Kaksplus.fi

MENU

tiistai 3. marraskuuta 2015

Jumala. Vai jokin muu?



"Äiti, kato pilvi!"

"Joo, pilvet asuu taivaalla. Se sininen on taivas".

"Äiti, ei tahtoo taivaasee"

"Ei rakas sun tarvitse mennä taivaaseen, sinne pääsee vain lentokoneella!"

Hetken ajan mietin että olisi ollut oiva tilaisuus käydä ensimmäinen keskustelu taivaasta sekä Jumalasta mutta tulin siihen tulokseen ettei täpötäysi bussi olisi siihen oikea paikka. Enkä usko, että Elvira on ihan vielä siinä iässä että ymmärtäisi. Piirretyssä esiintyvä Jeesus oli prinsessa ja korissa makaava Mooses vauva Matilda. Ja toisaalta, en minä oikein tiedä mitä hänelle edes aion uskonnosta kertoa?

Äidiksi tulon jälkeen olen pohtinut uskonasioita hieman enemmän kuin ennen. Mä olen saanut uskonnollisen kasvatuksen, käynyt rippikouluni ja molemmat tytöt on kastettu kirkkoon. Mun lapsuudessa uskonto näkyi ilta- sekä ruokarukouksen merkeissä ja joulukirkko käynnillä. Ei sen enempää. Sellainen perinteinen suomalainen uskominen, omassa rauhassa uskosta juurikaan puhumatta.

Uskonto ja Jumala on mulle aika henkilökohtainen asia. Niinkuin taitaa meille kaikille suomalaisille olevan. Harva kahvipöytäkeskustelu johtaa Jumalaan eikä kristinusko näy päällepäin millään tavalla, miten ehkä muutama muu uskonto. Mä voin keskustellu uskomisesta ja Jumalasta mutta syy miksi vältän keskustelua yleensä, on etten oikein tiedä mihin uskon. Miten mä voin opettaa Elviralla ja Matildalle tavan uskoa kun en oikein itsekkään tiedä mihin uskon?

Mä tiedän sen että mä uskon johonkin. Uskon että tuolla ylhäällä on se jokin, joka tätä kaikkea pyörittää. On paikka, johon me sitten joskus kuoltuamme pääsemme. Ihan kaikki, jopa ne syntiset. Mun uskossa Jumala hyväksyy niin homot, heterot kuin transutkin eikä sunnuntaina tarvitse levätä. Mun mielestä on hassua miten uskontoa käytetään kieltämään tai sallimaan asioita, voiko meistä kukaan oikeasti sanoa mikä on Jumalan tahto? Mä en myöskään ihan usko siihen että Jumala on kaikkivoipa. Tai en tahdo uskoa, jos on niin miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Mun Jumalani suojelee vaikkei kirkkoon kuulukkaan eikä muutenkaan ole kovin herkkähipiäinen syntien kanssa. Mä uskon johonkin kilttiin, lepposaan ja anteeksiantavaiseen. Mä uskon johonkin, muttta en mä oikeestaan tiedä mihin. Mun uskon voisi kuitenkin luokitella kristinuskoksi, mutta omalla twistillä. Toisaalta evlut uskonto on siitä hyvä, ettei se ole niin justiinsa miten sitä uskoo eikä juuri "rutiineja" ole. Tai ainakin näin mä uskontoni tulkitsen. Tosin, osa ihmisistä tulkitsee vanhan testamentin sanasta sanaan ja käyttää sitä mielipiteittensä vankkana perustana. Oikein vain väärin? Noh, ainakin ehkä hivenen vanhanaikasta!

Mitä me sitten lapsillemme kerrotaan ja opetetaan täällä kotona? Ehkä valitsemme sen yksinkertaisen ja helpon tien joka minullakin on ollut, kutsun sitä koulu-uskonnoksi. Kerron samalla tavalla mitä mulle on kotona ja koulussa kerrottu. Tytöt saavat sitten muokata uskonsa sellaiseksi kun haluavat tai olla uskomatta. Juuri niinkuin minäkin olen saanut. Ei meillä koskaan mitään Jeesus juttuja tuputettu, muutakun kukonlaulun aikaan joulukirkkoon raahattiin joulupäivänä mutta jälkikäteen mietin miten kiva (vaikakkin aikainen...) perinne se oli. Kuolema, ylösnousemus ja enkelit ovat asia jonka aion pienille tytöilleni opettaa ja tuputtaa. Ihan vain siksi että se on pienelle sekä vähän suuremmallekkin ihmiselle lohdullinen ajatus. Ajatus siitä, että kuolema ei olekkaan niin lopullinen ja joskus me kaikki ollaan vielä yhdessä tuolla jossakin. Missä, sitä en tiedä enkä osaa sanoa mutta jossakin. Aivan varmasti. Kai..?

