Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Hullut ne lapsia nopealla aikataululla tekee.



Otsikko kertoo kaiken. Teksti oli tässä. Hei hei ja hyvää sunnuntai illan jatkoa jokaiselle. No ei vaan, otsikko on aika kaiken kattava mutta jos nyt siltikin sanasen taikka parin kertoisi.

En koskaan sen enempää ajatellut miltä arki kahden pienen lapsen kanssa oikeasti olisi. Tiesin, että arki tulisi olemaan työn ja touhun täyteistä. Tiesin että olisi aikoja kun hakkaisin päätä seinään kaksin käsin mutten sen enempää sitä ajatellut. Tai ajattelin, mutta ajattelin että se tulee ja yllättää eikä sitä voi suunnitella. Halusin ottaa arjen avosylin vastaan koska rankkaa se tulisi jokatapauksessa olemaan. Ja rankkaahan se onkin, mutta yllätyin että miten rankkaa. Henkisesti nimittäin.

Jos mietitään ensin fyysisiä juttuja niin rakastan arkea kahden pienen lapsen kanssa. Touhu ei lopu sitten millään ja ikinä ei tule hetkiä kun ei oikeasti olisi mitään tekemistä. Eri asia että jaksaako tai viitsiikö tehdä, mutta tekemistä löytyy varmasti. Fyysisesti arki myös yllätti siinä mielessä positiivisesti, että ei se olekkaan ihan niin kaaosta mitä ajattelin. Halutessaan kotityöt ja kaikki muutkin asiat hoituvat kahden pienen lapsen kanssa ja kyllä niitäkin hetkiä tulee kun voin rauhassa istahtaa kahvikupin ääreen. Fyysisesti arki on välillä kovinkin hektistä, mutta yleensä mukavan touhukasta ja työntäyteistä.



Henkisesti taas arki oli aivan jotain muuta mitä ajattelin. Henkisen rankkuus yllätti minut aivan täysin, ja voi kyllä miten se yllättikin. Olin henkisesti yrittänyt valmistautua arkeen koska Elviran vauvavuotena kärsin pienestä babybluesista. En halunnut antaa sille tällä kertaa sijaa ja tässä asiassa olenkin onnistunut todella hyvin. Kaikesta väsymyksestä ja harmaista hiuksista huolimatta olen ollut iloinen, jaksava ja hyvin onnellinen. Onnellisuudesta huolimatta arkeen on mahtunut hyvinkin paljon hetkiä jolloin tekisi mieli hakata päätä seinään, itkeä ja nauraa samaan aikaan. Kaikken eniten arjessa on raastanut se riittämättömyyden tunne. Kun molemmat tytöt tarvitsee syliä tai ruokaa samaan aikaan. Kun talo näyttää kaatopaikalta ja soppa-ainekset odottavat pilkkojaansa. Kun vaan yksinkertaisesti kädet ei riitä. Voi että se raastaa hermoja ja vetää mielen matalaksi. Henkisesti on ollut hyvin rankkaa myöntää että aina vaan ei jaksa tai pysty olemaan hyvä äiti, vaimo tai pirttihirmu.

Niin kauan kuin olen haaveillut kahdesta lapsesta, olen haaveillut pienestä ikäerosta. Jos Matilda olisi tullut heti kun lupa annettiin, olisi meidän tytöillä ollut vain aavistuksen verran yli vuosi ikäeroa. Luojan kiitos hän antoi hetken odotuttaa itseään..Jokaisella pilvellä on hopeareunus vai miten se meni ja nyt jälkikäteen ne negatiiviset testit eivät tunnukkaan enää yhtä pahalta...Vaikka pieni ikäero oli mun kohdalla itsestäänselvyys jos vain se meille suotaisiin, en yhtään ihmettele miksi toiset odottaat vuosia ennen uutta yritystä. Onhan tämä arki nyt välillä aikamoista hullunmyllyä. Ja rankkaa. Eikä pelkästään minulle, vaan koko perheelle ja parisuhteelle. 

Mutta elämässähän mitää olla hieman hullu vai mitä? Välillä kyllä mietin että ollaanko me oltu hullun sijaan jopa vähän tyhmiä. Tai ainakin liian yllytyshulluja. Reilu kolmeen seurusteluvuoteen mahtuu kaksi asuntoa ja kaksi lasta. Aika kova tahti ja aikamoinen riski epäonnistua tai pilata kaikki tämän kaaoksen ja väsymyksen keskellä. Mutta tässä ollaan, yhdessä ja jotakuinkin yhtenä kappaleena. Mutta kyllä me taidetaan vähän hulluja olla. Taitaa kaikki vanhemmat hieman tärähtäneitä olla. Eihän tätä muuten jaksaisi. Ainakaan kovinkaan montaa kertaa.


9 kommenttia :

  1. Mun mielestä taas kaks lasta on helpompaa kun yks :) Ja kolme lasta peräkkäin on jo melkeen katastrofi :D mut elossa ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !! :) mä ajattelen että sitten kun tytöt kasvaa niin varmasti on helpompaa kun on kaksi ja heistä on seuraa toisilleen! :)

      Poista
  2. itse olen myös aina halunnut lapset pienellä ikäerolla. Tai toiveeni oli 2v ikäero. Ja oltiin jo saamassa toive toteen mutta sainkin kkm rv 20. Nyt en uskalla ajatellakaan raskautumista ja voi olla että tyttömme jää ainoaksi, mitä taas en koskaan ole ajatellutkaan vaan selvää on ollut että lapsia on monta. Olet onnekas kun olet saanut kaksi tervettä tyttöä ja vielä sellaisella ikäerolla kuin halusit :) Ihanat tytöt teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä todella onnekas! Olen pahoillani menetyksestänne, en pysty edes kuvittelemaan tuskaa ;(<3

      Poista
  3. Pieni ikäero voi olla hyvä, mutta onko se aina lapsen etu... Ehkä ei. Ymmärrän kyllä hyvin molemmat, pieni ikäero ja iso ikäero. Hyvät ja huonot puolet molemmissa. Joskus myös se yksi lapsi on paras ratkaisu. Teillä on kyllä ollut onnea kun olette saaneet kaksi tervettä lasta. Ja jos suunnitelmat ovat menneet niin kuin olette halunneet. Aurinkoista kevättä sinne ja tsemppiä töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä ihan totta! :) ja olemme onnekkaita! Kiitos tsempeistä ja aurinkoista kevättä myös sinne <3

      Poista
  4. Miehen kanssa ollaan päätetty että jos joskus raskaudun uudestaan (yritystä 3 vuotta ja 1 km) niin toinen saa luvan tulla heti. Jos nyt ikinä tulee sitä ensimmäistäkään :/ :)
    Sulla on ihana perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille <3 tuo on todella rankka ja raskas tie. Yätoivon niin että teille vielä oma käärö syntyy! (oli ihan pakko kommentoida) :)

      Poista
    2. Kiitos! <3 ja tsemppiä, toivon kovasti että saatte pienen nyytin vielä syliin<3 tuo on varmasti aivan älyttömän rankkaa :/

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3