Kaksplus.fi

MENU

maanantai 23. marraskuuta 2015

Welcome Hellvira.


Voihan rakas esikoiseni, minne se pieni kiltti tyttö katosi? Elviran tilalla on jo pitkään ollut pieni kiukutteleva, hieman vanhempiaan uhmaaja riiviö. Viime aikoina kuitenkin Elvira on kadonnut kokonaan ja tilalle on tullut Hellvira. Osasin kyllä odottaa tätä uhmaa mutta voi hertsileijjaa, kuka niitä varahermoja tekee? Toisikohan joulupukki pari jos oikein kiltisti pyydän...

Raivostuttavinta tässä on se että komennot älä, lopeta ja ei tuottavat lähinnä naurua sekä virnettä. Eikä tosiaankaan meidän vanhempien naamalla. Reuhotaan, rikotaan, heitellään, lätkitään ja potkitaan. Nauretaan päälle. Toisaalta itku pitkästä ilosta ja kyllähän kielto yleensä menee lopulta perille, raivokkaan uhmaraivarin saattelemana tietenkin. Lahjonta, kiristys ja uhkailu tuntuu yllättävän loistavilta vaihtoehdoilta. 

Aamu alkaa yleensä heti sanalla Ei, en halua tai suoraan sinne minne matka käy eli huutokonserttiin. Juostaan karkuun, kiljutaan meidän makuuhuonessa vaikka tosiaankin tiedetään että sisko nukkuu ja pitäisi olla hiljaa. Heitellään leluja rappusia alas ja raivotaan perään kun ei niitä saadakkaan heti takaisin. Aamupalaksi ei kelpaa mikään ennenkuin ollaan miljoona kertaa huudettu en halua ja paukutettu päätä lattiaan. Niin että joo, ihan kivoja ja rauhallisia nämä aamut yleensä on. Iso sarkasmi helkutin isolla ässällä...


Kun Hellvira tulee paikalle korvien lisäksi kärsii Elviran posket,sormet ja pää. Viikko takaperin poskea komisti kaunis mustelma kun neiti kaksin käsin repi poskiaan irti raivarin saapuessa. Myös sormien pureminen ja pään hakkaaminen lattiaan on in tällä hetkellä. Raivohuuto vaihtuu lopulta siis oikeaan kipuhuutoon. Voihan jehna..

Ja jottei me nyt ihan näin helpolla päästäisi, on uhman rinnalle kovaa vauhtia nousemassa ilmiö nimeltä mustasukkaisuus. Aluksi Elvira otti pikkusiskon hienosti vastaan mutta kovassa nousussa on kiusaaminen ja pieni härnääminen. Revitään leluja kädestä, sukkia jaloista tai vähän tukistetaan jos sopivalla tuulella ollaan. Mustasukkaisuus sekoittuu oikein kauniisti uhman joukkoon, koska näitä mitään ei tehdä ellei äiti varmasti nää tilannetta. Katsotaan suoraan äitiä silmiin kun huudetaan tänne se ja napataan Matildan kädestä purulelu. Matilda onneksi on niin anteeksiantavainen että aina vaan hymyilee siskon nähdessään, äiti ei niinkään paina villasella näitä tilanteita.

Ja kirsikkana kakun päälle Matilda tehtailee toista hammastaan joka on viittä vaille valmis puskemaan ikenen läpi. Hän on siis hyvin hienosti päässyt tähän "katkaistaan vanhempien hermot" dreamteamiin. Loppuun on vielä pakko todeta että kaikesta purnauksesta huolimatta onhan nämä kaksi vaan niin ihania tapauksia. Kaikessa raivostuttavuudessaan. Vaikka välillä en ihmettele miksi jotkut lajit syövät jälkeläisensä niin rakkaudesta se sydän silti pakahtuu näitä kahta kiukkupussia katsoessa. Keltä lie perinyt tuon ailahtelevan mutta kovan pään ja nollasta sataan kiihtymisen sekuneissa..Hups.


6 kommenttia :

  1. Oi ihanaa, oikeasti helpotuin, luin jutun Ikkälle ääneen ja sanoin että vihdoin voimme samaistua.

    Olemme miettineet pitkään mihin meidän ihana kiltti, aina nätisti sylissä autoilla leikkivä Napa on kadonnut.
    Hänellä on kanssa aivan kamala uhma. Ja kyllä, kyllä mä usein ( viimeksi tänään.. ) itkustin, että hitto mitä tässä pitää tehdä kun toinen valuttaa kaakaota lattialle ja huutaa.

    Jotenkin lohdullista tietää, että kenties meidän Napa ei olekkaan ainoa tällainen tapaus. :D

    Oikeasti paljon voimia ja pitkiä hermoja !< 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan sitä samaa teille <3 ihanan kamalaa ettei olla ainoita ;)

      Poista
  2. Mitä korviketta käytät matildalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutteli! :) kokeiltiin eka nannia mutta ei sopinut. TUttelista tosin sopii vain valmisversio,jauheesta meni vatsa kipeäksi :/

      Poista
  3. Olen jo pitkään lukenut blogiasi,mutta enpä ole saanut kommentoitua ennen ☺
    Monessa jutussa pystyn kyllä niin samaistumaan 😊 Meillä 3v ja 3 kk ikäiset lapset ja uhma myös nostanut päätään.

    Meillä myös tätä ihanaa omista poskista repimistä ja itseään läpsimistä. "Ihana"kuulla,että jollain muullakin sitä on 😁 Ja myös mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan,herätetään nukkuva vauva ja sitten itketään sitä kun vauva itkee,ilmeisen rankkaa tulla isosiskoksi 😊

    Kiva blogi sulla,tykkään kovasti lukea teidän kuulumisia!

    -Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3 kiva kun tykkäät ja tsemppiäarkeen kaiken tuon uhman keskelle <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3