin korkeutta kuin eteenpäin. Vatsa roikkuu melkein polvissa joten kaikenlainen kyykkiminen ja kumartaminen on työn, tuskan ja ähinän takana. Arpia vatsanseudulle ei ole ilmestynyt vielä yhtään eivätkä vanhat ole lähteneet punoittamaan. Elviran odotusaikana olin täasä kohtaa saanut jo aika monta arpea joten vannon ihan ehdottomasti kookosöljyn nimeen! Tällä hetkellä tosin vatsanahka kutisee sen verran että taitaa ensimmäiset tiikerinraidat tehdä tuloaan.

Kaikesta valituksesta huolimata täällä voidaan loppujen lopuksi ihan hyvin. Mieli on kirkas ja hormonitoiminta sekä mielialanvaihtelut ovat paljon paremalla mallilla mitä viime kerralla. Maha kasvaa ja paino nousee mutta hei, se kuuluu tähän hommaan. Kyllä mä ne kilot taidan sittenkin kestää paremmin mitä luulin, se on sen arvoista. Täällä voidaan siis positiivisen paksusti kaikista kivuista huolimatta!


4 kommenttia :

  1. Tsemppiä sinne masun kanssa! Itse taas olen nauttinut tästä vauva vuodesta toisen lapsen kanssa tosi paljon, enkä ole kokenut tätä mitenkään tylsäksi :) Toivoisi että tämä vauva-aika kestäisi monta vuotta :`D Mielenkiintoinen postaus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 uskon jatoivon että osaan nauttia tällä kertaa ihan eritavalla kun kaikki ei olekkaan uutta ja stressaava! :)

      Poista
  2. Aika mielenkiintoista, että ajattelet vauva-ajan olevan tylsää. Silloinhan juuri luodaan suhdetta vauvaan ja lapsi oppii vanhemmilta suhtautumista maailmaan. Olisi karua, jos olisin vauva ja äiti ajattelisi, että onneksi on sisko pitämässä seuraa. Vilskettä tulee ainakin riittämään :) voimia loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! <3 eihän tuo suhteen luominen, läheisyys eikä vauvatouhut ole tylsiä vaan koen tylsänä sen että vauva nukkuu lähestulkoon koko ajan :) on ihanaa että on seuraa niinä hetkinä kun vauvan kanssa ei voi touhuta. Olenvain ehkä enemmän sellainen touhuaja äiti kuin sylittelijä äiti, jos ymmärrät mitä tarkoitan :) odotan kovin jo että molemmat lapset ovat niin vanhoja että voidaan yhdessä tehdä vaikka mitä! Itse en nää tätä ajattelutapaa karuna, vaan inhmillisenä ja erilaisen äidin näkökulmana ! Ja aivan varmasti vilskettä riittää, sen puuttumista tuskin tarvitsee pelätä :p :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3