Näkyykö teillä uskonto kotona ja jos näkyy, niin miten? Onko uskonnosta sun mielestä vaikea puhua?


19 kommenttia :

  1. Mä en tiedä mihin uskon ja uskonko mihinkään. En ainakaan ole uskovainen. Kuulun kirkkoon ja sinne on kastettu myös meidän esikoinen. Ja niin tullaan kastamaan aikoinaan myös tämä uusi tulokas. Mutta en ole varma merkitseekö se (kirkko) minulle mitään sen enempää, koska musta usko on henkilökohtaista ja se on ihmisen sisällä. Sitä joko on tai ei ole. Mutta musta mikään ulkopuolinen taho ei oikein voi määritellä millaista sen tulisi olla. Kirkkokaan.

    Olen saanut kasteen, käynyt rippikoulun ja haluan kirkkohäät. Ja kastan siis myös lapseni. Mutta en ehkä siksi, että Jumala olisi jotenkin vahvasti elämässäni läsnä, vaan ehkä siksi koska niin kuuluu tehdä. Miehelle usko on suurempi asia, vaikkei se hänenkään arjessa mitenkään päälle päin näy. Toisaalta olen myös vahvasti sitä mieltä, että uskonnonopetuksen tunnustuksettomuus kouluissa on täysin epäonnistunut ja mielestäni siellä tulisi siirtyä kaikille yhteiseen elämänkatsomustiedon opettamiseen. Kaikista uskonnoista puhuttaisiin tasavertaisina. Ja nimenomaan uskontoina. Painoi siellä sanalla usko. Ei tieto tai oikea. Samaan syssyyn voitaisiin erottaa kirkko ja valtio toisistaan. Mihin valtionuskontoa tarvitaan?

    Et varmaan saa kiinni ajatuksenjuoksustani :D Mulla on vähän vaikeuksia saada siitä kiinni itsekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sain sun ajatuksesta kiinni ja tosi hyviä ajatuksia!! :) ja tuosta oon aivan täysin samaa mieltä että kirkko ja valtio pitäisi erotttaa toisistaan!

      Poista
  2. Uskonto näkyy nii että mies ei vietä kanssamme joulua :) synttärit on hyväksynyt. Lapsiamme ei ole kastettu. En usko Jumalaan mutta aion kertoa lapsilleni että jotkut uskovat, enkä voi tietää onko Häntä vaiko ei. Sen saa päättää itse

    VastaaPoista
  3. Me ollaan miehen kanssa helluntailaisia. Meillä on puolivuotias lapsi ja kyllä me aina soseruuat siunataan ja ollaan luettu lasten Raamattua. Seurakunnassa satunnaisesti käydään tilaisuuksissa. Haluan, että lapsi oppii kristilliset arvot pienestä pitäen. :) Tietysti jokainen tekee aikanaan omat päätökset, mutta rukoilen, että lapsellanikin myöhemmin olisi elävä usko Jeesukseen.

    Tuntuu, että uskonto ja etenkin kristinusko on nykyään melko arka aihe. Jos aiheesta keskustelee ei-uskovan kanssa niin, jotkut saattavat kokea, että heille tuputetaan. Itse en halua tuputtaa tai ns. lyödä Raamatulla päähän, mutta mielelläni keskustelen aiheesta, jos tilaisuus tulee. Musta tuntuu siltä, että kristinusko on nykypäivänä vähän "out". Olis kuitenkin kiva, että kouluissa säilyis pitkään suvivirren laulaminen kevätjuhlassa ja joulukuvaelma joulujuhlassa, ihan perinteidenkin takia. Vaikka täällä Suomessa asustaa paljon eri uskontoihin kuuluvia ja omalla tavallaan uskovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun mielestä myös nuo suvivirret ja joulukuvaelmat on niiiiin suomalaisia javanhoja perinteitä ettei niihin tulis koskea! Valtaväestö kuitenkin on kristittyjä vaikke niin uskossa olisikaan. Toi on totta että jos joskus puhuu uskostaan jollekkin ei uskovaiselle niin heti leimataan tuputtajaksi! :) mun mielestä teidän perinteet kuulostaa ihanalta ja ihanaa että ootte noin "rohkeesti" uskovaisia<3

      Poista
  4. Meillä puuhutaan enkeleistä ja lapset tietää, että eno on enkeliksi mennyt,sekä isoukit. Käydään hautausmaalla jouluna sekä aika usein muulloinkin veljeni haudalla. En mitenkään himo uskovainen ole mutta tietyt asiat haluan opettaa juuri niin kuin itse olen lapsena oppinut kotona.

