Kaksplus.fi

MENU

torstai 1. lokakuuta 2015

"Miksi sä et koskaan kuvaa sotkuista kotia tai kerro teidän parisuhdekriiseistä?"



Myönnetään, otsikko on siltä osin provo ettei multa ole koskaan kysytty tuollaista kysymystä mutta tiedän monia bloggaajia joilta on ja aika ajoin nämä aiheet nousevat blogipiireissä ilmoille. Miksi me bloggaajat valehtelemme blogeissamme meidän elämästä?

Täydellisesti aseteltu teekuppi, täydellinen valkoinen sisustus, ei villakoiran villakoiraa, täydellisen onnellinen parisuhdekuva ja lapsi jolla on putipuhtaat vaatteet ja viimisenpäälle laitettu tukka. Pelkkää kiiltokuva paskaa koko blogi, ei kenenkään elämä voi oikeasti olla tuollaista. Vai voiko?

Mä olen tehnyt valinnan ja aloittanut pitämään julkista päiväkirjaa netissä joka kantaa nimeä Tehvävänimkkeenä Äiti. Kerron siellä meidän elämästä, lapsista, parisuhteesta ja paskasista tiskeistä enkä häpeä näyttää sitä "todellisuutta" sinne ruudun toiselle puolelle. Se ei kuitenkaan tarkoita että kaikki olisivat ottaneet saman linjan.




Meillä kaikilla bloggaajilla on omat syymme sille miksi jaamme kuvia ja ajatuksia tuntemattomille ihmisille. Minulle blogi on aina ollut muistojen ja ajatuksien rustaamispaikka joita voi sitten joskus kiikkustuolissa muistella. Toisille bloggaaminen on inspiraation hakemista sisustukseen, toisille vertaistuen hakemista vaikeaan perhetilanteeseen ja toiselle se paikka jonne voi jakaa kauniita kuvia ihanista asioista. Kuka tahansa voi perustaa blogin ja sinne voi kirjoittaa mitä tahansa. Sinä päätät itse. 

Joskus väitetään että bloggaajat valehtevat ja kaunistelevat elämäänsä eivätkä kerro muuta kuin niitä ihania asioita. Mutta kukapa niistä kurjista asioista aina haluaisi kirjoittaakaan? Se, ettei bloggaaja jaa jokaikistä vessareissuaan tuntemattomille nettinaamoille ei tarkoita etteikö niitä olisi. Ja jos tarkoittaa niin kyllä bloggaaja taitaa kärsiä sitten aikamoisesta ummetuksesta. 

Mä olen ottanut blogille aika karun linjan ja näytän suurimmaksi osaksi meidän elämää juuri sellaisena kuin se on. Joskus asettelen kuvaa varten tavarat nätisti ja jätän ne suurimmat riidat ja kriisit blogin ulkopuolelle ja se on ihan okei. Se on minun valintani. Toisaalta usein olen aivan liian laiska asettelemaan kynttilöitä ja teekuppeja kauniiseen riviin mutta joskus haluan panostaa kuviin enemmän. Se, etten jaa teidän kanssanne kaikkia kamalia kaksari kuvia ei tarkoita etteikö niitä olisi kännykän muisti täynnä. Se, että joku jättää ne sotkut kuuvamatta ei välttämättä tarkoita etteikö niitä välttämättä olisi (uskokaa tai älkää, siistejäkin koteja on olemassa vaikkei näissä kuvissa niitä. yleensä näy ;) ) Aina kannattaa muistaa ettei koskaan ruudun takaa voi tietää todellisuutta tai oppia tuntemaan toista kokonaan. Eikä tarvitsekkaan. Vaikka joku jakaa ajatuksiaan sekä kuviaan nettiin ei tarkoita että kaikki tarvitsi jakaa. Bloggaaja ei ikinä ole tilivelvollinen lukijoilleen. Ei ikinä.



"Pinnalliset" blogit ovat syystä suosittuja. Kauniista ajatuksista ja kuvista on helppo kirjoittaa. Ja niitä on kiva lukea. Toisen kauniit kuvat eivät ole keneltäkään muulta pois. Kenenkään merkkivaatteisiin puettu lapsi ei ole keneltäkään muulta pois. Kenenkään kirppisvaatteet eivät tarkoita että bloggaaja olisi köyhä tai tuotteensuosittelu ei tarkoita että se olisi saatu ilmaiseksi tai kirjoituksesta maksettaisiin. Toiset tykkää pintaliidosta, toiset ranteet auki teksteistä. Blogeja on tuhansia ja jokaiselle lukijahalukkaalle löytyy varmasti se oikea vaihtoehto. Jos ärsyttää, jätä kommentoimatta ja paina sitä punaista raksia yläkulmassa. Kukaan ei sinua pakota lukemaan.

