Kaksplus.fi

MENU

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Raskaus pähkinänkuoressa.


Eilen alkoi raskauden 39. viikko. Uskomatonta että enää kaksi viikkoa laskettuun! Raskautta maksimissaan jäljellä siis 4 viikkoa. Vaikka aika on tuntunut välillä matelevan, suurimmaksi osaksi raskaus on sujahtanut ohi. Ihan kuin vasta eilen olisin plussannut! Melkein täysien viikkojen kunniaksi muistelen hieman raskautta, onko mieleen jäänyt mitään kun kaikki on tällä kertaa mennyt niin rutiinilla jo?

Raskauden ensimmäinen kolmannes eli 12 ensimmäistä viikkoa meni nopeasti ohi. Johtuen ehkä siitä että ensimmäiset neljä viikkoa en tiennyt olevani raskaana. Haaleista haaleimman plussan sain lokakuun 14. päivä. Tämä päivämäärä minun piti etsiä eräästä facebookin ryhmästä, en enää muistanut edes plussapäivää. Jo samana iltana sain hieman vahvemman plussan ja uskalsimme hieman iloita, meille tulisi kesävauva!



Kärsin enemmän ja vähemmän pahoinvoinnista raskauden ensimmäisellä kolmenneksella. En oksentanut, mutta etova ja heikko olo oli etenkin aamuisin ja iltaisin. Tässä kohtaa en ollut vielä palannut hoitovapaalta töihin, joten koomailin rauhassa olohuoneen lattian päällä Elviran katsellessa piirrettyjä. Jossakin kymmenennen viikon kohdalla pahoinvointi alkoi hieman hellittää ja oireiden hävittyä tuli pelko, olisiko vatsassa edes ketään? Ensimmäiseltä kolmannekselta muistan myös järkyttävän näläntunteen, heräsin jopa keskellä yötä käymään jääkaapilla.

Ensimmäinen ultra pelotti ihan kauheasti. Elviran odotusaikana en osannut pelätä, nyt tiesin jo liikaa mitä kaikkea voisi olla vialla. Sain kaveriltani lainaan kotidobblerin +10 viikolla mutten saanut sydänääniä kuulumaan. Vasta ultraa edeltävänä iltana kaiuttimesta kantautui tasainen jumputus: vatsassa oli sittenkin elämää! Tirautin pari onnenkyyneltä helpotuksesta. Seuraavan päivän ultra antoi hyviä uutisia: kaikki oli hyvin, kuukautisten mukaan laskettu aika olisi ollut 24.6 mutta ultra aikaisti sitä muutaman päivän ja uusi aika olisi 21.6. Laskettua ei enää muutettu, mutta itse päätin elää ultrassa annetun ajan mukaan.




Raskauden toinen kolmannes, viikot 13-27 menivät ohi hujauksessa ja tällä toisella kolmanneksella taisin ajatella kasvavaa mahaani kaikkein vähiten. Palasin töihin vähän ennen raskauden puoliväliä ja päivät hurahtivat ohitse. Toinen kolmannes oli vointini kannalta paras, jaksoin tehdä ja touhuta vaikka työpäivät aika kovasti mehut musta imivätkin. 22. viikolla oli vihdoin rakenneultra jossa kaikki oli hyvin! Vahvasta poikafiiliksestä huolimatta meille lupailtiin akkavallan kasvua ensi kesänä! Olin iloinen, onnellinen ja helpottunut ultran hyvistä uutisista mutten osannut edelleenkään oikein fiilistellä raskautta. Maha kasvoi kasvamistaan mutta ajatus toisesta lapsesta tuntui vielä niin uskomattoman kaukaiselta ja hullulta.

Raskauden viimeinen kolmannes on mennyt suurimmaksi osaksi kotona löhöillen. Jäin kesälomalle neljä viikkoa ennen äitiyslomani alkua eli kun olin 32. raskausviikolla. Olen saanut siis ottaa rauhassa ja valmistautua vauvan tuloon. Tai rauhassa ja rauhassa, onhan täällä tuo yksi hurjapää pitämässä päivät kiireisinä ja työn täyteisinä. Ensimmäiset kunnon supistukset tulivat kiusaksi jo aika aikaisin ja niistä olen enemmän tai vähemmän saanut kärsiä. Vaikka ne eivät mitään olekkaan aikaiseksi saanut...Pahoinvointi palasi viimeisellä kolmanneksella takaisin kuvioihin ja varsinkin aamuisin aamupalan jälkeen on välillä mentävä pitkäksi ettei ruoka lennä kaaressa olohuoneen lattialle. Vointi on koko viimeisen kolmanneksen ollut aika hyvä vaikka supistuskivut sekä aikaisin laskeutuva maha ovat hankaloittaneetkin elämää. Vaikka nämä viimeiset viikot tuntuvat tuskaskuttavan pitkiltä ja piinaavilta, raskaus tuntuu loppuvan ennenkuin se kerkeää edes kunnolla alkamaan. Vasta parin viimeisen viikon aikana mä olen alkanut fiilistelemään tulevaa vauvaa ja tätä raskautta: vihdoin se iski tajuntaan että meitä ihan oikeasti on kohta neljä! 



Kaikin puolin tunnen tämän raskauden olleen paljon helpompi mitä ensimmäisen raskauteni. Vaivoja on ollut enemmän mutta paljon pienempiä mitä viime kerralla. Mielialani on pysynyt hyvänä läpi raskauden ja suurimmalta hormonihirviöltä ollaan vältytty. Fyysisesti raskaus on kuitenkin ollut rankempi koska tässä raskaudessa ei ole voinut levätä aina silloin kuin haluaa. Odotan innolla raskauden päättymistä ja meidän uuden perheenjäsenen tapaamista. Samalla hieman haikeana mietin että eikö enää koskaan? Vaikka mieli on hieman haikeakin niin meille kaikille olisi parasta että juhannusvauva ulkoistaisi itsensä mahdollisimman pian, sen verran kierällä rupeaa tämän tubropallon pinna jo olemaan. Ja kiitos, mielellään ennen kunnon kesähelteitä! Elvira syntyi raskausviikolla 40+4 ja toivon että pikkusisko tulisi hieman aikaisemmin, jo vaikka tällä viikolla! 

Vasemmalla Elvira 38+2 ja oikealla tämä raskaus tänään, 38+1!
Kokoeroa ei kauheasti ole mutta tämä toinen selkeästi alempana.  
Olisipa se merkki siitä että kohta mennään...!!

2 kommenttia :

  1. Minäkään en esikoisen ultrissa osannut yhtään pelätä mitään, sinne vaan meni ihan levollisin mielin :D nyt jos raskautuisin, niin olisin varmaan joka ultrauksessa ihan paniikissa, kun tosiaan tietää liikaa mitä kaikkea voisi olla :/

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3