Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kotihiirien elämä, uhka vai mahdollisuus?




Kello on aika tarkkaan kaksitoista reikä reikä kun istahdan läppäri sylissä sohvalle. Molemmat tytöt vetelevät sikeitä, toinen vaunuissa ja toinen yläkerrassa. Muutaman kerran sain kantaa karkaavan taaperon takaisin sänkyyn mutta vihdoin lastenhuone hiljeni. Ja jos ei hiljentynyt niin kohta hiljenee kun isi tulee töistä, miksi isin auktoriteetti on niin paljon vakuttavampi kuin äidin? Luojalle kuitenkin kiitos samaan aikaan nukutuista päiväunista.

Havahdun miettimään mitä ihmettä me ollaan taas tänään mukamas tehty? Juuri tässä samaisessa sohvannurkassa join aamukahvia ja nyt on jo iltapäiväkahvin aika. Mihin nämä vuorokauden tunnit oikein katoaa? Mitään ei mukamas saa aikaiseksi muttei kuitenkaan hetkeäkään kerkeä istumaan ennen kuin tytöt nukkuvat.  Mitä ihmettä me oikein täällä tehdään? Tänään olen saanut imuroitua ja tehtyä ruokaa. Molemmat tytöt ovat myös hengissä, puhtaita ja vatsat täynnä lounasta. Pyykkikone ja tiskikone käyvät kovaa vauhtia. Tuttipullot on tiskattu ja yksi hieno junaratakin keritty rakentamaan. Tekemistä riittää, mutta toisaalta ei ole mitään tekemistä. Tiedättekö mitä tarkoitan? 





Olen ehkä maailman paras kyllä me vielä joskus ihminen. Kyllä me vielä joskus lähdetään Moisioon avoimeen päiväkotiin. Kyllä me vielä joskus pistäydytään paikallisessa perhekerhossa. Kyllä mä vielä joskus saan itseäni niskasta kiinni ja lähden johonkin mammakerhoon. Joskus on aika ihmeellinen käsite kun se ei tässä reilu parin vuoden äitiyden aikana ole tullut vastaan vielä kertaakaan. Miksi se on niin vaikea jättää tämä oma kotikolo ja lähteä hakemaan päiviin vähän tekemistä? Onneksi pikkuhiljaa rupeaa olemaan jo pakko lähteä sosiaalisoitumaan, Elvira nauttii ihan selkeästi jo leikkiseurasta eikä äiti enää riitäkkään. Pikkusiskosta kun ei tunnu vielä olevan apua, ei maistu Elviran pöperöt eikä tornileikit.

Mä rakastan meidän kiireetöntä ja aikataulutonta arkea mutta kyllä välillä huomaan jo haikailevani takaisin työelämään. Niiden ihan oikeiden arkiruutinien pariin. Sitä, kun ne rutiinit tarkoittavat jotain muutakin kuin vaipanvaihtoa tai hiekkalaatikkoa. Aikatauluja, velvollisuuksia ja muita aikuisia. Kaipaan jopa hivenen niitä työelämän paperitöitä, vaikkei vasujen täyttäminen ihan lempipuuhaani olekkaan.



Olemme arkisin aikamoisia kotihiiriä mistä en voi syyttää kun itseäni. Toisaalta viihdyn täällä kotona ja niin viihtyy Elvirakin. Miksi siis olisi tarve lähteä lähipuistoa kauemmas jos ei siltä juuri sillä hetkellä tunnu? Päivät menee niin lujaa vauhtia eteenpäin etten aina edes tiedä mihin väliin jonkun bussimatkan tai kerhon tunkisin. Nautin rauhallisista aamuisista jotka saavat venyä jos siltä tuntuu. Nautin rauhallisesta päikkärihetkestä kotona, koska se tarkoittaa että saan hetkeksi riisua äiti viitan ja keskittyä vain itseeni. Mulla on äitiysloman jälkeen loppuelämä aikaa juosta tuolla pää kolmantena jalkana ja kirota kun ei ole kotiaikaa juuri ollenkaan. Ehkä siis nyt otan kaiken ilon ja harmin irti näistä kotihiiriajoista. Ihan kyllästymiseen asti. 

Aika lentää taas ja kohta jo tytöt heräävätkin. Sen takia nyt on aika sulkea tietokone, keittää iso kuppi kahvia, avata Viaplay ja Puumanaisen toinen tuotantokausi. Uppoutua toiseen todellisuuteen ja haaveilla siitä että itsekkin olisi nelikymppisenä noin timmimimmi. Ihanaa keskiviikkoa kaikille, mä olen tähän asti elännyt tiistaita mutta onneksi tarkistin päivän ennenkuin kirjoitin tämän lauseen<3

 Ekat joulukortit on saatu. Ekat joulukoristeet on esillä ja ekat lahjat ostettu. Enää kuukausi jouluun vaikka juuri vasta oli kesäkuu! 

