Kaksplus.fi

MENU

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kypsä, kypsempi, MINÄ!



Terkkuja täältä raskauden hehkun sekä tasapainoisen odottajan keskeltä! (Sarkasmia maailman suurimmalla ässällä..) Nyt on tultu tässä odotuksessa siihen pisteeseen että mitta on täysi. Tai ylikin jo. Jos olisin hedelmä niin olisin jo ihan komposti kamaa kaikessa kypsyydessäni. Ei vaan jaksaisi enää!

Jokainen odottaja kokee näitä tunteita raskauden aikana. Muistan nämä samat fiilikset viime odotuksesta joten olen yrittänyt pysyä mahdollisimman positiivisena, ne kuuluvat asiaan. Onnistuinkun melko hyvin tässä asiassa ja tämä supermegaketutus on saapunut vasta lähipäivinä. Johtuen ihan siitä että enää ei ole niin kovin hyvä olla.

Tänään eletään raskausviikkoa 40+4. Elvira syntyi 40+4 viikolla. Neuvolan laskurin mukaan eletään tosin vasta viikkoa 40+1 (Minä lasken ultran mukaan, neuvola kalenterin mukaan). Turvotus on lisääntynyt viime päivinä aivan huikeisiin säfääreihin ja jalkoja särkee. En jaksa kävellä, en seistä. Ainoastaan maata tai löhötä sohvalla. Edes tunnin mittainen kauppareissu ei mene enää ilman särkyjä ja kolotuksia. Ja säryistä puhuessani en todellakaan puhu supistuksista, ehei. Ne ovat lähteneet livohkaan nyt kun niitä viimein kaivattaisiin kovin. 



On hyvin turhauttavaa herätä joka aamu uuteen päivään. Se tarkoittaa ettei yöllä tullut taaskaan lähtöä. Olen koko ajan ihan kärttyinen ja väsynyt ja sekin turhauttaa. Tiedostan tämän asian mutten voi sille mitään, Ei vaan jaksa enää. Tinokin totesi tänään että olen koko ajan ylimääräinen uloke otsassa. Raukkaparka. 

Nämä viimeiset päivät kuluvat turhauttavan ja tuskastuttavan hitaasti. Joka ilta menen innolla nukkumaan ja mietin olisiko tämä se yö. mutta aina aamulla saa pettyä. Eihän se ole kiveenhakattu että synnytys käynnityisi yöllä, mutten osaa ajatella muuta koska viime kerralla meni näin. Tuntuu myös että kaikki ympärillänikin synnyttävät mutten minä. Jopa särkäniemen aasi. Voihan vehnäleipä! 

No, eiköhän tämä tästä. Valivali ja sitä rataa. Kuukauden päästä valitan täällä miten ikävöin raskautta ja isoa vatsaani. Siinä vaiheessa joku voi lyödä mua halolla päähän ja muistuttaa näistä viimeisistä nautinnollisista hetkistä nestepallona.

Luopusin mun lävistyksistäkin kun huulikorun tappi kävi liian lyhyeksi tuvotuksen takia...Ah niin ihana turvotus <3

P.s Blogissa näkyy nyt valitettavan paljon huonolaatuisia kännykkäkuvia mutta kamera on jo akku täynnä ladattu sairaalakassiin odottamaan ihmettä. Pitäisi varmaan purkaa koko kassi jotta lähtö tulisi joskus...

7 kommenttia :

  1. Varmasti turhauttaa, sitä kun odottaa pienen syntymää jo kovasti. Jokainen päivä lasketunajan jälkeen tuntuu niin pitkältä, mutta kyllä se pitkä odotus pian palkitaa. :) Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Mä kans muistan nuo fiilikset! Niin fyysiset kuin henkiset, ja silti mulla on jo aika ajoin tullut masuikävä, seitsemän kuukauden jälkeen :D Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  3. Pian odotus palkitaan! Tsemppiä vielä loppuhetkiin! ♡

    VastaaPoista
  4. Mulla olis ollut la vasta 2.7. mutta poika syntyikin keskosena pari kuukautta sitten. Muistan kun luin sun alkuraskaudesta blogistas ja mietin, että hitto kun toikin saa lapsen jo joskus juhannuksena ja mä vasta heinäkuussa ;D.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille tsempeistä, hassua vastata näin jälkijunassa mutta viime päivät menneet tosiaan jossakin muualla! :) mutta ihanaa kun olette jaksaneet lukea /kuunnella mun valitusta ja vielä tsempannutkin ihan mahtavasti! :) huippityyppejä siellä ruudun toisella puolella <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3