Kaksplus.fi

MENU

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Väsymys voi hajottaa meistä vahvimmankin.

Väsymys. Lapsiperheen arjessa aina läsnä. Varsinkin pienten lasten kanssa. En puhu mistään nukuinpa hieman huonosti otan torkut väsymyksestä vaan tappavasta väaymyksestä. Tai tappavalta se ainakin silloin tuntui.

Se tunne, kun juuri olet saanut pääsi tyynyyn ja unenpäästä kiinni. Juuri sillä hetkellä lastenhuoneesta kuuluu kitinää. Ylös nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Eihän tämä nimittäin ole ensimmäinen yö kun nukutaan huonosti. Takana on jo kuukausia. Kun yöt olivat huonoja, suojeluna itseäni kohtaan venytin nukkumaanmenoa. En halunnut nukkumaan, koska tiesin että kohta olisi taas noustava. Jos olisi edes hetken saanut maistaa sitä herkkua kuin uni, olisi nouseminen vielä vaikeampaa. Ja sitä paitsi, heräämisen jälkeen oli vaikea nukahtaa uudelleen kun vain koko ajan korvat höröllä kuunteli koska oli taas noustava. Olen aina ollut huono nukkuja, ja valitettavasti tämä kärjistyi Matildan ensimmäisten kuukausien aikana.

Meillä ei ole ollut koliikkia. Tällä hetkellä molemmat lapset nukkuvat hyvin. Yöllä molemmat herää noin kerran, eli minä nousen vain kaksi kertaa yössä lastenhuoneeseen. Yhdessä vaiheessa molemmat nukkuivat hieman levottomasti ja saatoin joutua puolen tunnin välein ravaamaan lastenhuoneessa. Joka kerta herääminen ja ylös nouseminen tuntui musertavalta. Joka kerta sänkyyn palatessani rintaa puristi ja ahdisti koska mietin milloin seuraavan kerran joutuisin taas nousemaan. Menisikö viisi minuuttia vaiko viisi tuntia. Ahdisti pistää silmät kiinni koska niiden avaaminen tuntui niin ylivoimaiselta.

Kaikki väsymys ja ahdistus kärjistyi pari kuukautta sitten kun Matildalla oli jostakin syystä todella huonoja öitä parin viikon ajan. Hän huusi, huusi ja huusi. Ei auttanut supot, perhepedit taikka sylit. Niinä öinä kun kanniskelin huutavaa nyyttiä sylissäni epätoivo ja väsymys tuntuivat todella musertavalta. Hetken sadasosasekunnin mietin, hiljenisikö tämä kakara jos hän tippuisi sylistäni lattialle? Vaikka ajatus kesti vain hyvin pienin hetken, se pelästytti minut todenteolla. En ikinä, ikimaailmassa satuttaisi lastani tahallaan. Miten voin edes ajatella näin? Ajatus sai kyyneleet virtaamaan poskillani vielä kovemmin. Ihan kuin Matilda olisi aistinut ajatukseni koska parin yön päästä nukuttiin taas kuin tukit. Ilman ainuttakaan herätystä.

Joka aamu kaikki oli hyvin. Jokainen päivä meni väsymyksen sumussa mutta mieli oli virkeä. Illalla ahdistus kasvoi sitä mukaan mitä lähemmäksi nukkumaanmenoaikaa mentiin. Rehellisesti sanottuna aivan kamalaa aikaa. Väkisin hereillä pitämistä on pidetty yhtenä kidutuskeinona joskus. Ja siltä se kieltämättä tuntui, kidutukselta. Jollain tapaa uskon että ihmiselle annetaan vain sen verran mitä hän jaksaa kantaa. On ehkä syy, miksi meille ei koliikkilasta syntynyt. Voin melkeinpä vannoa että mielenterveyteni ei olisi sitä kestänyt. 

