Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Itsekäs äiti.

Kun jäin äitiyslomalle ensimmäisen kerran, ajattelin kuinka hienoa olisi olla se kolme vuotta kotona lasten kanssa. Tai miksi ei vaikka kouluikään saakka. Kuitenkin todellisuus iski vasten kasvoja hyvin nopeasti ja tajusin ettei minusta todellakaan ole täyspäiväiseksi tai ainakaan täyspäiseksi kotiäidiksi. Olin Elviran kanssa kotona siihen saakka kunnes hän oli vuoden ja kolme kuukautta. Lähdin kuitenkin ilomielin takaisin työelämään vaikka tiesin että kävisin vain kääntymässä. Kunnes taas uusi äitiysloma alkaisi. Suunnitelmissa oli tälläkin kertaa olla puoli vuotta hoitovapaalla äitiysloman päälle mutta kuinkas kävikään, näillä näkymin palaan töihin jo maaliskuun lopussa kun lomani loppuu. Ja ihan vain itsekkäistä syistä. Minä en viihdy kotona. 

Kotielämä lasten kanssa ei vain ole se minun juttuni. Haluan töihin. Voisin syyttää huonoa taloustilannetta ja sanoa että on pakko päästä tienaamaan. Se kuitenkin olisi ihan höpöhöpö ja vain selittelyä jottei minua tuomittaisi itsekkäänä äitinä. Olen itsekäs ja aion ihan omasta itsekkäästä halustani palata takaisin työelämään aikaisemmin kuin olin ajatellut.

Älkää käsittäkö väärin, rakastan lapsiani ja päiviäni heidän kanssaan. Kuitenkin tuntuu että olen vain lomalla ja arki alkaa vasta sitten kun palaan takaisin sorvin ääreen. Valehtelisin jos väittäisin ettei suurempi tilipussikin houkuttelisi. Mutta onko se väärin jos on kyllästynyt olemaan suurimmaksi osaksi toisen elätettävänä? Ahdistun, jos ajattelen että joudun olemaan vielä ensi syksyyn asti kotona. Koen, että olen onnellisempi kun pääsen takaisin töihin. Olen itsekäs ja ylpeä siitä. Tiedän, että osa siellä ruudun toisella puolella ihmettelee ja tuomitsee valintani. Siitä vain, tämä kuitenkin on minun valintani. On hienoa että toiset viihtyvät ja kykenevät olemaan kotona niin kauan kuin lapset ovat sen kolme, tai vaikka kauemminkin. Itse en siihen pysty, kykene tai halua. Minäkin viihdyn kotiäitinä, tietyn aikaa. Tällä kertaa se raja tuli vastaan aikaisemmin mitä viimeksi. Koenko olevani huono äiti? Päinvastoin, paras äiti lapsilleni. Pidän myös itsestäni ja hyvinvoinnistani huolta. Minun mielestäni nimittäin vanhempien onnellisuus tai päinvastoin onnettomuus heijastuu lapsiin enemmän mitä ehkä uskallamme ajatella. Tai myöntää.

No entäs lapset? Lapset menevät näillä näkymin äitini luo hoitoon. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, hän jää vuodeksi vuorotteluvapaalle hoitamaan Matildaa ja Elviraa. Siksi kynnykseni palata työelämään on niin matala, tyttöjä hoitaa tuttu ja turvallinen mamma.

Jos hommat ei mene niinkuin strömsössä ja jostain syystä vuorotteluvapaa ei äitini kohdalla onnistu, mietin asiat uudestaan. Alle vuosikas on niin pieni päiväkotiin joten sitten taidamme edetä sillä vanhalla suunnitelmalla. Tällä ajatuksella mun on helppo olla itsekäs ja palata hyvillä mielin töihin. Mutta jos suunnitelmat muuttuvat niin lapset menevät kaiken edelle, tottakai. Sitten vain jään hoitovapaalle vielä hetkeksi. En väitä etteikö se sitten harmittaisi, kai. Mutta lasten tarpeet menevät edelle. Aina. 

En voi väittää etteikö ajatus katumisesta heräisi päässäni.Entä jos kadun hetken päästä valintaani ja mietin mitä menetin kun palasin töihin aikasemmin? Sen näkee sitten, ehkä kadun ehkä en mutta tällä hetkellä tämä tuntuu oikealta valinnalta. Tuntuu hyvältä olla kerrankin itsekäs. 

Onko siellä muita jotka ovat palaneet työelämään heti äitiysloman jälkeen? Ihan omasta tahdostaan!


