Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Miten teillä vanhemmilla riittää aikaa sekä viitseliäisyyttä harrastaa?


Kun eilisen työpäiväni jälkeen painelin sinisellä Skodallani kumit vinkuen kotiin, pohdin tämän hetkistä arkeani tai oikeastaan ajanpuutetta siinä. Osa toki varmaankin on vielä tottumiskysymystä ja itseasiassa nautin tästä kiireisestä sekä hektisestä arjesta, mutta pääpointti tässä työmatkapohdinnassani oli miten ihmeessä ihmisillä on oikeasti aikaa harrastaa jotain? Kello on "pahimmillaan" lähemmäs kuusi kun kotoudun iltavuorosta ja ihan aikaisintaan kello neljä olen kotona. Ja siitä pitäisi sitten kotitöiden ja omien lasten ohella hoitaa salipumppi taikka taidetunti. Miten kummassa te handlaatte työn, lapset sekä harrastukset!? Kysyn ja nostan hattua teille kaikille harrastaville äideille ja iseille.

Niin, tuosta jos oikeasti alkaa laskemaan niin olisihan minulla aikaa. Kohdallani se on ehkä hivenen sitä laiskuutta jos urheilua miettii mutta myös ihan rehellisesti voin sanoa etten vain viitsi lähteä mihinkään harrastukseen enää työpäivän jälkeen. Olen reilu kahdeksan tuntia lapsistani erossa ja sitten pitäisi vielä tuntipari nostaa rautaa tai sivellintä meidän yhteisen ajan kustannuksella. Ei kiitos. Olen aina ajatellut että kyllä mulla sitten joskus on aikaa keskittyä itseeni. Sitten kun lapset ovat hieman isompia. Urheilua mä tuskin opin koskaan rakastamaan mutta ehkä sitten vaikka pitsinnypläystä tai postimerkkien keräilyä. Ehkä joskus vielä on aikaa harrastaa.

Toisille ne harrastukset ovat omaa aikaa ja hyväähän se tekee itse kullekkin. Minulle omaa aikaa (kai..?) riittävästi on ne työpäivät sekä työmatkat. Loppuajan haluan pyhittää lapsilleni vaikka välillä kieltämättä kutkuttaa ajatus jostain ihan ikiomasta jutusta. Mutta kun se omatunto alkaa soimaaamaan heti...Ja toisaalta, onhan minulla oikeastaan jo yksi harrastus: tämä blogi. Ja rakas harrastus onkin. Sekä helppo toteuttaa: missä ja milloin vain kun tytöt nukkuvat ja aikaa on. Tosin tuo aika tuntuu olevan aika kortilla tällä hetkellä mutta eiköhän tämä tästä luonnistu siitä huolimatta!

Olen todella huono ottamaan aikaa itselleni silloin kun tytöt ovat hereillä tai en ole jossain "oikeissa" menoissa ja tämä on jopa vähän kurjaa mielestäni. Koska haluan todellakin olla muutakin kuin äiti. Haluan tehdä vain asioita itselleni ja nauttia niistä ilman huonoa omatuntoa. Se omatunto pirulainen kuitenkin vaanii heti olan takana jos suljen kotioven. Mutta ehkä aika ja äitiys opettaa tekemään tämänkin asian paremmin? Ahdistaa kuvitella että äitiys olisi koko elämäni ja uhraisin sen eteen kaiken. Niinkuin olen ennenkin sanonut, lapset ovat suuri osa elämääni mutta nimenomaan osa sitä.

Joten kertokaa, miten te otatte hyvillä mielin omaa aikaa? Vielä vaikka duunipäivänkin päälle? Vai soimaako se omatunto aina mutta pistätte sille hyvinvoinnin nimissä kampoihin ja harrastatte siitä huolimatta?


