Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kun vauva-arki ei oikein maistu.

"Kerran ne lapset vaan ovat pieniä, nauti!" 
"Vauva kasvaa niin nopeasti, nauti!"

Höpöhöpö sanon minä!

En osannut nauttia Elviran ensimmäisistä kuukausista juuri ollenkaan. Odotin kovasti kasvua ja kehitystä ja toivoin kuukausien menevän nopeasti. Halusin että vauvastani tulisi puhuva ja kävelevä taapero mahdollisimman pian. Mitä enemmän Elvira liikkui ja jokelteli, sitä enemmän nautin ajasta kotona hänen kanssaan. 

Ajatus toisesta lapsesta kuitenkin kasvoi takaraivossa mutta samalla mua ahdisti kovasti; en haluaisi taas sitä vauvavuotta kun juuri toinen on kasvanut siitä ulos. Kuitenkin lapsikuume kasvoi (niin, ei kyllä vauvakuume missään vaiheessa) ja kun lokakuussa plussa sitten tikkuun pamahti, kaipasinkin jo kovasti sitä vauvavuotta ja pientä tuhisevaa kääröä. Päätin että tällä toisella kertaa osaisin nauttia myös siitä vauvavuodesta!

Toisin kuitenkin kävi. Vaikka kuinka asennoitusin nauttimaan vauvavuodesta ja hehkuttamaan sitä, ihan samalta tuntuu kuin viime kerralla. Rakastan tätä arkea, mutten kuitenkaan. Yritän parhaani mukaan nauttia myös nukkuvasta ja eiliikkuvasta lapsesta, mutta takaraivossa odottaa malttamattona ajatuksia taaperoajasta. Vaikka sinne on niin kovin vielä matkaa. Odotan että minimimmi lähtee liikkumaan, syö samaa ruokaa kuin me, puhuu ja leikkii siskonsa kanssa. Odotan että pienestä kääröstä kasvaa ihan oikea lapsi. Harmittaa, etten osaa nauttia tästä ajasta koska tiedän tämän olevan aika varmasti viimeinen vauva-aika. Toisaalta, me kaikki olemme erilaisia joten ehkä se onkin mun juttu äitinä ja vuosien päästä koen taaperokuumetta. En vauvakuumetta.

Elviran vauva-aikana ajattelin olevani jotenkin kummajainen kun en hypettänyt vauva-aikaa muiden äitien tavalla. Hetken jo luulin, etten ehkä sittenkään ollut valmis äidiksi vaikka oikeastaan valmiimpi en olisi voinut ollakkaan. Toinen lapsi on aina yleensä helpompi koska tietää mitä tuleman pitää. Pätee myös tässä asiassa. Tällä kertaa en ole kyseenalaistanut omaa hyvyyttäni äitinä vaikken vauvahulluksi muuttunutkaan. Tiedän, että puhuva ja liikkuva lapsi on mun juttu. Ja tärkeintä kuitenkin on rakastaa lastaan täydestä sydämestä, koko ajan. Ja sitähän minä teen, voi kyllä<3

Niin ja tämän kirjoituksen aloittavat sanonnat ovat jokatapauksessa aivan pölöjä, vaikka vauva-ajasta tykkäisikin. Lapsissa ei nimittäin ole parasta ennen päiväystä ja heistä voi nauttia aina, ei vain silloin kun he ovat pieniä. Vaikkei tosin mulla tästä kokemusta olekkaan ;)


22 kommenttia :

  1. Samaistuin tekstiin täysin,sillä en juurikaan osaa edes kaivata sitä vauvavuotta. Odotin vaan samalla tavalla kaikkia uusia taitoja ja nyt meillä asustaakin touhukas taapero,jonka kanssa voi oikeesti puuhata-ja sekös vasta hauskaa onkin! Mutta kaipa se vauva-arki on taas sitten tulevaisuudessa kahlattava läpi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonaivan samaa mieltä, on niiiin kiva touhuta toisen kanssa jo oikeasti jotain "oikeeta"! :)

      Poista
  2. Oi, kuulostaa tutulta! Mä tykkään ihastella pieniä vauvoja kaupassa tai kavereilla, mutta olen myös enemmän "taaperoäitejä". Ei vauvoissa mitään vikaa ole, mutta kuitenkin kaipaan jotain enemmän kuin pötköttävää miniseuraa. Toisen kohdalla yritin kovasti nauttia vauva-ajasta, sillä se oli mahdollisesti viimeinen vauvavuotemme, mutta silti huomasin odottavani kuopuksen kasvamista - en ehkä yhtä paljon kuin esikoisen kohdalla, mutta kuitenkin.

    Nyt meillä ei ole enää vauvaa, mutta odotan taas - sitä, että kuopus alkaa kävellä kunnolla ilman tukea, puhuu hieman enemmän ja osaa vastata kysymyksiin joo tai ei. Odotan sitä, että nappaan jonain päivänä molemmat tytöt mukaani seikkailemaan miettimättä päiväunia, vaippoja tai sopivia ruokapaikkoja. :) Ja sitten mä odotan niitä lapsenlapsia, joita voin halata ja sylitellä, nuuskuttaa ja silittää ja mennä sitten kotiin nukkumaan täydet yöunet. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa, miten ihana joskus on lähteä vaan johonkin ilman päikkäriaikatauluja tai täysiä vaippoja :D hahhahaa, mä oon miettinyt ihan samaa lapsenlapsista, luksusta ;) :D