Nostan hattua kaikille koliikkilasten vanhemmille. Kyllä te vaan olette sitkeitä. Tiedän varmasti etten ole näiden ajatusteni kanssa yksin ja annan teille yhden vinkin. Puhukaa tai kirjoittakaa myös niistä negatiivisista tunteista. Vaikka se ei sitä vauvaa nukkumaan saa niin mieli kevenee kun joku oikeasti tietää miltä sinusta tuntuu. Ja nämä negatiiviset tunteet eivät kieli huonosta vanhemmuudesta. Päinvastoin, hyvä vanhempi tunnistaa heikkoutensa. Minun heikkouteni ehdottomasti on väsymys ja sen sietämien.


25 kommenttia :

  1. Niin tuttuja ajatuksia! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Voi koita jaksaa siellä. Hurjasti tsemppiä! :(<3
    -Satu, http://mylifes-stripes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Se on kyllä pahinta, kun vauva herää juuri, kun olen saanut unenpäästä kiinni. Olen ainakin itse silloin ihan pihalla. Aamuyöstä herääminen on vähän helpompaa. Tosi väsyneenä mieleen tulee joskus kamalia ajatuksia. Juuri sellaisia, mitä ei pysty edes ääneen lausumaan. Lohdullista kuulla, etten ole ainoa. Tsemppiä! Mukavaa, että Matilda saa taas nukuttua yönsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 ja toi on kyllä totta että aamuyöllä se eon edes hitusen helpompaa. Ja samoin, lohdullista kuulla etten ole ainoa <3

      Poista
  4. Mä huomasin myös että mun heikkous on väsyminen. Meillä oli koliikkikaksoset jotka nukkuivat ekan täyden yön joskus 1,5v ikäisinä ja kyllä se mielenterveys kävi tosi pohjalla. Yöllä kun huudettiin tunteja putkeen kuukausia, ja omat unet jäivät pariin hassuun tuntiin, en enää ihmetellyt miksi niin paljon toistellaan ettei lasta saa ravistaa. Ajattelin ennen että eihän kukaan aikuinen satuttaisi omaa lastaan, varsinkaan minä! Enkä tietysti ikinä satuttanutkaan, mutta kyllä usein omat ajatukset oikein pelästytti kun teki vaan mieli paiskata se huutava pieni vauva seinään että se olisi hiljaa. Näin kärjistetysti. Vaikkei tietenkään ikinä tekisi mitään, on jo ne pienet sekunnin murto-osan ajatukset pelottavia...

    Mä olen myös todella huono ollut aina nukkumaan ja siinä univajeessa en enää osannut nukahtaa. Samoin kun sinä, vaan mietin koska joudun nousemaan uudestaan. Sun kirjoitus kuulosti tosi tutulta!

    Väsymys oli mulle se kaikista pahin osa vauva-aikaa ja se teki mahdottomaksi nauttia pienistä ihmeistä. Väsymys on kamalaa, ja se tosiaan hajottaa meistä vahvimmatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ajatellut ihan samalla tavalla, kuka nyt omaa lastaan ravistaisi. Mutta kun hajottaa, ei ne ajatukset aina ole kivoja. Vaikka kuten sitä, ikinä en lastani satuttaisi. Sulla varmasti ollut vielä tuplatren enemmän väsymystä kun koliikkikaksoset ovat kyseessä, kyllä olet vahva! <3

      Poista
  5. Täällä huutelee kans yksi väsynyt äiti. Meillä vastasyntynyt heräsi tottakai usein 2h välein ja joskus piti hereillä yöllä sen pari tuntia hormonit auttoivat jaksamaan jotenkin vaikka silmänaluset oli aivan mustat. Parin kk ikäisenä yö unet paranivat loistavasti vain yhdellä herätyksellä, tätä luksusta ei kauan kestänyt. Takapakkia otettiin kun opittiin kääntymään ja herätyksiä olikin sitten yöllä 3. Seuraavaksi kun opimme ryömimään ja konttaamaan on herätyksiä taas 2h välein

