Kaksplus.fi

MENU

torstai 14. toukokuuta 2015

Kun äiti ei osaa leikkiä.



Mun on pakko myöntää että olen älyttömän huono leikkimään. Tykkään touhuta,askarrella ja ulkoilla Elviran kanssa esimerksi metsässä mutta lattialla istuminen tai hiekkakakkujen rakentelu ilman aikuista juttuseuraa ei houkuta. Välillä on virkistävää heittäytyä täysillä lastenmaailmaan ja leikkiä niillä pehmoleluilla mutta en ole kovin hyvä heittäytyjä ihan tosta vaan. Tarvitsen sen oikean fiiliksen ja mahdollimman vähän yleisöä lasten lisäksi. Mä en ole se äiti joka istuu lattialla muovieläinten kanssa ja leikkii eläintarhaa, ääntelee ja kävelee eläinten kanssa ympäri kämppää.  Mä olen tylsää leikkiseuraa ja se on vain yksinkertaisesti myönnettävä. On pari kasvatusasiaa jotka haluan Elviralle opettaa ja ne onneksi hieman antavat anteeksi huonot leikkitaitoni. Silti koen välillä huonoa omatuntoa surkeista leikkitaidoistani ja mietin, olenko minä tylsä äiti?

Ajatukseni äitinä sekä tarhatätinä puhuvat vapaan leikin puolesta jotta mielikuvitus sekä luovuus saisivat kehittyä mahdollisimman monipuolisiksi. Jos lapselle koko ajan tarjoaa aktiviteetteja, tottuu hän kokoaikaiseen touhuun. Mitä sitten tapahtuu kun ei olekkaan tekemistä? Kun joku ei olekkaan kertomassa mitä pitäisi juuri nyt tehdä? Saattaa mennä sormi suuhun, tai sitten ei. Mutta en tahdo ottaa riskiä. Haluan että Elvirasta tulee mahdollisimman hyvä leikkijä ja tekemisen keksijä, mielikuvitus, luovuus ja kekseliäisyys ovat tärkeitä taitoja läpi elämän eikä vain lapsena. Elvira siis hyvin usein touhuaa itsenäisesti lelujen parissa lattialla, pöydän ääressä, sängyssä tai milloin missäkin. Hän saa ottaa laatikosta niitä leluja joita haluaa. Joskus tarjoan palapeliä tai kirjoja mutta hyvin usein leikin päättää neiti itse. 



Vapaan leikin lisäksi haluaisin opettaa Elvirasta mahdollisimman itsenäisen leikkijän. Tähän tarvitaan yllä mainittua mielikuvitusta ja luovuutta. Suurin syy tälle on täysin itsekäs: haluan tehdä myös omia juttuja nuken vaipan vaihdon tai legotornin sijaan. Tällä en tarkoita että Elviran tulisi osata leikkiä koko ajan yksin, mutta ruoanlaitto ilman lahkeessa roikkuvaa taaperoa kuulostaa todella houkuttelevalta. Tämä ei Elviran iän puolesta ole kovin tuottoisaa vielä, mutta eiköhän viimeistään sitten kun pikkusisko on leikkikuvioissa mukana. Ehkä parin vuoden päästä äiti saa kokata rauhassa edes yhden aterian ;)

Välillä koen huonoa omatuntoa koska Elvira leikkii niin paljon yksin. Toisaalta Elviran "yksinäinen leikki" ei ole yksinäistä. Olen aina lähellä ja jaksan ihastella sitä hienoa palikkaa kerta toisensa jälkeen. Mä olen äiti joka ei niin välitä istuskella lattialla ja heittäytyä leikkiin. En vain yksinkertaisesti osaa. Ehkä aika opettaa tai sitten ei mutta onko se niin justiinsa? Tärkeintä kuitenkin on että olen siinä ja läsnä. Tämä äiti ei konttaa ympäri kämppää leikkien koiraa, mutta tekeekö se minusta huonon tai tylsän äidin? Ei, vaikka välillä sitä mietinkin. Leikkitaidot multa hieman uupuvat mutta sen sijaan höpötän kuin papupata ja jaksan kerta toisensa jälkeen kertoa että siinä samassa kirjassa on se sama koira joka ääntelee sillä samalla tavalla hauhau. Sadannen kerran tänään.

