Kaksplus.fi

MENU

tiistai 25. elokuuta 2015

Stressitön imettäjä.

Mulla on aina ollut imetyksestä aikamoinen kiiltokuva mielessäni. Tissi suuhun, thats it. Ennen äitiyttä minulla ei oikeastaan käynyt mielessänikään etteikö imetys onnistuisi koska minulla on astetta isommat rinnat. Tämähän takaisi tottakai suuren maitomäärän ja muitahan ongelmia imettäessä ei voinutkaan olla. Vaan kuinkas kävikään, tipuin aika korkealta ihan maahan asti.

Elviran imetys epäonnistui totaalisesti. Suurin syy siihen oli tiedonpuute sekä osittain jopa kiinnostuksen puute. Imetyksen epäonnistuminen alkoi kuitenkin kaihertamaan mieltä ja päätin tapella tieni läpi tämän toisen lapsen kanssa, ainakin sinne neljän kuukauden täysimetykseen saakka. Vaan kuinkas kävikään taas, minimimmillä ikää melkein kaksi kuukautta ja osittaisimetyksellä mennään. 

Minimimmi aloitti rintaraivarit suunnilleen kuukausi sitten. Ne sijottuivat iltaan, aikaan jolloin Elvira oli jo nukkumassa. Muutaman illan tapeltuani ja herätettyäni koko talon yöunilta turvauduin pulloon. Mimmi söi tyytyväisenä, mikä tärkeintä hiljaisena, korvikkeensa ja nukahti yöunille. Kaikki tyytyväisiä. Paitsi äiti..

Pullosta tuli tapa jonka minimimmi vaati. Joka ilta oli saatava illan viimeiset maidot tuttipullosta, rinnalla tuli aivan järkyttävä huutokonsertti. Olin pettynyt, stressaantunut koska täysimetykseni oli epäonnistunut. Samalla koin kuitenkin suurta helpotusta, oli ihanaa kun Tino sai hoidettua edes yhden syöttökerran vuorokaudessa. Stressasin kuitenkin suuresti ja mietin, tässäkö tämä imetys oli. Pelkäsin maidontulon loppuvan kuin seinään koska en imetä joka syöttökerta ja olin aivan varma että mimmi alkaisi hylkimään rintaa jossakin kohtaa. Toisin kuitenkin kävin, onneksi.

Kun huomasin että maidontulo jatkui ihan normaalina iltapullosta huolimatta, huokasin helpotuksesta ja stressi helpottui. Tai oikeastaan päätin olla stressaamatta. Oli kova pala ottaa korvike imetyksen tueksi mutta pullo pullolta omatunto lakkasi soimasta. Ja toisaalta, miksi se soimaisi? Korvikkeella kasvaa ihan yhtä täydellisiä lapsia, onhan minulla täällä kotona yksi täydellinen esimerkki tästä asiasta muistuttamasta. Olin vain asettanut itselleni tavoitteet imetykseen ja vihaan epäonnistumista. Asiassa kuin asiassa. 

Tällä hetkellä mennään osittaisimetyksellä, iltapullo on käytössä edelleen sekä päiväpulloa myös aina silloin tällöin. Iltapullosta en luopuisi enää missään vaiheessa, se takaa meille nykyään kahdeksan tunnin yhtäjaksoisen yön, joka yö. Maidon tuloni koki kuitenkin pienen kolauksen uuden ruokavalioni myötä mutten ota asiasta stressiä. Imetän niin kauan kuin kykenen ja nielen karvaasti tappioni jos osittaisimetyskin loppuu jossain vaiheessa. Rakastan imettämistä sen helppouden ja läheisyyden takia. Toinen edellämainittu asia on korvattavissa todella helposti korvikevauvan kanssa ja ensimmäinen asia..Noh, sen kanssa oppii elämään. Nyt mä aion olla stressaamatta koko asiasta ja vain imettää. Nautin jokaisesta hetkestä kun pieni tuhina käy tissillä, koskaan ei tiedä koska se loppuu. Ja tiedän sen olevani se asia jota vauvavuodessa tulen kaipaamaan. Kaipaan sitä jo nyt vaikka se ei ole edes loppunut! 


3 kommenttia :

  1. Eikö minimimmi huolisi pullosta pumpattua rintamaitoa?

    VastaaPoista
  2. Mulla oli ihan samantyylisiä kuvitelmia imetyksen helppoudesta: ei kai siinä muuta kuin imettää vaan! Mutta kyllä avartui maailma, kun pojan synnyttyä pukkasi päälle rintatulehdus, haavaiset nännit, hirveä kipu ja rintaraivaritkin vielä myöhemmin... Selvisin alun vaikeuksista ja imetän edelleen, mutta mun mielestä näistä asioista vaan puhutaan odottaville äideille ihan liian vähän. Moni varmaan joutuu ikävästi yllättymään, kun imetys ei olekaan niin yksinkertaista.

    Eksyin surffaillessa blogiisi ja jäin lueskelemaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3