Kaksplus.fi

MENU

torstai 21. tammikuuta 2016

!#!@@ uhma !


Tiedättekö, olen aina pitänyt itseäni äitinä joka ei ikimaailmassa huutaisi lapsilleen. Mutta kappas kummaa, pilvilinnat sortuu ja sitä rataa. Tänään löysin itseni huutamassa taaperoneidille siskonsa kiusaamisesta. Äitiyden tähtihetki? Ei suinkaan mutta väistämättä edessä. Hermot on pitkät kuin nälkävuosi mutta kyllähän sekin joskus loppui...

Ennen äitiyttä ajattelin aina ettei oma lapsi voi raivostuttaa. Oikeasti, nyt huutonaurua tähän perään. Oma lapsi on se rakkain, mutta myös samalla se raivostuttavin. Suoraan sanottuna voi nyt jumalauta tätä uhmaa. Mä kestäisin itkupotkuraivareita vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta pientä toistuvaa kiusaa ja vahingontekoa en voi sietää. Käskyille ja komennoille nauretaan, irvistellään eikä oteta kuuleviin korviinsa vaikka kuinka kiukkuinen tai vakava äiti olisi. Voi että tuo taaperon uhma syö minun egoani äitinä, kypsänä aikuisena sekä kasvattajana. Ja niinkuin edellä jo mainitsin, aina ei vaan enää kykene olemaan se kypsä aikuinen.

Tänään koko aamun ollaan otettu enemmän vähemmän yhteen uhmarintamalla. Jäähyllä ollaan istuttu, mietitty kolttosia, pyydetty anteeksi ja sovittu. Kaksi minuuttia ja tämä koko keissi alkaa alusta. Äidin hermot saattavat olla pikkuisen kireällä...Lohduttavinta tässä on se, että ei tuo uhma taida olla vielä edes kunnolla alkanut. Elvira tarjoilee vasta pieniä maistiaisia, pääruoka tulee kohta...Yritän toistuvasti muistutella itseäni miten tärkeää tämäkin kehityksen kannalta on mutta kieltämättä itkupotkuraivarit perkeleitä suusta päästellen kuulostaa paljon lohduttavammalta kuin yksikään zen värityskirja tai kyllä se siitä helpottaa- kommentti.

Kyllähän sen tiedän että se helpottaa, jo ihan kohta kuuman kahvikupin jälkeen. Mutta nyt vaan nakertaa, ja syvästi nakertaakin. Varsinkin kun kaksisataakolmekymmentä kertaa olen saanut neidin kantaa takaisin sänkyyn päiväunille. Viimeinen oljenkorsi käytetty ja siellä pysyy: kohta isikin tulee jo töistä kotiin. On se kumma miten isin auktoriteetti on säilynyt ja äidin ihan kuollut ja kuopattu. Niin epäreilua, niin epäreilua...

Nyt vielä yksi PERKELE. Johan helpotti. Kiitos, anteeksi ja näkemiin. Näinä päivinä kiroan miksi meillä ei ole hätävarasuklaa piiloa. Oikeasti. Jokaisen perheen must have.

10 kommenttia :

  1. Aamen. Lähdetääks yhdessä julkisille paikoille näitten kaa... :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. erittäin hyvä idis ;) :D sais kanssa ihmiset ainaki katteltavaa... :D

      Poista
  2. Romuttaakseni pilvilinnoja vielä vähän lisää, niin voin kertoa, että ei se uhma helpota :D Meillä neiti 5v ja jumaliste mulla palaa hihat melkein joka päivä joko aamulla tarhaan lähdettäessä, kun ei ne pirun lahkeet mene kenkien päälle, vaikka kuinka yrittää...RUKKASET KÄDESSÄ! I feel you! :D Monestiko itse olen alentunut uhmaikäisen tasolle, ku tyttö kilahtaa? Siihen ei sormet ja varpaat riitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUAAA :D!!!!!!! aattelin et pari vuotta korkeintaa...toisaalta sit alottaa toinen xD tsemppiä! <3

      Poista
  3. Täällä on IHAN samanlaista. Olivia melkein 3v ja kiusattava Alex 5kk :D

    VastaaPoista
  4. Hei! Haluaisin vain mielenkiinnosta kysyä mitä tuo jäähyllä istuminen tarkoittaa, jotta voin sitten mahdollisesti tulevaisuudessa käyttää sitä omien lasteni kanssa. :) Onko se niin, että jos lapsi on tehnyt jotain tuhmaa, niin hänet passitetaan vaikka johonkin tuolille istumaam ja miettimään tekosiaan? Mitä mieltä olet siitä, jos jäähytuoli olisi vaikkapa lapsen omassa huoneessa, niin voisiko hänelle tulla omasta huoneestaan negatiivinen kokemus eikä sitten nukahtaisi sinne niin helposti? Kiitos vastauksestasi jo etukäteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä "jäähypaikkana" toimii milloin mikäkin. Joskus vaikka vaan nostetaan pois sohvalta jos sohvalla ollessa hölmöilee. Tai pois ruokapöydästä :) mä myös moooonta kertaa kiellän ja viimeiseksi varotan: jos kerran vielä joudun sanomaan niin joudut hetkeksi jäähylle miettimään miten käyttäydytään (yleensä tähän viimeistään loppuu mutta jos ei lopu niin on hyvin tärkeää viedä homma loppuun!:) ) mä pidän tärkeänä että oli jäähypaikka taikka tuoli missä tahansa niin lapseen säilytetään katsekontakti, ihan jo turvallisuuden takia sekä sen takia että pieni ihminen tuntee olevansa turvassa vaikka vähän hölmöilikin! :) mä en tohon huone juttuun osaa vastat oikein, jos huoneessa olisi jäähypenkki niin en olettaisi sen tekevän koko huoneesta negatiivista! Olen myös törmännyt tapaan jossa lasta uhkailtiin ja jäähyteltii: jos et ole kiltisi niin sinut viedään nukkumaan. Voit varmasti arvata että vaikeuttiko tämä unille laittoa!! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3