Kaksplus.fi

MENU

torstai 31. maaliskuuta 2016

Päiväkodin pihalla kuultua: Kun kotiäitiys vaihtui duuniin.


Huhhei ja terve. En tiedä mistä ja miten lähtisin tätä kaikkea ajatusten tulvaa purkaamaan. Noh, tosiaan täällä kirjoittelee nyt täyspäiväinen (ei tosiaankaan täyspäinen) tarhatäti. Työt alkoivat eilen ja olo on aika sekava, mutta onnellinen. Tiedättekö, kun on ollut kotona viimeiset yhdeksän kuukautta tekemättä sen enempää mitään aivotyötä, tuntuu että ne aivot ihan oikeasti ovat hieman pehmenneet. Mutta eiköhän tämä tästä.

Lasku työelämään oli aikamoinen, heti eilen työpäivän pituudeksi tuli 12 tuntia. Olin aivan naatti kun pääsin kotiin ja jopa auton ajamiseen keskittyminen tuotti vaikeuksia. Olisin vain halunnut jäädyttää, tiedättekö mitä se tarkotittaa? Kaikesta väsymyksestä huolimatta olo oli jotenkin tosi jaksavainen, noin niinkuin henkisellä tasolla. Oli ihana tunne kun kulunutta päivää miettiessäni tajusin että päiväni sisälsi kaikkea muuta paitsi niitä kotitöitä ja pyykkivuorta. Aivan mahtavaa. Tänään työpäivän jälkeen olen ollut omien lasten kanssa aivan eri äiti. Lapset ei ehkä sitä niinkään huomaa eroa entiseen, mutta se oma sisäinen tunne on aivan eri mitä viime viikolla. Sisäinen onnellisuus ja henkinen jaksaminen on aivan huipussaan. Ja ei, en todellakaan yhtään liioittele. Hetkeäkään en ole empinyt etteikö töihin paluu tekisi mulle hyväö mutta en osannut ajatella että oikeasti näin hyvää. Toki tässä hivenen on sitä alkuhuumaakin mukana, mutta silti. Kaaottinen yritys hallita uutta arkea on aika säälittävä, mutta jestas mä olen onnellinen. Ja poikki. Hyvällä tavalla uupunut joka nukahtaa hymy huulilla.




Palasin tosiaan takaisin tarhatädiksi turkulaiseen Sateenkaari Koto nimiseen firmaan. Yksikköni, eli päiväkoti jossa työskentelen on tällä kertaa aivan uusi minulle. Uudet työkaverit, uudet lapset ja uudet perheet. Kun yhtäkkiä pitäisi sisäistää suuri määrä uusia nimiä ja asioita, saattaa tälläinen aivotoimintonsa "Lomalla" nollannut kotiäiti olla hivenen sekaisin ensimmäiset päivät. Tai viikot. Mutta hyvinhän se eilinen sekä tämä päivä meni, eivätkä ne lapsetkaan niin kovin minua vierastaneet. Jo ensimmäisen päivän aikana minulle heräsi monen monta postausideaa joista voisin tänne blogin puolelle kirjoittaa. Ajattelin otsikoida kaikki töihin liittyvät ajatukset otsikolla Päiväkodin pihalla kuultua, se helpottaisi lukijoita nopealla vilkaisulla tajuamaan että aihe sisältää työjuttuja ja on helppo valita lukeakko vai ei. 

Uusi arki tuo tietenkin mukanaan aika järjettömän suuria muutoksia meidän tähän astiseen elämään. Tytöt ovat päivisin mammalassa hyvässä hoidossa joten heidän hoitojärjestelyt eivät tuota huolta taikka murhetta. Itselle on aika kova paikka olla yks kaks yllättäen erossa lapsista, vaikka se kieltämättä hyvää tekeekin. Mutta kuitenkin niin kauan ja niin tiukassa symbioosissa heidän kanssaan eläneen olo on aika ajoin aika orpo. Onneksi minulla on niitä "työlapsia" joita palluttaa kun suurin kriisi iskee! Tytöt eivät ole ragoineet mitenkään tähän uuteen tilsnteeseen ja tuskin reagoivatkaan. Meillä kaikki isovanhemmat ovat niin tiiviisti mukana elämässä että jokaisen koti on oikeastaan tyttöjennkin koti. Ja isovanhemmat isovanhempia, isolla iillä. 

Ikävästä huolimatta on aika helvetin hienoa palata töihin. Anteeksi kiroilu, mutta se koristaa miten tästä nautin. Jo pelkät päivittäiset automatkat töihin spotifyn soittolista huutaen jotain niin upeeta tälläisen kotiäidin elämässä. Ja jonkun muun tekemä lounas, se vasta luksusta onkin.


4 kommenttia :

  1. Tuttuja fiiliksiä! Palasin kans pari viikkoa sit töihin..:) Tsempit sulle myös jatkoon! :)

    VastaaPoista
  2. Hih, ihan samoja fiiliksiä oli mullakin reilu vuosi sitten. Mutta nyt tähän työntekoon on jo kyllästynyt, kun aikaa ei riitä mihinkään :D Enää ei muista sitä kotona oloo ollenkaan :D

    VastaaPoista
  3. Kiva, että töihin paluu on mennyt hyvin! =) Mulla on sulle blogissani haaste: http://kotonajakaupungilla.blogspot.fi/2016/04/miksi-bloggaan-blogi-haaste.html

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3