Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Nainen.

Tänään illalla suihkussa kaikessa rauhassa jalkojen höyläilyn keskellä havahduin heleään ääneen. Äiti, mitä sinä teet? Pienet tarkkaavaiset silmät tapittivat minua kylpyammeesta vastausta odottaen. Äiti ajelee jalkakarvojaan. Naiset yleensä tekevät niin. Säkin voit sitten aikuisena tehdä niin. Jos tahdot. Pienen ihmisen kulmat menivät hetkeksi mietteliäänä kurttuun mutta sitten kuului heleä ja hyväksyvä vastaus; okei. Tämän pienen keskusteluhetkemme jälkeen rupesin miettimään, että voihan taas mikä vastuu. Minun tehtäväni on kasvattaa näistä kahdesta pienestä tytöstä naisia. Opettaa heille mitä tarkoittaa naiseus, naisellisuus ja mitä on olla nainen. Taas kerran sitä tajuaa miten vastuulliseen ja helposti paniikkia aiheuttavaan tehtävään on itsensä pistänyt; Äitiys. Se kattaa kuulkaas niin paljon! 

Tärkein asia naisena olemisessa olisi opettaa ulkonäköpaineiden turhuus. Miten turhaa, niin turhaa. Tärkein asia jonka äiti tyttärelleen voi opettaa, on olla hiljaa läskistä. Lopettaa se selluliitista rutiseminen ja jenkkakahvojen venyttäminen peilin edessä. Olla vain tyytyväinen ja onnellinen omana itsenään. Lopettaa vertailu, itsensä muuttaminen sekä paineiden ottaminen. Tai ainakin olla näistä asioista hiljaa. Omena putoo lähelle puuta eikä sitä aina tajua miten paljon oma esimerkki voi lapsiinsa vaikuttaa. Vaikka oma peilikuvani ei aina miellytä, en aio ikinä sanoa sitä tytöille ääneen. Rakastan itseäni ja rakastan naisena olemista (paitsi viikon kuussa sekä synnytyssupistuksissa). Nainen, mies, tyttö tai poika. Ihan sama, kunhan onnellinen. Tätä tekstiä kirjoittaessani tajusin että eihän mun oikeestaan kuulu opettaa millainen on nainen ja miten nainen käyttäytyy.  Hyvillä käytöstavoilla, moraalilla, etiikalla tai elämisen taidoilla kun ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Tytöt tulevat imemään minusta naisen mallin ja Tinosta miehen mallin. Paineita siitäkin tulee kun tiedän että me omalla esimerkillämme annamme heille pohjan terveeseen parisuhteeseen, toisen kohtelemiseen ja kuuntelemiseen. Oikeastaan ihan kaikkeen. Paineita, paineita...

Aikamoiset paineet mutta on tämä maailma kai ennekin pyörinyt ja vanhemmuudessa onnistuttu.. Säärikarvoilla tai ilman. Eipä tyypit kuulkaas yhtään valehtele kun sanovat että vanhemmuus ei katso kelloa ja on kaksneljäseiska life time hommaa. Niin se vaan menee mutta sitä ei kannata miettiä ennen vanhemmuutta. Muuten menee pupu pöksyyn ennenkuin ehtii edes ovista paikantamaan!

Tekstin pointti? Ajatuksten helinää vaan tässä samalla kun odotan että pikkunaiset hiljenee ja pääsen iltapalan kimppuun. Popcornit kuulostavat hyvältä. Tyttäreni, naiseuden opetus numero yksi: Salaa syötyjä herkkuja ei lasketa koska kukaan ei nää. Itseäsi ei lasketa ja jos lasketaan, sulje silmät.


3 kommenttia :

  1. Mahtava postaus ja varsinkin tuo opetus: "Salaa syötyjä herkkuja ei lasketa koska kukaan ei nää. Itseäsi ei lasketa ja jos lasketaan, sulje silmät." Täydellistä! :)

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus, tätä minäkin olen välillä miettinyt että ai että mikä vastuu siinä pienen ihmisen kasvattamisessa oikeasti onkaan. Oon myös todennut, että tää on asia mitä ei kannata ihan liikaa jäädä miettimään, parempi vaan antaa asioiden tulla vastaan omalla painollaan ja käsitellä sitten sitä mukaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3