Kaksplus.fi

MENU

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tahaton, mutta hyvin tervetullut blogimuutos.

Kun aloitin tämän pienen blogini melkein 3 vuotta sitten, aloitin sen lapsiani varten. Halusin muistaa kaikki pienetkin yksityiskohdat heidän ensimmäisistä vuosistaan joten halusin kirjoittaa ne ylös. Olen aina yrittänyt pitää päiväkirjaa muttei itselle kirjoittaminen ole koskaan tuntunut hyvältä. Lähinnä typerältä kun kukaan muu kuin minä ei niitä lue. Blogi tuntui siis juuri täydelliseltä vaihtoehdolta. Ja sitähän se oli, ja on edelleen. Blogin kävijämäärät ovat kuitenkin ottaneet huiman kasvupyrähdyksen viimeaikoina. Kun ne turvallisen pienet alle tuhannen kuukausikävijän luvut ovat vaihtuneet viisinumeroiseksi, olen pikkuhiljaa alkanut pohtimaan: koska on aika sulkea lasten elämä muiden silmiltä? Koska yksityisyyden raja minun ja lasteni kohdalla tulee vastaan?

Lasten kuvien ja asioiden jakaminen somessa ja netissä ovat aina olleet kiisteltyjä aiheita. Jotkut puoltaa ja jotkut vastustaa. Itse puollan kuten arvata saattaa. Blogikelpoisina kuvina sekä tietoina olen aina lasteni kohdalla käyttänyt yhtä sääntöä: jos voisin kirjoittaa tai kuvata itseni samalla tavalla, on se varmasti heille myös ok. En esimerkiksi kuvaisi taikka kuvailisi teille omia vessareissujani joten kaikki sellainen jää lasten kohdalla myös pois. Myöskään kovinkaan vähäpukeiset kuvat eivät kuulu nettiin. Ei minun eikä lasteni kohdalla. Minusta ei tunnu että kertoisin tänne ikinä liikaa tai näyttäisin liikaa, tälläistä identiteettikriisiä en blogini kanssa ole koskaan kokenut. Eilen kuitenkin kun kirjoitin Elviran kuulumisia teille, se tuntui kovin vaikealta. Ei siksi, että kertoisin liikaa vaan siksi ettei se tuntunut enää kotoisalta. Selasin vanhoja tekstejäni ja tajusin mistä kiikastaa.

Huomasin että blogini on lähtenyt pikkuhiljaa eri suuntaan mitä se alunperin oli. Ennen suurin osa teksteistä käsitteli suoraan lapsiani, nyt ne ovat vähemmistöä. Tuntuu helpommalta tällä hetkellä kirjoittaa itseeni liittyvistä asioista, kaikesta mikä liittyy äitiyteen. Äitiyden harrastaminen ja kaikki siihen liittyvät tunteet ovat tällä hetkellä pinnalla päässäni ja ajatuksissani. Ja se tietenkin näkyy myös täällä, onhan tämä minulle paikka purkaa ajatuksiani. Toki tänne paljon muutakin mahtuu, mutta hyvin moni asia liittyy äitiyteen tai lapsiperheeseen. Ehkä parin mutkan kautta, mutta liittyy kuitenkin.

Tehtävänimikkeenä Äiti nimi istuu edelleen paremmin kuin hyvin. Ehkä jossain kohtaa tulee taas aikakausia kun lapsia näkyy enemmän. Ehkä joskus he poistuvat täältä kokonaan. En tiedä, teen tätä niin sydämellä enkä ajatuksella. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä kirjoittaa äitiyteen liittyviä asoita ja sitä kautta purkaa rankkaa vauvavuotta. Mutta alkaa pelätkö, ei mun täydelliset tyttäreni täältä mihinkään katoa lähiaikoina. Lupaan kyllä heitä täällä hehkuttaa ja näytellä. Ovathan he niin upeita etten äitinä tietenkään osaa olla hiljaa. Vaikka blogi on selkeästi muuttunut vuosien varrella ja tulee varmasti aina pikkuhiljaa muuttumaan, uskon ja toivon että muutos on aina parempaan. Niin kauan tätä jatkan kuin se itsestäni hyvälle tuntuu ja toivon että se hyvä fiilis välittyy myös sinne toiselle puolelle.

 Niin ja lopuksi vielä suuri kiitos. Juuri sinulle. Koska olet siellä.


12 kommenttia :

Kiitos kun kommentoit <3