Kaksplus.fi

MENU

torstai 10. maaliskuuta 2016

Mansikka & mustikka.





Jokainen tietää sen sanonnan kuin kaksi marjaa. Meidän tytöt ovat kuin kaksi marjaa sen verran että ovat molemmat ihmisiä. Muuta samaa en heissä aina nää. Tässä on kuvia tytöistä samanikäisinä aina syntymästä kahdeksan kuukauden ikään saakka. Elvira aina vasemmalla, Matilda oikealla. Onhan heissä toki samaa näköä mutta luonteeltaan he ovat kuin yö ja päivä.

Matilda on hyvin paljon haastavampi vauva mitä Elvira oli aikoinaan. Olemme Tinon kanssa vitsailleet (myönnetään, ei se ole edes vitsi..) että jos Matilda olisi syntynyt ensin, meille ei olisi toista lasta näin pienellä ikäerolla tullutkaan. Ellei aika sitten oikeasti kultaa muistoja niin hyvin että muistelemme Elviran olleen helpompi mitä hän oikeasti oli? Toisaalta välillä mietin että jos se onkin niin että Matilda olisi helppo jos olisi ensimmäinen? Jos hän on tajunnut että alusta asti pitää taistella hoivasta ja huomiosta. Ääntä korottamalla kaiken saa nopeammin jos edes silloinkaan. Aina ei vain kädet riitä ja huudosta huolimatta joutuu odottamaan. Ehkä hän ei siis olekkaan tyytymätön, vaan oman eloonjäämisvaistonsa takia hieman äänekäs. Keittiöpsykologiaa parhaimmillaan.

Kun kaikki on hyvin (uhmat ja hampaiden teko unohdettu..) on meidän marjat todella iloisia ja sosiaalisia tapauksia. Isoine silmineen ja pitkine ripsineen pistää flirttiä suuntaan jos toiseenkin. Pitäkää varanne te kaksituhattaluvun poikapuoliset ihmiset sitten 30 vuoden päästä kun neitien isäukko antaa deittailuluvan. 

Kaikken parasta team marjoissa on se kun he ovat yhdessä. Se on uskomatonta miten jo pienestä asti se oma sisko on maailman kaikkeuden tärkein. Saa ne kauneimmat hymyt, naurut ja sympatiaitkut. Pidetään huolta, jaetaan ja vähän tehdään kiusaa. Jo pienestä pitäen. Sisarusrakkautta parhaimmillaan.

Vaikka välillä arki on niin kovin raskasta ja silmäpussit (ja tissit kahden raskauden sekä imetyksen jälkeen..) lähenevät lattiarajaa niin hetkeäkään en vaihtaisi. Hetkeäkään en kadu että me tehtiin päätös hankkia lapset pienellä ikäerolla. Tai pieni ja pieni kun se voisi pienempikin olla. Täydellinen kuitenkin meille.

Joka päivä olen maailman kiitollisin näistä kahdesta pienestä ja terveestä ihmeestä jota meille on suotu. Vaikka haaveita ja suunnitelmia on tehty tulevaisuuden varalle niin voin tähän loppuun todeta jo nyt 22 vuotiaana: elämältä kaiken sain. Sain heidät.






6 kommenttia :

Kiitos kun kommentoit <3