Tämän äidin heikkous on huonot leikkitaidot. Löytyykö muita?




13 kommenttia :

  1. Minä!! En oo ikinä osannu leikkiä leikkiä, en ees pienenä. Kaikki sellanen toiminnallinen tekeminen, just vaikka ulkopelit jne on ollu se mun juttu, mutta sellanen paikalllaan nyhjöttäminen ei oo ikinä ollu. Venaan hirveesti sitä kun Koda kasvaa ja voidaan tehä enemmän yhessä (vaika käydä kalassa, olla kirkkistä, käydä luisteleen, KOKATA jne ), koska sitte tunnen varmasti olevani myös parempi ja etenki hauskempi äiti, koska nää kotileikit ei vaan oo mua varten :D! On eks koda on tosi omatoiminen leikkijä, ni ei se ees kaipaa mua päristelemään autoilla, koska siitä oon vaan tiellä aina jos ees yritän :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan samat fiilikset, sit ku voidaan kokkailla ja kunnolla tehdä jotain niin oon aivan varmasti parempaa seuraa :D kaikki retket ja tapahtumat, odotan niin innolla!!! :) yleensä Elviran leikkii mun kanssa pari minuuttia ja sitten menee touhuilemaan yksin, ei selkeesti oo äiti kovin hyvää seuraa xD :D

      Poista
  2. Mulla nousi käsi pystyyn! Ihan sama homma, ei mua traktorileikit jaksa kiinnostaa, mutta luen tosi mielelläni kirjoja, maalailen tai pelaan pojan kanssa :) odotan innolla että pikkuveljestä kasvaa leikkikaveri isommalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös odotellaa pikkusisarusta pelastajaksi... :p ihanaa etten ole ainoa joka painii tän asian kanssa!

      Poista
  3. Itse jo vähän odotan että pääsen leikkimään tytön kanssa duploilla :D

    VastaaPoista
  4. Tääl kans yks. En vain osaa leikkiä, voin lukea kirjaa tai pelata pelejä mutta en leikkiä leluilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sama! :) mutta hei ihanaa kun teillä on niin monta lasta, monta leikkikaveria vaikkei äiti leikkeisikään! :)

      Poista
  5. Hei, en minäkään oikein osaa. Minä hassuttelen, luen, käyn lapsen kanssa retkellä ja paljon muuta, mutta autoleikit.. :D

    VastaaPoista
  6. Tämä teksti avarsi mun maailmaa nyt :D Siis mä olen ollut pienenä sellanen muovieläimillä leikkijä ja nukketalopuuhissakin meni joskus monta päivää aina kerralla. Siis mielestäni hyvä leikkijä ja keskityin aina yhteen leikkiin todella kauan. Viikkoja. Kun taas mieheni ei ole leikkinyt, vaan on ollut enemmän pihapelien ym perään. Ja nyt, tästä postauksesta tajusin, että hei, ei mun mies olekkaan laiska, kun ei jaksa leikkiä lattialla pylly pystyssä ja äännellä kuin muovikirahvi (kuten mä teen) vaan hän ei ehkä osaa leikkiä. Se ei ole hänen juttunsa. Itse oikeestaan nautin siitä, että saan leikkiä ja laittaa nukeille vaippoja ja hiukset nätisti :D Siis menen mukaan siihen leikkiin, vaikka ikää on 30.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa ! :) mun kohdalla tosin on mennyt niin että lapsuudessani olin todella kova leikkimään ja jaksoin samaa leikkiä monta päivää. Jonnekkin se taito ja innostus on vaan kadonnut vuosien saatossa! :) Ihanaa että olet innokas leikkijä, saa tulla meillekkin leikkimään ;)

      Poista
  7. Jep =) En osaa leikkiä minäkään. Välillä oikein ottaa päähän, kun en osaa. Onneksi lapseni ovat vähän jo pystyneet opettamaan moista jaloa taitoa mullekin, mutta en silti vieläkään osaa... kunnolla... En vaan osaa heittää sitä aikuisminää taka-alalle ja alkaa höpöttelemään kotileikkejä nukeilla tms. Se tuntuu järjettömän typerältä... Mutta eihän se lapsien mielestä ole, se tarvitsisi muistaa. Ehkä vielä joskus mäkin osaan leikkiä, kun oon ollut lapsieni leikkikoulussa tarpeeksi kauan ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3