Kaksplus.fi

MENU

perjantai 12. helmikuuta 2016

Miksi onnellisuuden näyttäminen on niin vaikeaa?




Löydän itsestäni hävettävän usein sen suomalaisen sisun lisäksi sen suomalaisten kirouksen: turhasta valittamisen. Kun se tärkein on kunnossa niin ei pitäisi turhista valittaa: minulla on kaksi täydellistä tyttöä jotka ovat terveitä.

Yleensä me joilla asiat on ihan hyvin valitetaan kaikkein eniten. Miksiköhän se on niin vaikea sanoa että hitto vie mä olen onnellinen ja iloinen ihminen. Miksi se valittaminen on niin paljon helpompaa? Olemmeko me vaan tottuneet liian hyvään ja siksi nurisemme pienistä asioista? Mä olen positiivinen ihminen ainakin noin niinkuin yleisesti ottaen. Silti mä löydän itseni aivan liian usein valittamasta jostain aivan turhasta.





Valitan että meillä on rumat lattiat kotona. 
Valittamisen sijaan pitäisi olla kiitollinen katosta pään päällä.

Valitan että lapset valvottaa. 
Valittamisen sijaan pitäisi olla kiitollinen että minulle on suotu kaksi täydellistä ihmistä jotka valvottaa.

Valitan että perhearjen pyörittäminen on aika raskasta. 
Valittamisen sijaan minun pitäisi olla kiitollienn että minulla on täydellienn perhe jota pyörittää.

Valitan että Tino on paljon töissä. 
Valittamisen sijaan minun pitäisi olla kiitollinen ettei meidän perheessä kärsitä työttömyydestä.

Valitan etten ehdi nähdä kaikkia ystäviäni moneen viikkoon tai kuukauteen.
Valittamisen sijaan minun pitäisi olla kiitollinen että minulla on ystäviä. Niinkin paljon etten ehdi heitä usein näkemään. Olla kiitollinen siitä että he silti ovat siellä ja tukevat. 



Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Miksi silti löydän itseni kerta toisensa jälkeen valittamasta? Kun kysytään mitä kuuluu tai miten menee, miksi automaattisesti tulee vastattua jotain negatiivista? Miksi se suurin positiivisuus löytyy tsempatessa muita tai ratkoessa muiden ongelmia mutta ne omat pienetkin ongelmat saa aikaan suuren valitusoksennuksen. 

Suurin kysymys on kuitenkin: miksi se onni pitää aina kätkeä? Ollaanko me suomalaiset oikeasti niin valivali kansaa että kun joku on iloinen ja positiivinen on hän vähintäänkin mielisairaalasta karannut tai pahimman luokan pöllyssä? Tai sitten hän varmasti valehtelee, koska eihän kenenkään elämä voi olla kivaa. Elämä on perseestä ja sitä rataa...Miksi mun on niin paljon helpompi ajatella ylipirteästä ja iloisesta ihmisestä että mikäs hemmetti tuota vaivaa kuin että hemmetti kuinka ihanan onnellinen tuo ihminen on? 

Kaikista viime aikojen vastoinkäymisistä huolimatta mä olen niin uskomattoman onnellinen. Mulla on täydellinen perhe. Oma ihana koti rumalla muovimatolla. Täydelliset lapset. Kauniit lapset. Ihana mies. Ihanat läheiset ja ihanat ystävät. Mä olen onnellinen ja haluan osata sen myös näyttää. Ja sen taidon minä aion opetella.



Tähän loppuun voisin pyytää anteeksi huonolaatuisista kuvista ja valittaa miten kakka kamera puhelimessani on. Sen sijaan sanon että katsokaa näitä aitoja, kauniita kuvia joita löytyy monta sataa meikäläisen Instagram tililtä. @tehtavanimikkeenablogi, siellä nähdään <3 


10 kommenttia :

  1. Aivan ihania kuvia ja suloinen iloinen Matilda <3

    VastaaPoista
  2. Niinpä, pitäis olla joku tossa korvan vieressä joka muistuttaisi aina välillä että hei älä valita turhasta ja ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Tää on kyllä Suomessa valitettavan yleinen ilmiö ja musta tuntuu että liian usein ollaan katkeria toisten onnellisuudesta. Miksei vaan voisi olla iloinen toisen puolesta? :) Ihana ja aito postaus kuvineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi katkeruus on kyllä niin surullinen ilmiö!! Valitetaan omista jutuista muttei osata kuitenkaan iloita sen toisen puolesta :/ ja kiitos <3

      Poista
  3. Ihan naulan kantaan! Kun pitää jotakin ystävää tai läheistä tsempata, niin se tulee ihan luonnostaan, mutta koitappa piristää itteäs huonona päivänä niin ei meinaa tulla mitään..
    Ihania kuvia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!! <3 ja itsensä piristäminen on kyllä niiiin vaikeaa!

      Poista
  4. Tosi hyvä postaus!!! JA nuo ensimmäiset kuvat! <3 Instassa nähdään! ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3