Ai miksikö kirjoitan tämän tekstin? En oikastaan tiedä, siksi että haluan ja voin? Vaikken itse ole joutunut tälläisten väitteiden kohteeksi niin aina niitä välillä näkee. Tänään kun ensimmäisen kerran puhuin puhelimessa "blogi työnantajani" kanssa tajusin että hommahan on mennyt vähän vakavemmaksi. Vakavaksi hyvällä tavalla josta olen kovin innoissani. Kuitenkin kävijämäärten noustessa mietin välillä näitä bloggauksen varjopuoliakin. Joita on valitettavan paljon netin antaman kasvottomuuden vuoksi. Tämä rakas harrastus on niin monelta "viety"tai ainakin yritetty viedä ruman nettikäyttäytymisen takia. Toivon hartaasti etten itse joudu koskaan sitä kokemaan vaikka kotimme ovea teille hieman raotankin. 


Kuvien rajaamisellä voi tehdä jo paljon. Mutta se ei ole suinkaan valehtelua tai huijaamista. Ehkä pientä kaunistelua joka on ihan salittua, joskus jopa ihan suotavaa ;)

12 kommenttia :

  1. Hieno kirjoitus,toi on niin totta. Jos haluaa pintakiiltoblogeja lukee niitä välillä ja jos elämänmakuista jorinaa,onneksi niitäkin löytyy. Blogeja on valtavasti ja vaihtoehtoja :) Ite olen vasta aloittelija (n. vuoden) ja rustailen sitäsuntätä.Ei mul muuta paitsi hauksa blogi sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kehuista! :) toi on totta että onneksi on paljon eri vaihetoehtoja, jokaisellevarmasti löytyy mieluinen! :)

      Poista
  2. Rakastan näitä kuvasarjoja, kuvastaa niin hyvin blogielää – kaikki aina viimisen päälle. Pyrin samaan kuin sinä oman blogini suhteen eli tietynlaiseen rehellisyyteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, noi kyllä onnistu omasta mielestä tosi hyvin ja toi idean esille! :) mä tykkään myös rehellisistä blogeista, niistä saa parhaiten sitä vertaistukea ja tuntuu että pääsee jotenkin lähemmäs kirjoittajaa! :)

      Poista
  3. Mä sain johonki kotipostaukseen kommentin, et ois kiva nähdä meijän koti sellasena ku se tavallisesti on. Ongelma on siinä, et Juuson huonetta lukuun ottamatta meillä näyttää joku 23,5 tuntii vuorokaudessa oikeesti siltä ku blogissa, koska mä siirrän jopa Aleksin vesilasin pois tiskipöydältä minuutin sisällö siitä, ku se on siihen jääny. :D Mun siivoojaego saa varmaan aika kolauksen, jos (kun....) vauvan ja taaperon kanssa se siivoominen ei ookka niin yksinkertasta ja ensimmäisenä mielessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahha anna mulle pliis et pieni osa tota siivoojaa :D ja voi olla ett siivojaego kokee kolauksen... :D

      Poista
  4. Ihanaa, kun raotat meille hieman kotisi ovea!<3 ei tulisi kyllä mieleenikään käyttää sitä väärin. Nää sun tekstit, kuvat, teidän perhe ja aito elämä ovat aivan huippuja! :) Sinun kaltaisia ihmisiä maailma kaipaa.

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus! Puhut asiaa :)

    Itse oon oppinu jo pelkästään sillä rajailemaan kuvia kun teen kuvaamista työkseni, mua ihan hirvittää kuvissa kaikki ylimääräinen, en halua että kuva on täynnä "häiriöitä". Toki tuo sama efekti meinaa olla itsellä siivoamisenkin suhteen, ärsyynnyn ihan pirun nopiasti siitä jos talo on sekasorrossa.. Siksi siivoiaisinkin jatkuvasti mutta nyt nämä supistelut hirastaa tahtia, toisaalta hyvä, mitä se sotkukaan haittaa! Ja sitä tulee pakostakin 2 lapsen, 4 koiran ja 3 kissin kanssa, puhumattakaan siitä miehestä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) teillä riittää kotona kyllä meininkiä...! :D apua miten supermami oot, meillä villakoiratkin tuntuu välillä liian vaikea hoitoisilta.. ;) :D se on kyllä totta että näin kotona ollessa sotku rupeaa pljon helpommin ärsyttämään!

      Poista
  6. Voih,tuli kuin mun suusta.tässä on ehkä myös syy miksi en ole kuvannut kotiamme: tuntuu että aina joku kulma roikkuu tai rumistaa kuvaa.Eikä varmaan monessa 4 lapsisessa perheessä kiillä paikat ja kaikki ole tiptop.Pikku hiljaa...ehkä uskallan kuvat joku päivä muutakin kuin vain lähikuvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just sitä aitoa, ihanaa ja todellista teidän arkea! <3 rohkeasti vaan kuvaamaan <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3