Kaksplus.fi

MENU

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Viinaa vaiko villasukkia?

Ennen äitiyttä menojalkani vipatti kovasti. Turun yöelämä sekä yölliset grillijonot tulivat hyvinkin tutuiksi. Kun sitten siihen testiin pärähti ensimmäistä kertaa hyvin sininen plussa, mietin miten elämäni muuttuisikaan. Aluksi iski pieni pelkopaniikki kaikesta menetetystä vapaudesta ja hyvästien jättämisestä nuoruudelle sekä pitkille viikonloppu riennoille. Vaan hyvinkin nopeasti pelko vaihtui inokkaaseen odottamiseen ja uuteen tilanteeseen tottuikin nopeasti. Oli hassua, kun nettipankin miinusmerkkien kohdalla lukikin vauvakauppoja ainaisen "night club marilynin" tilalla. Ensimmäisen raskauden aikana kuitenkin pidin niin sanotusti ovea raollaan ja toitotin itselleni että kyllä mä voin äitinäkin ihan hyvin käydä juhlimassa. Ja voisinhan minä, mutta kappas vaan kun se menojalka ei enää niin vipatakkaan.

Olen sitä mieltä ettei viina, viihteellä käynti tai muunlainen vapaa-aika ole äidiltä kielletty ikinä. Äitikin saa mennä, ihan niin paljon kuin sielu sietää. Niin kauan kun lapset ovat sinä aikana hyvässä hoidossa isän taikka muun tutun hoitajan kanssa ei tästä kärsi kukaan. Ajattelin Elviran odotusaikana että kyllähän minä varmasti käyn tuulettumassa hyvinkin useasti. Autolla liikenteeseen kun tyttö saatu nukkumaan ja parin tunnin päästä takaisin kotiin. Joopajoo, nyt näin jälkikäteen tämä ajatus on aika naurettava. Ellei siellä leffateatterissa taikka baaritiskillä voi ruveta nukkumaan 21:00. Kyllä se kotisohva vaan vetää niin nykyään puoleensa aika tehokkaasti.


Me käydään ehkä noin kerran parissa kuussa jossakin riennoilla ilman lapsia. Lapset ovat silloin isovanhempien hellässä huomassa ja me päästään vähän viettämään laatuaikaa. Tämä tahti on tuntunut juuri oikealta: vapaa-aikaa ehtii kaivata jo hieman, muttei sitä kuitenkaan liian usein ole. Hyvän lähipiirin vuoksi meillä olisi mahdollisuus käydä useamminkin mutta halua ei juurikaan ole. Viikonlopuilta toivoo tällä hetkellä jotain aivan muuta mitä pari vuotta sitten. On ihanaa lauantai aamuna herätä herästyskellon sijaan pieniin jalkoihin jotka tepastelevat meidän makkariin. Syödä ihan rauhassa aamupalaa yöpuvut päällä ja katsoa rauhassa aamupiirretyt. Ilman aikatauluja leikkiä, hoitaa kotia ja kyläillä tuttavien luona. Ja mikä parasta, mennä ajoissa nukkumaan kun on ensin vähän herkutellut sohvan pohjalla!

Vaikka mulla ei ole kovinkaan suuria menohaluja lähteä viihteelle, en tuomitse niitä joilla on. On hassua miten äidin viinin juominen tai jopa herranjestas humaltuminen katsotaan jollain tapaa huonoksi vanhemmuudeksi. Heti ollaan rustaamassa lasuja ja tuomitsemassa paskaksi äidiksi. Vaan kun ei käy mun järkeen että miten salilla käynti eroaa baarissa käymisestä? Erossa lapsesta äiti jokatapauksessa on, oli syy mikä tahansa. Niin kauan kuin lapsi ei nää vanhempiaan humalassa kaikki on ok. Vaan kun ei äitien maailmassa näin asia ole. 

On hienoa että äiti ottaa omaa aikaa ja tekee asioita joista tykkää. On hienoa, jos on mies tai muuta lähipiiriä joka mahdollistaa tämän ja pitää lapselle sinä aikana seuraa. On hienoa, että juuri sinulla on vapaus valita mitä sillä aikaa teet. Olis ihan mahdottoman hienoa, että me muut tajuttaisiin ettei se ole vanhemmuuden mittari miten lapsivapaansa käyttää.Minä nautin viikonlopuista perheeni kanssa. Minä nautin myös silloin tällöin viikonlopuista kavereideni ja mieheni kanssa. Nautin äitiydestä, mutta nautin myös omasta elämästäni. Leffassa käyminen, salilla pumppaaminen taikka baarissa humaltuminen ovat kaikki ihan yhtä hienoja ajanvietteitä. Toiset tykkää toisesta ja toiset toisesta, muista ettei toisen ilo ole koskaan sinulta pois. Hyvä vanhemmuus ei todellakaan ole tälläisistä asioista kiinni.

