Kaksplus.fi

MENU

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Vihdoinkin kotona.



Tajusin tänään että tulee vuosi kuluneeksi siitä kun meistä tuli tämän asunnon asukkeja. Vuosi sitten me meistä tuli rivitaloasunnon omistajia sekä ostimme ensimmäisen yhteisen asuntomme Tinon kanssa. Mä olen viimeisen kolmen vuoden ajan asunut kolmessa eri osoitteessa. Asuntoa on elämäntilanteen mukaan tullut vaihdettua melkeinpä kuin sukkia. Varainsiirtoveroa sekä välityspalkkioita olen saanut maksaa enemmän kuin tarpeeksi. Mutta minkäs sille voi, jos on "pakko" muuttaa niin on pakko.

Syksyllä 2012 ostin elämäni ensimmäisen asunnon. Nelkytviis neliötä. Yksiö jälkeenpäin rakennettulla pienellä makuuhuoneella eli melkeinpä kaksio. Valkoinen asunto vaalealla parketilla. Kodikas pieni yksiö. Tuli talvi, tuli tammikuu 2013 ja tuli positiivinen raskaustesti. Sanomattakin selvää ettei kolme ihmistä ja koira mahdu sen kokoiseen asuntoon. Tai ehkä mahtuisi, mutta me emme halunneet yrittää. Asunto laitettiin myyntiin. Se meni kaupaksi heti ensimmäisessä näytössä. Uutta ei ollut vielä löytynyt. Tuli kiire.



Toukokuussa 2013 kävin katsomassa erästä kerrostalo kolmiota meidän perheellä. Tumma, tyylikäs ja juuri kokonaan remontoitu. Tino ei edes ollut mukana mutta luotti mun sanaan ja makuun. Tein tarjouksen asunnosta ja se hyväksyttiin. Nopeaa toimintaa mutta oli pakko, meillä oli vain muutama viikko aikaa muuttaa mun yksiöstä pois. Tähän kotiin meidän rakas Elvira syntyi. Elviran ensimmäinen koti.

Keväällä 2014 aloimme haikailla oman saunan sekä terassin perään. Houkutus rivitaloelämästä kasvoi liian suureksi ja laitoimme asuntomme myyntiin. Taas kerran muuttopuuhissa! Asunto meni aika nopeasti kaupaksi ja uusi asunto löytyi yllättävän läheltä; linnuntietä matkaa on noin 300 metriä. Ihana ja siisti rivitalon päätyasunto. Kolme huonetta sekä se kauan kaivattu sauna. Iso, suojaisa takapiha. Laittamista vaati mutta se tuntui kivalta, saisimme tehdä kodista omannäköisen.



Hiljaa hyvä tulee ja nyt vuodenkin jälkeen remonttihommat on vielä kesken. Tehdään pikkuhiljaa ja harkiten jotta säästytään virheostoksilta. Ei ole kiire, koska tuntuu että tämä on meidän koti vielä pitkään. Täällä meidän on hyvä olla ja kasvattaa kahta täydellistä tyttöä. Monen osoitteen ja muuton jälkeen tuntuu että olen vihdoinkin kotona. Tunne on samanlainen mitä saa aikaan lapsuudenkotini ajatteleminen. En kuitenkaan usko että tämä kodin tunne johtuu tästä asunnosta vaan siitä mitä se pitää sisällään: kolme rakasta ja täydellistä ihmistä. Se pitää sisällään mun perheen <3



3 kommenttia :

Kiitos kun kommentoit <3