Kaksplus.fi

MENU

tiistai 16. helmikuuta 2016

Fiasko nimeltä pukeminen.


Törmäsin tässä taannoin facebookissa yhteen videoon jossa äiti puki neljää pientä lasta kylmän rauhallisesti. Kylmän rauhallisesti piti kaikki neljä sängyn päällä ja hoisi hommaan loppuun vaikka yksi jos toinenkin meinasi välillä karata. Kylmän rauhallisesti tietenkin. Videon jälkeen tuli todella epätodellinen olo, voiko tuo edes olla totta? Olisi kiva nähdä tilanne jos kamerat sammuisivat. Voiko kukaan oikeasti olla noin rauhallinen!? Ihan kuin olisi joulupukkia tai jotain muuta taruolentoa katsellut...Tänään meinasin päästä huutonaurupissat lattialle kun mietin jos joku kuvaisi meidän tämän päiväsen (sopii kyllä useimpiin päiviin...) ulostautumis tilanteen.

Ensinnäkin, mulla on videon neljän lapsen sijaan kaksi. Siltikin tuntuu lähes absurdilta että saisin tuon kaksi vuotiaan olemaan sekuntiakaan paikallaan joten ei, ei pysy meikäläisen lapset sängyllä kun ei ne pysy edes eteisessä. Tänään tuo taaperoneiti poukkoili ympäri alakertaa kuin pingispallo. Siihen asti tietenkin kun piti ruveta pukemaan itse. Sitten heitettiin liinat kiinni, pää lattiaan ja jalat kohti kattoa. Hieman ääähpuuhäähiiiih ääniä päästellen ja naama rypyssä oleillen. Samaan aikaan tietenkin tämä pienempi huusi jo kurkkusuorana koska kärsivällisyys on pitkä kuin kotiäidin vapaahetket eli aivan helkatin lyhyt juttu kyseessä. Siinä sitten naama jo hieman punottaen maanittelin taaperoa pukemaan edes sen yhden lahkeen ja koitin ferrarivauhtia tunkea pienempää haalareihin. Yksi hanska paikalla, toinen jo revitty pois. Toinen tossu jalassa, toinen potkittu lattialle...Ainiin se kypärämyssykin vielä.



Kun vihdoin ja viimein nuorempi kupeitteni hedelmä oli vaunuissa topattuna meritähtenä tuttipullo tiukasti suussaan (joka muuten oli hienosti tuettu äidin ulkohousuilla pysymään paikallaan jotta saisin kädet vapaaksi neiti uhmaa varten) rupesi harmaat jo puskemaan ohimoilta esiin ja naaman väri oli hieman punakampi mitä hetki sitten. Naamanväri ei todellakaan vaalentunut pienen lenkin aikana ympäri olohuonetta kun neiti enpueitse päätti että on hippaleikin aika. Ja siskon pukemisen yhteydessä oli tietenkin tarpeelliseksi nähnyt riisua kaikki vaatteensa sukista lähtien...Siinä sitten aloitettiin ihan ensimmäisistä kerroksista pienen suuren spagetin pukeminen joka parhaansa mukaan säesti valitusvirrellä minkä kerkesi. Peukut oli kadoksissa, sukkalukot hukassa ja vielä pipokin vinossa. Ei ole helppoa olla kaksi vuotias...Kun vihdoin ja viimein vanhempikin hedelmä oli kondiksessa oli jo aikamoiset hikikarpalot äidin otsalla. Katkenneet hermonrippeet kaksivuotiaan tallomina keskellä lattiaa, tietenkin. Ja kun  sain itseni könkättyä ylös lattialta alkoi samantien, äiti minulla on kuuma. Onnneksi äidillä oli kylmä kuin siperiassa ja luojalle kiitos siitä että sarkasmi on lapsille aivan vieras käsite. Näiden tilanteiden ainut pelastaja on oma kakka huuleheitto...


Kun sitten vihdoin ja viimein sain tungettua hikeä puskevaan kroppaani mukavan lämpöiset kuomat ja untuvatakin, oli aika vihdoin ja viimein painua voittajana ulos. Auringon paisteen innoittamana jopa hieman naureskelin  taas kerran tapahtuvalle fiaskolle nimeltä ulos lähtö. Miten se voikaan aina olla niin  kaaottista ja hankalaa? Joka ikinen kerta kaikilla menee hermo enemmän tai vähemmän ja joka ikinen kerta se unohtuu heti kun päästään ulos. Siltikin, halleluja ja oodi kuparikierukalle, kaksi on aivan tarpeeksi.


Kaikesta huumorivalituksesta huolimatta tänään on ollut mitä ihanin päivä. Auringonpaiste on antanut aivan uskomattoman energiaboostin ja ilma on ollut niin upea! Ehkä jo kohta voi hehkuttaa kevättä vai!?!?

6 kommenttia :

  1. Hihii kuulostaa niin tutulta :D Meillä sillä välin kun vauva on puettu, laitan hänet vaunuihin ja puen Evelynin. Siinä kiljuu ja karjuu molemmat. Toisella kuuma ja toinen haluaa pelleillä :D

    Nyt on pakko ollut vaihtaa järjestystä pukeutumiseessa. Ekaksi Evelyn sitten minä ja sitten Emily. Emi ottaa nimittäin pultit samantien kun työnnän sen liikkumattomiin vainuihin toppapuku päällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja sulle on muuten haaste mun blogissa, tai enemmänkin Elviralle :))

      Poista
  2. Kuulostaapa kaukaisesti tutulta. Voinen kuitenkin lohduttaa, että aika korjaa tilanteen. Meillä 4v ja 2x 2,5v pukevat pääsääntöisesti itse ja karkuun kurmailutkin ovat menneen talven lumia. :) Onneksi on aurinko <3

    VastaaPoista
  3. Hahha voin niin kuvitella tuon kaiken :D Mä oon jo pulassa tuon yhden uhmailijan kanssa :D

    Elviralle on muuten haaste! :) http://lovebeyondwordsblog.blogspot.fi/2016/02/ystavakirja-haaste.html

    VastaaPoista
  4. Mä muistan tän enskerralla ku meillä tulee taas tää samainen fiasko! Ja ajattelen etten onneksi oo ainut äiti joka yrittää "taistella tuulimyllyjä vastaan" lasta pukiessa..! :D Meillä samanikäisen tenavat siis kun teillä! Ja siksi tätä blogia on nii kiva lukea koska osaat niin taitavasti kirjotella perusarjesta ja nää aiheet natsaa nii hyvin meidän elämäntilanteeseen, vertaistukea siis! Oot huippu ja tsempit sinne, aina ei oo lasten kans helppoa mutta kyllä ne silti on vaa nii rakkaita ja ihania! <3

    VastaaPoista
  5. Meil on kohta 4kk vanha poitsu ja hän ei sitten yhtään tykkää pukemisesta ja vetää itkupotku raivarit samantien jos erehtyy pukee :D kesää odotellessa ettei tarvii laittaa mitään paksua päälle :D

    http://elamaapahkinankuoressaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3