    VastaaPoista
  5. Sattumalta bongasin tän postauksen tuolta sivupalkista. Kiinnostava aihe. :) Mun lapsuudenperheessä uskonto ei ole juuri näkynyt mutta nyt kun on omia lapsia, näitäkin asioita on tullut pohdittua enemmän. Mä olen ratkaisuut asiaa niin että olen ostanut meille Lasten Raamatun jota ollaan luettu ihan iltasatuina, muiden kirjojen ohessa.

    Olen kertonut pojille (nyt 6 v, kaksoset) että heidät on kastettu ja että meidän uskontomme on kristinusko. Ja että on muitakin uskontoja joissa on vähän erilaisia tarinoita ja erilaisia tapoja jne. ja joillakin ei ole uskontoa ollenkaan. Olen kertonut miten rukoillaan ja yrittänyt vastailla kysymyksiin silloin kun niitä on ilmoille heitetty. Täytyy myöntää että en ihan mukavuusalueellani ole aina ollut, kun uskonto ei tosiaan ole itselle ollut sellaista arjessa jatkuvasti näkyvää; ennemminkin "tapauskovaisuutta". Mutta kun olen asioita mielessäni pyöritellyt, olen tullut siihen tulokseen etten halua lapsistani uskonnottomia tieten tahtoen kasvattaa, ja yrittänyt parhaan(vajavaisen) kykyni mukaan heille tätä meidän perinnettä hiukan opettaa.

    Itse opin uskonnosta aikoinani seurakunnan päiväkerhossa mutta kun omat lapset eivät sellaisessa ole, olen tosiaan yrittänyt paikata asiaa ihan täällä kotona. Päiväkodissa kun ei uskontoa ilmeisesti saa nykyään tuoda esiin joulun tai pääsiäisenkään yhteydessä. Mulle ne liittyvät tontuista ja pääsiäispupuista huolimatta vahvasti kristinuskoon(kin) ja haluan lastenikin ymmärtävän niistä myös meidän kulttuurissa elävän kristillisen taustan.

    Toki lapset tekevät aikanaan omat valintansa uskonnon ja uskonnottomuuden suhteen, mutta haluan tarjota heille eväät tähän juttuun joka minulla ja ylipäätään meidän kultturissa on. Olkoonkin että aikalailla taustalla nykypäivänä, mutta vaikuttamassa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tosi kivalta kuulostaa, ihan kuin itse olisin kirjoittanut! :) mun mielestä on harmi että uskonto jää kohta kokonaan päiväkodeista ja kouluista pois (noin niinkuin yleisesti, ellei uskonnontunteja lasketa) koska jo ihan kalenterivuoden takia olisi hyvä jos ihmisillä olsii edessenverran tietoa kristinuskosta, vaikkei uskovainen olisikaan! :) ne pienetkin uskonnon rippeet jotka suomalaisessa kulttuurissa näkyy, ollaan poistamassa! :/

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus. Meidän pikku V on vasta niin pieni, että en ole juurikaan asiaa vielä ajatellut. Itse olen saanut lapsena juurikin tällaisen perus suomalaisen, luterilaisen uskonto kasvatuksen. Joulukirkot, seurakunnan lapsikuorot ja leirit, isompana isos toiminnat ja apuohjaajam hommat, Ihan perus meiningit siis. Meillä luettiin iltaisin iltarukous ja joskus äitini luki meille tätini lahjaksi tuomaa lasten raamattua. Olen tässä pikkuhiljaa alkanut pohtia juurikin tätä, että kuinka puhua uskonnosta ja Jumalasta lapselle. Jotenkin haluaisin välittää lapselleni kuvan rakastavasta Jumalasta ja siitä, että elämä ei pääty kuolemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samoja ajatuksiamulla jotka haluan lapsilleni välittää! :) ja itse olin myös monta vuotta isostoiminnassa ja ihan huippu muistoja, vaikken niin sen uskonnon takia siellä ollutkaan! :)