12 kommenttia :

  1. Nauti päikkäreistä! :) oikeesti :) tääl ei nukuta samaan aikaa päikkäreit ja öisin herätää 1-2 tunnin välein. Nyt kun tehdään hampaita, vielki useammin. Iltasin ei keritä kattoo ees leffaa kun vauva huutaa vähän väliä hyssytystä takaisin uneen. Eilen sain ruhtinaalliset 5 minuuttia omaa aikaa :D söin konvehtirasian siinä ajassa.

    Me käydään perhekerhoissa ja ne onkin pelastusrengas mulle. Pää sekoais kotona :D tuolla saan sanoa ääneen aikuiselle että väsyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä, nautin! :) tsemppiä teille, ei ole helppoa! <3 itse ainakin kaipaan iltaisin sen oman pienen hetken ja sen avulla taas jaksaa hieman huonommankin yön!

      Poista
  2. :D Päivät menee kyllä tääläkin välillä sekaisin :) Me taas käydään äiti-lapsi kerhoissa mutta kyllä joskus on ihan kiva vaan mojua kotonakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. harvemmin sitä tietää mikä viikonpäivä on meneilläänn... :D

      Poista
  3. Kiireetön arki on parasta, mutta monesti se on sekoiluta, unohtelua ja höntsäilyä! ;) Mekin käydään perhekerhossa ja A käy lisäksi omassa kerhossaan 2 kertaa viikossa. Se vähän selkeyttää arkipäiviä. :)

    Pakko sanoa että teidän tytöillä on UPEAT hiukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tukkaa kyllä riittää meidän likoilla <3 :') kerhot kyllä toisovat meidänkin arkeen jotain rytmiä ja aikatauluja! pitäisi vaarmaan tehdä ryhtiliikeniiden kanssa...

      Poista
  4. Olin vuoden koulussa jonka jälkeen lanssissa töissä (jossa pitkät työvuorot 13h) ja kun hetken pääsi sitä arkea pyörittämään lasten ollessa päiväkodissa ja koulussa niin nyt kyllä osaan arvostaa tätä kotona olemista. Onhan tämä toisaalta omalle päälle aikamoista kun ei voi niin liikkua mutta kiireettömät aamut Amalian kanssa on parhaita, Lassin ollessa koulussa tehrään tyttöjen juttuja. Sitten kun Lassi pääsee koulusta niin lapset leikkii toistensa kanssa ja ilta rötvätään soffilla (mitä en ennen tätä raskautta osannut edes tehdä).
    Joulun jälkeen meiränkin arki muuttuu, ollaan kyllä jännän äärellä vauvan tullessa taloon <3 Sitte sitä varmaan maadutaan tohon sohvalle kun tissitellään :')

    Älä tunne huonoa omatuntoa, monesti huomaa monet vanhemmat kun ne hamstraa kauheasti juttuja lapsille vaikka ne nauttii ihan vaan siitä kotona olemisestakin. Meirän Amalia on monta kertaa sanonut että tykkää niin kun saa olla vaan kotona eikä tarvi hoitoon lähteä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi on ihan totta, koti on se paras paikka vaikka me äidit otetaankin kaieksta aktiviteetista niin kauheet paineet aina! :)

      Poista
  5. Ihan aluksi pakkoa sanoa että tää sun blogi on ihan paras! Kerrot niin aidosti ja rehellisesti kaiken niinkuin se on... Oon ollu lukijana melkein alusta asti.... Mulla itellä melkein samanikäiset lapset ku sulla ja voin niin samaistua tähänkin tekstiin :) Sun blogi on kyllä monesti ollut pelastus mun arjessa, iso kiitos sulle :) jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos sinä ihana :') <3 sun kommentti piristi aamua todella paljon <3 ihanaa!

      Poista
  6. Meidän arki on aika erilaista vaikka kotiäiti olen minäkin.
    Me käydään pari kertaa viikossa harrastuksissa, avoimessa pk:ssa ja muskarissa, joka aamu ulkoillaan, puistoillaan tai retkeillään metsässä. Ruuat ja siivoilut teen päiväuniaikaan, yleensä. Kuulostat tehokkaalta, mä en oikeen koskaan saa/ehdi/huvita pyykkejä ja ruokia tehtyä kun on jotain retki tai askartelu juttuja tytön kanssa. Arkemme on kiireetöntä, koko päivä mennään aikalailla tytön tahtiin ja leikitään usein sit koko iltapäivä, kun aamu on ulkoiltu. Välillä ihmettelenniun en saa kotihommia tehtyä, mut eipä se haittaa, mielummin leikin tytön kanssa koko päivän.Ja kun tietää että kihta eimäidin seura kelpaa niin nautin nyt siitä yhteisestä ajasta.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3