Nyt joku siellä ehkä ihmettelee miksi tälläisistä asioista kirjoitan. Kun enhän minä ole se menevin äiti. En ole en, mutta tälläisiä asioita minulla vaan tänään heräsi kun mietin entisiä ja nykyisiä viikonlopunviettotapojani. Ja koska tämä aihe on aivan jättisuuri riidanaiheuttaja ja kukkahattujen kokoontumispiste päätin kirjoittaa tästä. Mä ajan asiaa vapaamman, stressittömämmän ja vähemmän tuomitsevan äitiyden puolesta ja jos yksikin kukkahattu tällä tekstillä riisutaan, on se askel parempaan suuntaan meidän äitien maailmassa.

Peace, love ja hyvää viikonloppua teille kaikille. Kului se sitten kotisohvalla, salilla taikka lähibubissa.


4 kommenttia :

  1. On se niin jännä miten ne menohalut oikeasti muuttuvatkaan. Minäkin jollain tavalla raskausaikana surin sitä vapauden menetystä ja vannoin että juhlin kyllä vauvojen synnyttyäkin. Ekoina vauvakuukausina menojalka kyllä vipatti jonkun verran mutta eihän sitä oikeasti jaksanutkaan poistua mihinkään kotoa, saatika valvoa yömyöhään! Sitten nopeaan se lapsiperheen arki ja rauhalliset viikonloput alkoivatkin tuntua enemmän omalta kuin baareissa juokseminen. Ja hups, yhtäkkiä tajusinkin etten ole käynyt viihteellä helmikuun 2013 jälkeen! En ole sitä kaivannut yhtään. Mutta huomenna tämä mamma menee baariin ekaa kertaa kolmeen vuoteen, katsotaan miten sitä jaksaa! :D

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä teksti! Itse en niinkään välitä baareissa juoksemisesta, vaikka ikää ei löydy edes 20 vuoden vertaa. Ulkona tykkään käydä tanssimassa eikä kaduta tippaakaan kuluttaa rahoja tällä hetkellä lapseen. On meinaan todella surullista, kun vanhat ystävät ovat joka viikonloppu tuhlaamassa opintolainojaan jne juomiseen ja baareissa ravaamiseen, ei kiitos!

    VastaaPoista
  3. Se on jännä juttu miten baareissa käyvät äidit tuomitaan, tämä ei tule varmaan koskaan muuttumaan. Vapaa aikaa tulee käytettyä moniin eri asioihin ja ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tulee lähdettyä baariin kavereiden kanssa. Ei kyllä koskaan saisi tuomita ketään. Niin kuin itsekin sanoit kunhan lapset voivat hyvin, ovat luotettavalla hoitajalla ja eivät näe vanhempia humalassa niin en koe ongelmaa olevan :)

    VastaaPoista
  4. Hih mä kirjotin samaan aikaan vähän samasta aiheesta! :D
    Mutta mulla oli ihan sama ajatus, mä vietin todella villiä elämää ennen kuin ne kaksi viivaa pamahti testiin. Vähintää kerran viikossa olin jossain menossa ja tällä tuli kyllä totaalinen stoppi. Kuitenkin raskausajalla mietin, että helposti voidaan sitten miehen kaa vuorotella, että päästään molemmat ulos. Nooo.. eihän se tosiaan ihan niin mennyt, sillä ei kotoa malta lähtee minnekään, kun vauva on pieni ja toisaalta ei jaksakaan. Nyt kun vihdoin yöt sujuu hyvin, niin ei todellakaan halua kuluttaa aikaa juhlimisiin, sillä neidin kanssa pystyy tekemään jo vaikka mitä. Eniten sydäntä raastaa neidin sanat, jos äiti tai isi lähtee jonnekin, sillä hänstä selvästi harmittaa, kun viikolla ei ole paljon aikaa yhdessä, joten odottaa että viikonloppuna keretään olla yhdessä.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3