14 kommenttia :

  1. Mulla loppuu maaliskuussa äitiysloma ja tällä viikolla laitoin työhakemuksia menemään, yhdestä jo oli haastattelu. Alunperin meinasin sen kolme vuotta olla kotona, mutta kodinhoidontuella ei elä enkä halua elää toisen siivellä. Laskutkin olisi aika nastaa pystyä maksamaan. Täyspäiväisesti en kuitenkaan ihan vielä haluaisi, kun noin pientä en tarhaan pistä. Yritetään appiukon kanssa jutella et jos he pystyisivät tyttöä hoitamaan aina silloin kun osuu miehen kanssa työvuorot päällekkäin. Ja kyllä, minä kaipaan myös muutakin kuin kotiäitinä olemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minä kaipaan myös ! :) toivotaan että saatte appiukon kanssa sovittua asiat, on kyllä rennompi olla kun tietää lasten olevan tutulla hoidossa ! :)

      Poista
  2. Minulla on 6- ja 3-vuotiaat lapset. Kummankin kohdalla lähdin opiskelu- tai työelämään, kun kummatkin olivat aikoinaan 9-10 kk ikäisiä. Ja aivan samoista syistä kuin sinäkin. Esikoisen kohdalla äitini piti vuorotteluvapaata ja perheemme työttömyyden ja seuraavan äitiysloman vuoksi meni hoitoon vasta kolmen vuoden vanhana. Nuorimmaisemme joutui kuitenkin pph:lle heti 10 kuukauden ikäisenä. Kummatkin erittäin tasapainoisia lapsia nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !! :) ihana tilanne teillä ollut, vaikkei siis työttömyys tietenkään ihanaa ole mutta lastenhoidon kannalta katsottuna! :)

      Poista
  3. Viimeksi palasin äitiysloman sekä yhden lomakuukauden jälkeen. Lumihan syntyi kuukauden etuajassa joten oli ihan vähän vajaa vuoden silloin päiväkotiin mentäessä. Nyt mulla on kahdet täydet lomat ja muuta pitämättä, joten jos en jää hoitovapaalle, on töihin palattava syyskuussa. Äitiysloma loppuu huhtikuun lopussa. Onneksi on vielä mietintäaikaa, vaikka meidän perheellä onkin ehkä hurjat muutokset ehkä taas edessä (ei vauvaa, vaik tää siltä saatto kuulostaa :D) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä aattelin heti että ihanaa uus vauva :DD !! mulla myös lomia pidettävänä jonkun verran, täytyykin ottaa selvää pajonko! :)

      Poista
  4. Heippa Laura! Olen nyt noin puoli vuotta lukenut sun blogia ja tästä on tullut mun ihan lemppari blogi! Oot niin aito ja ihana ihminen sekä osaat kirjoittaa vieläpä niin hauskasti blogiasi. :) Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta silti on mukava lukea teidän kuulumisia. Itsekin voisin ajatella, etten mammalomalla ihan kolmea vuotta jaksaisi olla. Nytkin jos joutuu sairaslomalle jäämään, ovat viimiset päivät aivan tuskaa, kun haluaisi jo töihin. Kiitos sinulle vielä, että kirjoitat tätä aivan mahtavaa blogia, se saa aina niin hyvälle mielelle! :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi sairaslomalla oleminen on niiin tylsää puuhaa!! :D yhdyn sun fiiliksiin ihan täysin, tylsiä ne loppupäivät on kyllä :p ja kiitos ihanasta kommentista, you made my day <3 :') <3<3

      Poista
  5. moikka!
    Ymmärrän täysin mitä kirjoitit. Itse olin lapsen kanssa 1,5kk kotona ja palasin töihin. Itse en voisi kuitellakkaan olevan 3v kotona. Oli mukava palata töihin ja saa sitä sosiaalista elämää enemmän ym. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sosiaalista elämää ehkä kyllä eniten sieltä töistä kaipaa! :D

      Poista
  6. Kotiäitinä on raskasta olla. Hienoa että uskallat sen ääneen sanoa. Työhön paluussa Monet vetoavat rahaan, vaikka pärjäisi suu säkkiä myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä, raskasta on! :) ja kiitos, hieman kieltämättä kyllä mietin kahdesti voinko puhua tästä ääneen saamatta paskamyrskyä niskaan mutta taas jälleen kerran saan todeta miten upeaa porukkaa siellä on: ei ainuttakaan huonoa kommenttia! :) rahaan on kai helppo vedota vaikkei asia ihan tosi olisikaan, kun sen takia ei voi kukaan syyllistää, ilman sitä kun ei toimeen tule!

      Poista
  7. Ymmärrän sinua! Vaikka olenkin aivan erilainen, tyttö on nyt reilu 2v ja pian aloitan työt. Työt kotona, meidän talo täyttyy lapsista! Mieluiten olisin kyllä kotona vain tyttöni kanssa, mutta nyt on aloitettava ja omaani en tahdo viedä vieraalle hoitoon. Tämä on paras ratkaisu meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä joskus myös meitin pph uraa mutta hyvin nopeasti tajusi nettei kotona työskentely ole se mun juttu! :D hyvältä ratkasulta kuulostaa ja varmasti on kivaa, niin susta kuin lapsistakin! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3