Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Toivon ihan tavallisia tyttöjä.

Tiedättekö sen tunteen kun omaa lasta sattuu? Sen avuttomuuden ja myötätuntokivun, vaikka kyseessä olisikin ihan pieni kuhmu. Mä pysty edes kuvittelemaan sitä kipua, jos omaa lasta kiusattaisiin.

Aina välillä törmään blogikirjoituksiin, aiheisiin ja kuviin jossa pojilla on tyttöjen juttuja ja toisin päin. Ihailen suuresti sitä rohkeutta, ainutlaatuisuutta ja persoonallisuutta jota nämä kuvat sekä tekstit huokuvat. Ihailen rohkeita vanhempia jotka kannustavat lapsia olemaan juuri sellaisia kuin haluavat ja samalla tunnen piston sydämessäni. Minä en tahdo tuollaista, tahdon ihan tavallisia tyttömäisiä tyttöjä jotka leikkivät ja pitävät tyttöjen jutuista.

En ole kapeakatseinen. Erilaisuus on kultaa. Tyttöni saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, mutta toivon että he ovat ihan tavallisia tyttöjä. Kannustan heitä toteuttamaan itseään ja olemaan rohkeasti sellaisia kuin sisäisesti ovat, mutta salaa hiljaa mielessäni toivon kaiken olevan ihan tavallista, massasta poikkeamattomia tyttöjen juttuja. Olen itsekäs, mutta minä en kestäisi jos tyttöni olisivat kovin erilaisia. Tai minä kestäisin, mutta maailma ei. Enkä minä taasen kestäisi sitä, mita maailma, muut ihmiset ehkä tekisivät ja sanoisivat heille.

Maailma ei ole kovinkaan kiltti ja suvaitsevainen paikka vaikka kuinka haluaisin ajatella niin. En tiedä, miten kestäisin katsoa lapseni tuskaa maailman pistäessä vastaan ja satuttaessa häntä. Vaikka mä kuinka hyväksyisin tyttöjeni erilaisuuden, ainutlaatuisuuden niin maailma ei sitä välttämättä tekisi. Äitipalstoilla pyöriessäni olen jopa hieman järkyttynyt siitä, miten raakoja me ihmiset voidaan olla toisiamme kohtaan. Omena ei kauas puusta aina putoa, ja näiden elämän koululaisten lapset ovat ehkä tulevaisuudessa lasteni luokkatovereita, työkavereita taikka naapureita.

Sukupuolisensitiivinen kasvatustapa on tapa, jota ihailen ja haluan itsekkin toteuttaa. Luojan kiitos, minulla on kaksi tyttöä koska tämä tapa ainakin minun mielestäni on kovin paljon enemmän tyttöjen puolella. Autoista tykkäävä yläasteikäinen tyttö voi olla luokkakavereidensa mielestä cool, mutta samanikäinen barbeilla leikkivä poika ei sitten niin välttämättä olisi. Vaikka mä haluaisin että tulevaisuudessa asia olisi näin, niin se ei ole. Ei vielä, maailma ei ole valmis vaikka parempaan suuntaan mennäänkin.

Jos Elvira tai Matilda joku päivä tulisi tyttöystävä kainalossa kotiin, olisin surullinen. Onnellinen tietenkin siitä, että he olisivat löytäneet rakkauden mutta surullinen jos rakkaus sattuisi olemaan samaa sukupuolta. Mutta vain ja ainoastaan siksi, että tietäisin minkälaisen taistelun he rakkautensa eteen joutuisivat käymään. Ja taistelu olisi loputonta, aina niitä ahdasmielisiä huutelijoita löytyy. 

Mä toivon tavallisia tyttöjä. Mikä sitten on tavallinen? En tiedä. Ja jos tytöt päättävät kaikin voimin pistää normeja vastaan niin antaa mennä, sitten ainakin voin olla helvetin ylpeä heistä. He ovat vahvempia ja rohkeampia kuin minä. Toivon että pystyisin opettamaan heitä olemaan välittämättä muiden mielipiteistä mutta tiedän että sanat ja teot satuttavat. Aina. Mua pelottaa tämä paha maailma joka on täydellisiä tyttöjäni vastassa. Mutta peloistani huolimatta mun ainut tehtävä on tukea heitä asiassa kuin asiassa. Olla se olkapää jota vasten itkeä jos joku satuttaa ja olla se vahva vanhempi joka tukee aina. Taistella heidän taistelunsa heidän rinnallaan, ottaa iskuja vastaan ja nousta kerta toisensa jälkeen ylös. Mutta miten muka siihen pystyn kun jo pelkkä ajatuskin nostaa kyyneleet silmiin?

Mä toivon tavallisia tyttöjä vain ja ainoastaan siksi jotta heidän elämänsä olisi mahdollisiman kivutonta ja helppoa. Mulle tytöt on aina uniikkeja ja ainutlaatuisia. Mutta toivon että muiden silmissä he olisivat tavallisia, olisivat he sitten minkälaisia tahansa. Toivon että tyttöni saisivat elää maailmassa jossa erilaisuutta ei olisi. Kaikki asiat olisivat normaaleja eikä ketään kiusattaisi. Mutta tämä ei taida olla mahdollista joten, paha maailma, ole kiltti lapsilleni. 