      Poista
  7. Vastaukset kaikkiin kysymyksiin löytyvät Raamatusta, koska se on Jumalan sana. Esim. Kuka on Jumala ja välittääkö hän meistä, onko kuolleilla toivoa, miksi Jumala sallii pahuutta ja kärsimystä ja miten Raamatun periaatteet hyödyttävät meitä? http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/hyvä-uutinen-jumalalta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) olen ehkä hivenen eri mieltä mutta toisaalta hieman kateellinen noin vahvasta ja luottavasta uskosta! :)

      Poista
  8. Vastaukset kaikkiin kysymyksiin löytyvät Raamatusta, koska se on Jumalan sana. Esim. Kuka on Jumala ja välittääkö hän meistä, onko kuolleilla toivoa, miksi Jumala sallii pahuutta ja kärsimystä ja miten Raamatun periaatteet hyödyttävät meitä? http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/hyvä-uutinen-jumalalta/

    VastaaPoista
  9. Uskon ydin onkin siinä että uskoo kaiken sen mitä raamattu opettaa. Ihmeiden kautta Jumala tekee itsensä todelliseksi, näin raamatun aikoina ja nytkin.

    Kun haluat taivaaseen on sinun uskottava ne tosiasiat mitä Raamatussa on: Eli Jeesus on kuollut just SUN puolesta että sä saisit kaikki syntisi anteeksi (kun vain pyydät anteeksi Jeesukselta). Jeesus on rakkaus ja elää sun sydämessä, tietäen susta ihan kaiken ja Hän haluaa sulle parasta, niinkuin isät haluaa parasta lapsilleen. :) pidä Jeesus sun elämässä ykkösenä (rukoilemalla eli keskustelemalla Jumalan kanssa, (ihan kaikesta, iloista ja suruista!) niin sulle käy hyvin <3 siis luota Häneen :)

    Tämä ei ole mikään uskonto jonka voi muokata haluamakseen vaan sun pitää uskoa että sä olet Jumalan kalliasarvoinen lapsi! <3 hän rakastaa sua enemmän kuin ikinä uskotkaan - tämä on totta <3

    Ja puhuit maailman pahuudesta: Katsooko meidän isät meitä läpi sormien jos me harhaudutaan väärille teille? Ei ainakaan pitäisi, vaan isä haluaa ohjata meitä lapsiaan oikealle tielle, niin meidän Jumalakin! pahuutta on koska alussa ihminen lankesi syntiin. Tämä kaikki on seurausta siitä niin kauan kunnes Jeesus tulee hakemaan omansa eli uskovat taivaaseen.

    Hyvä ei tule helpolla, ei uskokaan ole helppoa. Mutta todella sen arvoista.��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun usko on kyllä aivan jotain muuta mitä kuvailit, mutta ihailen syvästi miten upeasti ja luottavaisesti olet löytänyt uskosi! :)

      Poista
    2. Mulle juuri tässä ylemmässä kommentissa kuvaillut höpinät tuli tutuksi nuoruudessa kun helluntailaisia kiersi nuorten illanvietoissa jankkaamassa uskostaan ja jeesuksesta. Sai aikaan lähinnä sen, että en halua kuulla sanaakaan koko aiheesta.
      Itse kuulun kirkkoon, mutta en koe minkäänlaista yhteyttä mihinkään uskontoon. Uskoa voi korkeampaan voimaan ilman uskomista uskontoon. Uskonto on ihmisen aikaansaannosta, Raamattu on ihmisten kokoama kirjasarja ja enemmänkin aikansa kuvaus kuin mitään muuta minulle.
      En silti koe olevani ateisti, ja joskus elämänkatsomustiedon opettajan historiantunnilla istuneena koen ateismin olevan uskonto sekin, ja ihan yhtä tärkeää monille ateisteille on alleviivata sitä kuinka ei ole mitään jumalaa eikä muutakaan, kuin helluntailaisille on tärkeää jauhaa jeesuksesta. Saman kolikon toiset puolet.

      Mieheni on käynyt aikanaan elämänkatsomustiedon tunneilla uskonnontuntien sijaan, ja koen vahvasti että hän on jäänyt paljosta tiedosta paitsi. ET-tunneilla ei esimerkiksi olla opetettu paljonkaan historiaan liittyviä tapahtumia, koska uskonto on ollut tapahtumien pääaihe. Esim. uskonpuhdistus ja muu kirkkohistoria on jäänyt kokonaan kertomatta. En haluaisi omalle lapselle käyvän niin. Uskonnoista ja kirkkohistoriasta on erittäin tärkeä tietää vaikkei uskoisikaan.

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3