10 kommenttia :

  1. Tänään juuri pohdin samaa!! Juttelin omalle äidilleni aiheesta, kun hän kertoi menevänsä taas johonkin jumppapumppipamppiin..:D Itse en tällä hetkellä pahemmin jaksa harrastaa mitää iltaisin.. Meillä harrastus painottuu viikonloppuun ja sillonkin ollaan yleensä koko perhe kisareissulla mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !! :) mä odotan myös sitä että päästään koko perheen voimin harrastamaan jotain kun matilda tosta lähtee kunnolla kävelemään! :)

      Poista
  2. En ole työelämässä vielä ja kahden lapsen kanssa arkea kun pyörittää niin kyllä, hyvällä omallatunnolla otan aikaa itselleni. Joka päivä! On se sitten vaikka vain 15min oma hetki suljetussa huoneessa tai puolen tunnin lenkki koiran kanssa taikka parin tunnin reissu tallille. Musta tuli heti parempi ja kärsivällisempi kun otin aikaa itselleni. Äidit on mielestäni aivan liian epäitsekkäitä näissä asioissa. Se mun oma aika on lapsille isiaikaa ja hulluttelua hänen kanssaan. Eivät varmasti kaipaa meikäläistä silloin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi on kyllä totta että kun on kotona niin ihan hyvällä omallatunnolla tulee paljon helpommin otettua sitä omaa aikaa ! :) ja nimenomaan, äidit on aivan liian epäitsekkäitä koska oikeasti tekee niin kutaaa!! :D

      Poista
  3. Hetki siinä menee että saa aikataulut toimimaan. Välillä itekin mietin miten mulla riittää aika, viikolla viedä lapset harrastuksiin, itse käyn 3 kertaa vkossa salilla, omat työt, kotityöt yms. Välillä jos pääsen töistä jo klo 13, käyn vetää treenit ennen kuin haen lapset. Muuten käydään iltaisin ja onneksi lapset viihtyvät tosi hyvin lapsiparkissa :) Välillä ei arkena kerkeä niin pitää käydä viikonloppuna. Toisinaan käyn kun lapset ovat jo nukkumassa. Alussa podin hieman huonoa omaatuntoa, kunnes oivalsin kuinka paljon paremmin voin ja jaksan kun saan liikkua. Treeninkin voi vetää tunnissa, joka on loppujen lopuksi pieni aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ! :) kuten sanoit, luulen että tämänkin oppii ajan kanssa! :) täytyy varmaan aloittaa treenaus niin ehkä parin vuoden päästä pääsen ilman omantunnon soimaamista... :D ja tunti tosiaankin on pieni aika, mutta miksi silti se omatunto soimaa!?:D huoh me äidit ;)

      Poista
  4. Mie mietin tätä koiranomistajana. Kun on ottanut sen vastuun koirasta, niin tuntuisi aika häijyltä jättää se yksin kotiin sen 8 tunnin työpäivän jälkeenkin. Omatunto soimaa välittömästi, koska oispa itestäkin tosi hauskaa kököttää neljän seinän sisällä yksin ja sitten käydä hätäinen lenkki ja taas kököttää siellä yksin. :D En yhtään epäile, etteikö lapsen kanssa omatunto kolkuttelisi vielä pahemmin.

    Plus oon niin laiska, etten taatusti saa aikaiseksi työpäivän jälkeen lähteä kotoa yhtään mihinkään muualle kuin sinne lenkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun on myös hyvin vaikea laiskuuteni takia lähteä työpäivän jälkeen yhtään mihinkään :D ja siis feel you ton koira asian kanssa, podin niin huonoa omatuntoa aina työpäivän jälkeen jos koira jäi vielä sinä päivänä yksin :D

      Poista
  5. Mullakin on kahdeksan tunnin työpäivät, jonka päälle päiväkotiin vienti/haku + työmatkat. Eli työpäivän pituudelle oikeasti kestoa 9-10, joka on erossa lapsesta. Tämän päälle otan arkisin harvoin enää mitään "omaa aikaa", sillä olisi raastavaa jos en näkisi ollenkaan päivän aikana neitiä ollenkaan. Useina viikkoina kyllä myös sitä omaakin aikaa löytyy jostain välistä ja se voi olla kaupassa käyntiä tai kavereiden näkemistä viikonloppuisin. Liikuntaharrastukset ovat myös jääneet lapsen tulen myötä, vaikka tottahan se on että klo 20 jälkeen voisin jotain harrastaa, mutta jaksaako enää työpäivän + kotihommien jälkeen alkaa treenaamaan? Kyllä se sohva on ehkä pikkasen kivempi vaihtoehto :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SOHVA! <3 se vetää täälläkin niin kovasti puoleensa :p mulla myös viime kerralla veny työpäivät bussimatkoineen aina sinne 10 tuntiin melkein mutta onneksi nyt on auto niin pääsee edes vähän nopeampaa kotiin! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3