8 kommenttia :

  1. Olen täysin samaaa mieltä.. Haluan kans tyttömäisiä tyttöjä ja poikamaisia poikia. Toki tyttöni saavat leikkiä poikien leluilla ja poika tyttöjen... Mutta en tule koskaan ostamaan pojalleni mekkoa tai käsilaukkua tai pinkkiä koulureppua! Siinä pysyn tiukasti siinä että pojalla poikareppu.. Ei siinä muuten mut just toi kiusaaminen sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä ostaisin (jos mulla siis poika olis ja hän sitä haluaisi) koska mä en iki maailmassa pystyisi estämään sitä, millainen lapseni haluaisi olla. Vaikka mä pelkään kiusaamista niin en tahdo lietsoa sitä pelkoa mun lapsille! :) mutta ymmärrän kyllä tuonkin !

      Poista
  2. Meinasin kirjoittaa - oikeastaan kirjoitinkin, mutta kumitin - ärsyyntyneen viestin, että jopas on. Sitten ymmärsin, että äitinä, sitten kun sen aika koittaa - toivoisin täysin samaa kuin sinä. Enkä en ole uskaltanut myöntää sitä itselleni. Totta kai lähimmät ihmiset haluaa suojata kaikelta pahalta, jota erilaisuus valitettavasti tuo. Haluan mahdollistaa lapselleni onnellisuuden niin hyvin kuin voin. Taistelu erilaisuuden puolesta on rankkaa ja voimia vievää ja tietenkin pitäisin lapsen puolia joka tilanteessa aivan viimeiseen saakka. Silti, jollakin tasolla, toivon ettei taistelu ole tarpeen. Mistä tietää, ajat muuttuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä olen aina ennen ajatellut niin etten ikimaailassa voisi ajatella näin :D okei lauseessa ei ehkä ole järkeä mutta jos ymmärrät mitä tarkoitan? Lapsien myötä sitä vaan on tullut niint ylisuojelevaiseksi ja pelokkaaksi että toivon mahdollisimman helppoa ja onnelsita elämää.

      Poista
  3. Moi. Mulla on ihan samanlaisia pelkoja. Tosin tyttäreni on vasta 3kk, ja pelot johtuvat lähinnä hänen erilaisuudestaan, että miten siihen muut ihmiset tulevaisuudessa suhtautuu kun lyhytkasvuisuus alkaa "näkymään". Tottakai lapseni on minulle täydellinen, ja maailman ihanin lapsi, joka on opettanut minulle pienen elämänsä aikana niin valtavasti, ettei sitä moni ymmärrä, mutta miten muu maailma? Muutamia ikäviä sanoja olen jo saanut valitettavasti, mm. Että kuinka ikävää on kun tytössä on vikaa, ja kun ei ole normaali. Tottakai tiedän että lapseni on erilainen kun muut, mutta ei sitä tarvitsisi noin tuoda esille ja vielä säälivään tai halveksuvaan sävyyn. Kukaan tuskin valitsee olevansa vammainen, tai olevansa homoseksuaali. Pelolla, mutta samalla mielenkiinnolla, odotan kovasti tulevaisuutta, että mitä tuosta meidän pienestä pippurista kasvaa :).
    ~Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kurjasti on sanottu, tosi törkeetä! Hänessä ei ole vikaa, hän on ainutlaatuinen <3 Toivon että tyttäresi saa mahdollisimman helpon tien ja ihmiset ymmärtävät miten ainutlaatuinen ja täydellinen hän on. Kamalaa kun niin kovin aina vieroksutaan erilaisuutta. Mä olen sitä mieltä että te ette oo saanut mitään erilaista saatika jotan jossa on vikaa (hyi kamala edes kirjoittaa näin, miten joku on voinut suustaan päästää tollasta :( ) vaan te ootte saanut jotain enemmän kuin me muut. Jotain hyvin erityistä ja ainutlaatuista <3 Kaikkea hyvää Noora teidän perheelle ja pienelle täydelliselle prinsessalle! Kävin kurkkimassa sun blogista kuvia ja voi että mikä söpöliini! <3

      Poista
  4. Meillä mennään kotona korkokengillä, nukenvaunuja työntäen. Ymmärrän pointin, mutta itse toivon enemmän että poikien itsetunto on niin kohdillaan, että se on ihan sama mitä muut sanoo, jos itse haluaa pinkit saappaat eikä sinisiä. Toki mun mielipide varmaan muuttuu kun nä kasvaa, mut nyt oon tätä mieltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon myös tytöille parasta itsetuntoa ja kannustan heitä olemaan juuri sellaisia kuin ovat. Mutta sisällä toivon että se halu olla oma itsensä ei ole kovin massasta poikkeavaa jotta se välttyisivät kiusaamiselt! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3