Kaksplus.fi

MENU

tiistai 4. elokuuta 2015

Zen mutsi.


Istuskeltiin Elviran kanssa tänään takapihalla ilta-auringosta nauttien. Elvira söi iltapalaansa ja minä askartelin koristeita kastejuhlaa varten. Yhtäkkiä havahduin siihen kun iltapalamurot olivat lusikoitu pöydälle ja muromaitoa läästittiin hyvää vauhtia kasvoihin sekä vatsaan. Olin ollut aivan muissa maailmoissa, tarkemmin sanottuna Tyksin osastolla yövuorossa tehden viikonloppukeikkaa jotta saisin olla kolme vuotta hoitovapaalla. Sitä ennen asuimme omakotitalossa jossakin rauhallisella asuinalueella ja minulla oli pieni punainen auto. Toisin sanoen olin todella syvällä ajatuksissani sekä haaveissani enkä suinkaan meidän takapihalla vahtimassa maitotaidetta harrastavaa täystuhoa.

Jokainen someaddikti on varmasti törmännyt uuteen hittituotteeseen: aikuisten värityskirjaan. Mä pidin koko värityshommaa ihan huuhaanaa, aina tähän hetkeen saakka. Nyt tarkemmin ajateltuna idea on aivan loistava.


Mä olen aikamoinen somemutsi. Istun iltaisin koneella kirjoittaen blogia, facebookaten sekä merkaten tägejä instakuviin. Samaan aikaan tv pauhaa taustalla jotain epämääräistä alastomatsinkkukokitsaarella ohjelmaa näyttäen. Ennen nukkumaanmenoa sometus jatkuu vielä vähän (tai vähän enemmän..) aikaa sängyssä ja netti sammuu vasta kun rupean nukkumaan. Missä vaiheessa päivää ehdin siis ajattelemaan? 

Askartelu sai mut syventymään ajatuksiini ja omaan olokolooni oikein huolella. En siis ihmettele että aikuset ovat innostuneet värittämään. Se on tekemistä jossa ei kovin suurta aivotyötä tarvitse ja samalla saat aikaa ajatuksillesi. Oma rauhallinen hetki ilman somea ja muita häiriötekijöitä. Oma täydellinen zen hetki ajatusten parissa. Vaikka värityskirjat on nyt in, toimii sama ajatusmalli askartelussa, kokkaamisessa, pyykkien ripustamisessa taikka Diy-projektien parissa. Kävelylenkkiä taikka rikkaruohojen kitkemistä unohtamatta. 

En yhtään ihmettele ettei aina iltaisin uni meinaa tulla ja suomalaiset kärsivät paljon unettomuudesta. Ennen nukkumaanmenoa olisi hyvä sulkea netti, rentoutua kivan tekemisen parissa ja antaa ajatusten lentää. Silloin ne eivät ehkä lähde niin kovaan lentoon sillä hetkellä kun kaadut sänkyyn ja koitat saada unta. Mun aivot ainakin käyvät hetken aikaa aikamoisilla kierroksilla kun suljen silmäni. Suuresta univelasta huolimatta nukkumatin tulo saattaa kestää. Ja ihmekös tuo, viimeiseen hetkeen asti ärsykkeitä ja elektroniikkaa.

 Mä olen kokonaan unohtanut miten kivaa on näperrellä jotakin ja antaa ajatuksen lentää. Tästä lähin aion toteuttaa pienen zen hetken joka päivä. Tänään se oli askartelu, huomenna ehkä kävelylenkki ilman lapsia. Talvella voisin vihdoin ja viimein opetella neulomisen salat ja viettää zen hetkiä sen parissa. Ehkä ensi keväänä innostun ja taion pienen kasvimaan pihalle jotta pääsen kitkemään zen hengessä rikkaruohoja. Vaihtoehtoja on monia mutta yksi on varma, some saa nyt antaa elämässä tilaa ajattelemiselle ja sille ihan oikealle elämälle. Ehkä kehitän itselleni jonkinlaisen someajan, nettikiellon. Välillä leikin ajatuksella että ottaisin käyttööni vanhan puhelimeni jolla ei nettiin edes pääsisi. Mutta siihen ei kyllä taida uskallus riittää.. 


6 kommenttia :

  1. Somedieettiä kaipasin minäkin keväällä ja pidinkin kuukauden mittaisen paaston. Kävin katsomassa vaan ne pakolliset, mitkä oli ihan pakkopakko katsoa ja keskityin uuteen vauvaan ja elämään somen ulkopuolella. Teki hyvää :) Sitten olikin pian taas koukussa kun palasin someen. On se pirullinen juttu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyy kyllä kokeilla viikko ainakin, jossain kohtaa! :) vielä ei jaksa...:p tai pysty :D

      Poista
  2. Ostin ite Tigerista 3€ maksavan värityskirjan kokeillakseni, noh siellä se hyllyssä on ja yhtä kuvaa vasta kokeillut .. Hups :D

    Mun sometus on myös välillä aika liikaa ja eilen jouduin olee illan ilman puhelinta tähän aamupv, että sain kotona laturiin. Kyllä se hyvää teki/tekee, mutta sitten siinä puhelimessa roikkuukin taas hetken kun kaikki jutut ja kuvat katottu läpi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. katsotaan kuinka kauankin munkin villitys kestää, tuskin kovinkaan kauaa jos vanhat merkit paikkansa pitää :p tuo "pakkoloma" somesta oliskin hyvä juttu! Täytyy vahingossa unohdella kännykän lataaminen siis :p

      Poista
  3. Olen miettinyt ihan samaa viimeaikoina. Miksi kännykkä pitää olla kädessä koko ajan? Mä otan sen joskus jopa lenkille mukaan -.- Hiukan ahdistavaa. Enkä mäkään meinaa saada iltasin unta, syytän liikaa elektroniikan käyttöä ja sometusta. Vois itekin alkaa pitää pieniä zen-hetkiä. Mistähän sitä aloittaisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, edes lenkille ei voi lähteä ilman puhelinta "jos joku sattuu kaipaamaan!" vaikka ihan hyvin vois puolen tunnin päästä soittaa takaisin...:p kokeile tehdä pyykkihommia ennen nukkumaanmenoa, mua ainakin rauhoittaa jos viimisenä viikkaa tai ripustaa pyykkejä. Ihan huomaamatta antaa ajatuksille tilaa ja on hyödyksi ;) helppo tapa aloittaa eikä vaadi mitään kummallista kun joutuu jokatapauksessa sitä tekemään :p

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3