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta! ekat kuukaudet menee horminien avulla ja sitten onkinjovaikeaa valvoa! Meillä myös matilda reagoi yöunillaan kaikkeen uuteen taitoon aina :/

      Poista
  6. Väsymys, joo... Arkkiviholliseni. Yksi syy, miksi en taida edes harkita toista lasta on vauvavuoden valvominen ja sitä seuraava eroahdistus-vaihe. Meinasin murtua. En ole ikinä ollut niin lähellä sekoamista, teki mieli vaan yöllä jättää pojat nukkumaan, karata lähimpään hotelliin ja panna puhelin kiinni viikoksi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!! tuttuja ajatuksia<3 kummasti vaan aika voi kullata muistot ja parin vuoden päästä sitä miettii miten helppoa kaikki olikaan..

      Poista
  7. Se on kyllä kamalaa, kun lapsi vain itkee etkä saa häntä rauhoittumaan millään vaikka mitä tekisi.

    Meidän Evelynillä oli koliikki ja meillä huudettiinkin joka ilta 18-01 yöhön saakka. Se oli hyvin väsyttävää aikaa varsinkin kun sitä kesti neljä kuukautta.

    VastaaPoista
  8. Tunnistin niin selkeästi itseni. Illalla ahdistaa - en halua mennä nukkumaan. Pahimmillani olen valvonut kolmeen saakka yöllä koska en vain tahdo nukahtaa. Meillä on noin 1-2 yöherätystä. Eli ihan ok. Silti, joka ilta valvon ja valvon. Ja aamulla väsyttää kun heränään n klo 7-8..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!! tutulta kuulostaa! miten se onkaanniin ahdistavaa aikaa se ilta...

      Poista
  9. Kamppailen juuri täällä kovan väsymyksen kanssa. Viimeiset 2kk olen nukkunut tosi huonosti, kun neiti nyt 8kk herättelee 5-15 krt yössä :( Alkaa jo fyysisestikin olla lihasvoimat loppu väsymyksen takia. Mielessä vain se, että joskus tämä helpottaa. Toivottavasti mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voih kun kuulostaa rankalle ! :/ tsemppiä ihan hirmuisesti ja jaksamista <3

      Poista
  10. Väsymys on ajanut ainakin minut ja mieheni usein hulluuden partaalle. Lasten alle 1,5v ikäero, miehen fyysisesti raskas työ ja todella huonosti nukkuva vauva on huono yhtälö. Vauva heräili ensimmäiset 7kk 5-15 krt yössä, unikoulun jälkeen vain 2-4 krt. Viimeinen viikko tehtiin hammasta ja herätyksiä oli taas ihan liikaa.. :( tunnistan nuo pelottavat ajatukset ja ne on ihan kamalia mutta aina ei vaan jaksa enempää. Tsemppiä öihin! Meillä on vielä pitkä aika kokonaisiin öihin ja koska kaikki nukumme samassa huoneessa on lapset vielä joskus opetettava nukahtamaan ja nukkumaan omassa huoneessa. Nyt vain yritetään selviytyä ja jaksaa päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille ihan hirveesti <3 me myös ollaan yhdessa (sekä meidän suhde..) ottanut osumaa valvotuista öistä. Miten helposti sitä purkaakaankaiken toiseen vaikka tukena pitäisi osata olla! :/ :)

      Poista
  11. Väsymys muokkaa meistä ihan eri persoonia. Tsemppiä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juurikin näin. Kiitos <3 ja sinulle myös ihana salla! <3

      Poista
  12. Jokainen varmasti väsyy mutta mä katkerana kuuntelen kun äidit ovat niin väsyneitä lapsen heräillessä 3 kertaa yössä. Meidän esikoinen on erityislapsi ja joka yö herätyksiä on paljon. Olotila on todella levännyt jos yöherätyksiä on ollut alle 15. Voi miten kahden tunnin katkeamattomat unet olisivat luksusta.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3