Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

+


Olin viikon verran aistinut jotain tuntemuksia. Olin aivan sata varma mutten kuitenkaan uskaltanut vielä juhlia. Olin jo niin monta kertaa joutunut pettymään. Ehkä vain kuvittelin taas jälleen kerran kaiken? Heti oireiden alettua taisin tehdä ensimmäisen testin. Nega, tietenkin. Olisi hyvin epätodennäköistä että plussaa tulisi vielä tässä vaiheessa kiertoa. Mutta olin aivan satavarma että tällä kertaa bongasin oviksen. Aivan varma. Toisaalta hyödynnetystä oviksesta huolimatta raskaus ei olisi itsestäänselvyys.

Tuli päivä, jona kuukautisten piti alkaa. Olin heittänyt kirveen kaivoon jo, mutta jos nyt ihan varmuduen vuoksi vielä...Voisin sitten vaikka pettymykseen juoda yhden saunaoluen illalla. Tein testin, jätin sen lavuaarin reunalle ja marssin olohuoneeseen antamaan Elviralle aamupalaa. Havahduin vartin päästä että aijjuu, testi on vielä lavuaarin reunalla. Menenpäs heittämään sen roskiin ettei tuo taapero vain saa sitä käsiinsä.

Vilkaisin testiä ja mitä näinkään. Pienen aavistuksen vaaleanpunaista? Vai huijaavatko silmäni ja nään sen mitä haluan? Eihän tuo ole kuin pieni vaaleanpunainen läiskä viivan kohdalla. Haaleista haamuista haalein. Onkohan testi rikki? Mutta apua, siinä on vähän väriä! Olisiko sittenkin...?

Leijjuin koko päivän pää pilvissä ja samalla pelkäsin tippuvani sieltä alas. Ja lujaa. Menimme illalla kauppaan ja minun oli pakko ostaa lisää testejä. Olin kuluneella viikolla pissinyt jo kaikki tikut. Pari päivää sitten ostetut housut kiristivät iltaa kohden ja oloni oli jo aika varma. Iltaturvotus, aikainen lintu madon nappaa ja ensimmäisellä kerrallakin se oli aikamoinen jo ennen plussaa.

Venytin ja vanutin vessareissua jotta testi olisi mahdollisimman todenmukainen. Noniin, neljä tuntia plakkarissa. Aika ottaa härkää sarvista...Menin yläkerran vessaan ja tein testin. Pidin silmiä kiinni. Tai yritin mutten malttanut. Tärisin jännityksestä...Ja siihen se pamahti heti. Vielä aika haalea mutta kuitenkin tarpeeksi vahva kertoakseen: meille tulee vauva! <3

Näistä tuntemuksistä tuli tänään tasan vuosi. Nyt tuo odotettu punainen viiva kurlaa tuossa vieressä sohvalla ja imeskelee sormiaan. Plussan saaminen testiin on ollut järisyttävä hetki elämässä molempina kertoina. Vielä järisyttävämpää on, että se plussa on pysynyt matkassa mukana, molempina kertoina. Haikeana mietin, etten välttämättä tule enää koskaan kokemaan sitä jännitystä, odotusta ja iloa mitä raskaus ja sen odottaminen tuo tullessaan. Haikea ja samalla niin onnellinen. Kaksi täydellistä ja tervettä raskautta. Kaksi täydellistä ja tervettä tyttöä. Tähän on hyvä lopettaa. Vai onko...?



6 kommenttia :

  1. Ole onnellinen ♡

    VastaaPoista
  2. Hahaa! Ärsyttävä! Sait jo huijattua ainakin mua, että siellä on NYT tulossa vauva ;D Itse omaa nyyttiä vielä odotan saapuvaksi alkuvuodesta. Ihanaa aikaa tämä(kin), ja never say never ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihihii <3 ihanaa loppuodotusta! :) ja tosiaankin, ei voi koskaan sanoa ei enää ikinä... :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3