      Poista
  3. Amen! Täällä myös yksi vauva-ajasta nauttimaton. Mulle vauva on vaan pakollinen välivaihe siihen että saan taaperon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta! :) vaikka välillä pahalta tuntuu näin ajatella, kunpa osaisi nauttia kaikista vaiheista! :)

      Poista
  4. Hienosti kirjoitettu, tutut fiilikset yhden lapsen kokemuksella! Oli ihana saada lapsi, mutta erityisesti ensimmäiset puoli vuotta voisin mahdollisten tulevien lasten kohdalla skipata. On ihanaa olla äiti ja puuhata oman lapsen kanssa, mutta pikkuvauvasta en osannut nauttia niin täysillä kuin joku muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä, ensimmäinen puoli vuotta on "kurjin"! :) jos näin voi sanoa...:)

      Poista
  5. Kuin minun suustani! Olen aikonut myös kirjoittaa asiasta mutta nyt en taida kehdata kun tämä oli niin osuva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kehtaatpas, ihana lukea samanlaisia ajatuksia toistenkin kirjoittaman! :)

      Poista
  6. Mä taas toivoin ensimmäisen lapsen kohdalla koko ajan, että vauva oppisi kaikkea uutta ja kasvaisi pian taaperoksi. Nyt toisen lapsen kohdalla rakastan tätä vauva aikaa, enkä ymmärrä miksi ensimmäisen kohdalla halusin vain kiirehtiä koko ajan.

    Nyt kun on kaksi lasta on ihanaa kun toinen on jo se taapero ja silti saa nauttia toisen kanssa vielä vaavi ajasta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä ihan totta että toisaalta on ihanaa kun on kaksi eri vaihetta perheessä! :) mutta toisaalta niin odotan että tytöt leikkivät yhdessä ja päästää retkille :p

      Poista
  7. Täysin samoilla linjoilla! Mulla lapset isolla ikäerolla ja olin jo unohtanut vauvavuoden ankeuden. Kauheaa sanoa, mutta ankealta se minusta tuntui. Nyt pienempi on jo taapero. Nyt odotan että hän alkaa puhua, ja myöhemmin sitä että päiväunet tms eivät rajoita meidän päivän menemisiä jne.

    Itseänikin on joskus harmittanut etten ole osannut nauttia kuten monet muut. Ja olen kanssa todennut sitten asiaa pohdittuani, että turha sitä on harmitella, minä rakastan lapsiani ja toisaalta vauvavuosi on lyhyt aika. Isomman ajan ne on niitä isompia lapsia 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta, vauvavuosi on kuitenkin niin pieni osa siitä lapsuudesta! :) oih, päikkäritön arki olis aika mahtava ;) toisaalta päikkärit on välillä pakollisia äidillekkin, ainakin täällä :D:D:

      Poista
  8. Oi,mun mielesstä vauvat just niin parhaita! <3

    VastaaPoista
  9. Mitenhän ton sanos nätisti... :D Näin jälkiviisaana olis pitänyt nauttia siitä ajasta, kun lapset oli pieniä. Siis niitä oikeesti pieniä, ei kiukuttelevia uhmiksia. Kummankaan vauva-ajasta en erityisemmin osannut nauttia. Isomman vauva-ajasta ehkä enemmän, mutta kaikki oli niin uutta että odotti vaan aina et hän kasvaa. Just kirjoittelin meidän 5vuotiaasta, ihan liian nopee menny aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aika menee kyllä aivan liian nopeati vaikka sitä toisaalta odottaakin :p pelkään myös tuota että jälikäteen kaduttaa, ja paljon kun ei ole osannut nauttia tästä ajasta!

      Poista
  10. ^just noin kuin Titti sanoi, paitsi että nyt kolmannen kanssa oikeasti nautin siitä vauvasta.. Kun hän malttaa vielä katsella maailmaa mun sylistä, eikä ole suuna päänä. Päivän yleisin sana hänen kohdallaan ei ole "ei, älä ota sitä ja tätä", vaan "katso, katso mikä tuossa on" ja yhdessä ihmetellään asioita. Nautin, todellakin :)

    VastaaPoista
  11. Minä en myöskään nauttimalla nauttinut esikoisen vauva-ajasta ja olinkin jo aivan valmis palaamaan töihin, kun hän oli 11kk vanha. Vuoden iän jälkeen kaikki muuttui mielestäni mukavemmaksi ja varsinkin 1,5v eteenpäin on ollut mahtavaa :) Joo, uhmaa ja omaa tahtoa on, mutta on se vaan ihanaa puuhata tuommoisen osaavan taaperon kanssa. Viikon päästä viimeistään meillä alkaa taas se vauvavuosi, kun saadaan toinen lapsi maailmaan. Esikoinen on nyt 1v 11kk. Olen ajatellut, että ehkä nyt on erilaista, kun on tuo vanhempi lapsi tuomassa myös sisältöä päiviin. Toivonkin, että haluaisin tällä kertaa olla kotona pidempään. Mahdollisesti jopa siihen asti, että nuorempi olisi 2 vuotias.

    Ensimmäistä kertaa nyt kommentoin, vaikka aktiivisesti olen lukenut blogiasi. Tykkään jutuistasi kovasti ja ne ovat hyvin ajankohtaisia itselleni, kun meillä on melkein samanikäiset lapset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja ihanasta kommentista! <3 mä olen ihan samaa mieltä että siinä puolentoistavuoden iän jälkeen alko ihan mahtava aikakausi, voidaan höpötellä ja touhuta mutta silti toinen on vielä äitin sylivauva! :) kyllä tämä toinen kerta tuntuu jotenkin mukavammalta kun on seuraa päivisin! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3